Pala historiaa: Suomen ensimmäinen presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg oli luokkansa paras ylioppilas Oulun lyseossa

Kaarlo Juho Ståhlberg syntyi Suomussalmella 28. tammikuuta 1865. Hänen isänsä oli pappi Johan Gabriel Ståhlberg ja äiti Amanda Gustava Ståhlberg, omaa sukua Castrén. Perhe asui myöhemmin Alavieskassa ja Haapajärvellä. Haapajärven kappalaisena toiminut Johan Ståhlberg kuoli kuitenkin jo vuonna 1873.

K. J. Ståhlberg lähti vuonna 1877 Haapajärveltä Ouluun, jossa hän aloitti opinnot Oulun suomalaisessa lyseossa eli nykyisessä Oulun Lyseon lukiossa. Koulu oli tuolloin vielä yksityinen. Se oli myös pienempi kuin nykyinen koulu.

Suomenkielinen koulu oli luonteva valinta suomenkielisessä Kalajokilaaksossa varttuneelle Ståhlbergille. Oulu oli kaksikielinen kaupunki, jossa oli myös ruotsinkielisiä kouluja.

Konventin puheenjohtajaksi

K. J. Ståhlbergin elämässä oli muutakin kuin opiskelua silloin, kun hän asui Oulussa. Hän toimi lyseon konventin puheenjohtajana vuosina 1882 ja 1883. Konventti oli koulun toverikunta, jossa kokoontuivat ylimmät luokat. Hän oli myös konventin lehden Toivon Tähden päätoimittaja. Hän kirjoitti lehteen nimimerkeillä Mons, rl ja Outo.

Ståhlberg toimi myös juhlapuhujana puheenjohtajakaudellaan. Eräs sellainen tilaisuus oli J. V. Snellmanin kunniaksi järjestetty konventin juhla toukokuussa 1883. Ståhlberg piti puheen, joka oli katsaus suomalaisten vaiheisiin aina esihistoriallisista ajoista Snellmanin aikakauteen saakka.

Suomi oli Venäjään kuulunut suuriruhtinaskunta vielä tuolloin, mutta venäjän kieli ei ollut itsestään selvä vaihtoehto oppiaineeksi Oulun lyseossa. Ståhlberg päätti opiskella kreikan kieltä. Opettaja Konrad Fredrik Kivekäs kannusti valitsemaan kreikan kielen sillä perusteella, että sivistyksen juuret olivat Kreikassa ja Roomassa.

Oululaiset ylioppilaiksi Helsingissä

Ståhlbergin opinnot Oulun suomalaisessa lyseossa päättyivät vuonna 1884. Kaikkiaan 12 koulun oppilasta suoritti ylioppilastutkinnon, ja Ståhlberg menestyi parhaiten. Hän suoritti ylioppilastutkinnon arvosanalla laudatur, ja päästötodistuksen lukuaineiden keskiarvo oli 9,20. Se oli tuohon aikaan poikkeuksellisen korkea.

Ståhlberg ja muut oppilaat eivät saaneet ylioppilaslakkia Oulussa, vaan heidän täytyi hakea se Helsingistä. Ståhlberg ilmoitti serkuilleen Ouluun kirjeitse, että ylioppilaskuulustelu oli ollut rasittava. Siksi hänestä oli tuntunut ihanalta astua kadulle päähineenään valkolakki ruskean koululakin sijasta.

Ståhlberg ja muut uudet ylioppilaat eivät kiirehtineet paluumatkallaan Ouluun. He aloittivat matkan aluksi kävellen Uudenmaan halki, mutta matkustivat myös laivalla Päijänteellä myöhemmin. Heidän matkareitillään olivat muun muassa Jyväskylä, Kuopio, Pielavesi ja Kajaani, josta matka jatkui Ouluun. Matkan varrella yövyttiin eri talonpoikaistaloissa.

Eduskunta valitsi presidentiksi

Ståhlbergin elämässä olivat seuraavaksi vuorossa yliopisto-opinnot. Hänestä tuli tohtori vuonna 1889, ja hänet nimitettiin hallinto-oikeuden professoriksi vuonna 1908. Hän osallistui myös aktiivisesti politiikkaan Nuorsuomalaisen puolueen jäsenenä. Hän toimi säätyvaltiopäivien jäsenenä, kansanedustajana, senaattorina ja eduskunnan puhemiehenä. Ståhlberg vetäytyi politiikasta vuonna 1918, kun hänestä tuli Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti.

Eduskunta valitsi itsenäisen Suomen ensimmäisen presidentin vuonna 1919. Ehdokkaaksi houkuteltu Ståhlberg voitti presidentinvaalin tasavaltalaisen puolueen Edistyspuolueen, Maalaisliiton ja SDP:n kansanedustajien äänillä. Hänen vastaehdokkaansa oli kenraali Carl Gustav Emil Mannerheim, jota Kokoomus ja RKP kannattivat.

Ståhlberg ei ollut ehdokkaana presidenttivaaleissa vuonna 1925, mutta hän yritti paluuta presidentiksi vuosina 1931 ja 1937. Hän toimi rivikansanedustajana vuosina 1930–33.

Tunnettu tapaus tältä ajalta on myös se, että Lapuan liikkeen kannattajat kyyditsivät hänet ja hänen vaimonsa Ester Ståhlbergin Joensuuhun vuonna 1930.

Vanhempi valtiomies K. J. Ståhlberg kuoli 25. syyskuuta 1952.