Pala historiaa: Pähkinäsaaren rauha jätti Oulun seudun sovitun rajan taakse

Historian oppikirjoissa kerrotaan siitä, kuinka Pähkinäsaaren rauha määritteli Suomen itärajan ensimmäisen kerran. Tämä rauhansopimus solmittiin vuonna 1323 eli keskiajalla, joten siitä tulee kuluneeksi 700 vuotta ensi vuonna. Pähkinäsaaren rauhansopimus solmittiin Ruotsin kuningaskunnan ja Novgorodin valtion välillä.

Osa Suomen nykyisestä alueesta määriteltiin Pähkinäsaaren rauhassa kuuluvaksi Ruotsille, mutta yleisen käsityksen mukaan Pohjois-Suomi kuului Novgorodille. Novgorod oli valtio, joka käsitti laajan osan Pohjois-Venäjää. Se oli yksi nyky-Venäjän edeltäjävaltioista.

Ruotsi teki ristiretken Karjalaan

Ruotsin ja Novgorodin välillä käytiin ajoittain taisteluita 1200-luvun lopulta alkaen, kun Ruotsi teki kolmannen ristiretken Suomessa. Ruotsalaiset perustivat Viipurin linnan tällä Karjalaan suuntautuneella ristiretkellä. Novgorod teki myös sotaretkiä Ruotsin alaisuuteen joutuneeseen Suomeen, jolloin monet karjalaiset olivat Novgorodin puolella. Ruotsi oli roomalaiskatolinen, Suomessa oli vielä muinaisuskon harjoittajia ja Novgorod kuului ortodoksisen kirkon piiriin.

Ruotsi ja Novgorod aloittivat lopulta rauhanneuvottelut saksalaisten hansakauppiaiden välityksellä. Rauhansopimus tunnetaan Pähkinäsaaren rauhana, koska se solmittiin Nevajoessa sijaitsevassa Pähkinäsaaressa 12. elokuuta 1323. Sopimuksessa mainitaan, että Novgorodin hallitsija Juri solmi rajasopimuksen Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan lähettiläiden kanssa.

Sopimus on säilynyt myöhäisinä latinan-, ruotsin- ja venäjänkielisiä jäljennöksinä. Sen mukaan Novgorod luovutti Ruotsille kolme Karjalan kihlakuntaa. Raja ulottui Suomenlahdesta Karjalankannaksen Siestarjoen kautta sisämaahan, ja sopimus luetteli lukuisat paikkakunnat. Sopimuksen mukaan yksi Pohjanmaan joki oli myös rajajoki, jolloin raja päättyy mereen.

Hanhikivi riittävän suuri rajakivi

Pähkinäsaaren rauhan rajan kulku Suomen sisäosissa on tulkinnanvarainen. Rajaa ei merkitty maastoon kokonaisuudessaan, mutta Pyhäjoella sijaitseva Hanhikivi on perimätiedon mukaan rajakivi. Sen on tulkittu olleen rajakivi muun muassa siitä syystä, että se on suurikokoinen. Tämä merkitsi sitä, että nykyinen Oulun seutu jäi Novgorodin alueelle.

Uudisasutus kuitenkin levisi Ruotsille kuuluneesta Suomesta rajan pohjoispuolelle, joten rajalla ei ollut merkitystä uudisasukkaille. Nykyisellä Oulun seudulla oli kiinteää asutusta 1500-luvulla, mutta asutuksen painopiste oli Limingassa. Osa Oulun nykyisistä alueista oli vielä merenpinnan alla. Uudisasukkaat saapuivat Oulun seudulle Varsinais-Suomesta ja Savosta.

Ruotsi tuki uudisasutusta. Kuningas Maunu Eerikinpoika julisti vuonna 1334, jo pian Pähkinäsaaren rauhan solmimisen jälkeen, erämaat avoimeksi verovapaalle asutukselle. Uudisasukas sai neljän vuoden verovapauden.

Näkyvä merkki Ruotsin kiinnostuksesta Pähkinäsaaren rauhassa sovitun rajan pohjoispuoliseen alueeseen oli se, että ruotsalaiset rakensivat kastellin eli linnakkeen Oulujokisuulle vuonna 1375. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa antoi myös Oulujokisuun vilkkaalle kauppapaikalle virallisen luvan vuonna 1531.

Perämeren rannikko kiistan aiheena

Perämeren rannikolla liikkui Ruotsin kuninkaan alamaisten lisäksi karjalaisia, jotka olivat Novgorodin liittolaisia. He pitivät kiinni tulkinnasta, että Pähkinäsaaren rauhan rajan pohjoispuolella sijannut alue kuului heidän etupiiriinsä. He olivat käyneet verottamassa Perämeren rannikon asukkaita, muun muassa saamelaisia.

Novgorodilaiset ja karjalaiset eivät seuranneet toimettomina Ruotsin vaikutusvallan kasvua Perämeren rannikolla. Heidän kerrotaan hyökänneen Oulujoelle 1300-luvulla perustettua ruotsalaisten linnaketta vastaan. Myös Moskovan suuriruhtinaskunnan pohjalta perustettu Venäjän valtio, johon Novgorod liitettiin 1400-luvulla, kiinnitti huomiota muuttoliikkeeseen rajan yli. Tämä johti ajoittain sotiin Ruotsin ja Venäjän välillä.

Ruotsin ja Venäjän välinen raja pystyi kuitenkin virallisesti ennallaan yli 250 vuoden ajan. Lopulta 1500-luvun jälkipuoliskolla käytiin jälleen uusi sota, joka tunnetaan nimellä 25-vuotinen sota. Se päättyi Täyssinän rauhaan vuonna 1595, joka lopulta muutti rajan. Sen mukaan raja ulottui Suomenlahdelta Jäämerelle, joten myös Oulun seutu kuului virallisesti Ruotsin kuningaskuntaan.