Pala historiaa: Oululaisen säätyläisrouva Jeanette Snellmanin sukutalossa vieraanvaraisuudesta ei tingitty
Vuonna 1787 rakennettu Oulun Kirkkokadun ja Albertinkadun risteyksessä sijaitseva Snellmanien kauppahuone. Kauppahuoneen toiminta loppui 1920-luvulla. Vuonna 2015 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus laittoi kiinteistön suojelukseen omasta aloitteestaan. Kuva: Markus Raifi
Jaa sosiaalisessa mediassa:
1800-luvulla Oulusta oli tullut tervaporvareiden kauppakeskus, joka toimi pohjoisen Suomen taloudellisena ja kulttuurisena keskuksena. Kauppaneuvos ja tervaporvari J.W. Snellman G:son oli tunnetun filosofi J.V. Snellmanin serkku. Hän avioitui lääninrahastohoitaja Herman Enbomin tyttären Johanna eli Jeanette Enbomin kanssa vuonna 1840. Kaksi vuotta myöhemmin perustettiin Ouluun kauppahuone ”J.W. Snellman G:son.”
Vuonna 1822 Oulua koetteli tuhoisa tulipalo. Snellmanien talo oli yksi harvoista suurikokoisista puurakennuksista, jotka siitä selvisivät. Avustukset ja kruunun myöntämä verovapaus auttoivat kaupunkia palautumaan entisekseen.
1800-luvun puolivälissä Oulu koostui tervaporvareista, laivanvarustajista, käsityöläisistä ja merimiehistä. Pohjoisen Suomen pääkaupunkina se oli väkiluvultaan Suomen neljänneksi suurin. Kauppahuoneiden lisääntynyt toiminta auttoi Oulua kasvamaan varteenotettavaksi kaupungiksi.
Kauppahuoneet olivat perheyrityksiä, jotka periytyivät sukupolvelta toiselle. Oulun menestyksekkäimpiä kauppahuonesukuja olivat Snellmanit, Bergbomit ja Candelinit.
Merikapteeni Johan Wilhelm Snellman G:son (1809–1881) oli vuonna 1841 asettunut Ouluun tervakauppiaaksi. Seuraavana vuonna hän perusti liikeyrityksen omalla nimellään. Kaksi vuotta myöhemmin 30. marraskuuta 1844 hän osti tulevan kauppahuoneensa tontit huutokaupassa.
J.W. Snellman G:sonin kauppahuone keskittyi aluksi viljan, suolan ja muiden tapulitavaroiden tuontiin. Laivanvarustuksesta tuli myöhemmin tärkeä osa liiketoimintaa. Liiketoiminnan ja omaisuuden karttuessa kauppahuone alkoi keskittyä puutavaratuotantoon ja -vientiin.
J.W. Snellman ja hänen aviopuolisonsa Jeanatte Snellman. Kuvat: Pohjois-Pohjanmaan Museo.
Säätyläisrouvan talossa
Jeanette Snellman (1817–1878) oli suurperheen äiti ja talon palvelusväen esihenkilö. Hän oli vastuussa kodin siisteydestä ja ruokailusta. Talon palveluväkeen kuuluivat renkejä, piikoja, kirjanpitäjiä, taloudenhoitaja, konttorityöntekijä, sekä keittäjä. J.W. Snellman oli kiireinen mies, joten lasten kasvatus jäi lähinnä äidille. Jeanette oli synnyttänyt kymmenen lasta vuoteen 1858 mennessä. Näistä viimeisin kuoli synnytyksessä.
Sukutalo oli lepopaikan lisäksi myös Jeanetten työpaikka. Hänen kotinsa oli osoitus perheen asemasta ja varallisuudesta. Hänen työkuvaansa kuului myös kodin sisustaminen perheen arvoille sopivaksi. Snellmanien kauppahuonetta sisustettiin huolella ja remontointiin välillä laajastikin vastaamaan perheen kasvanutta kokoa ja kohonnutta asemaa.
Sisäkuva Snellmanien kodista.1890-luvulla koti uudistettiin kuvastamaan ajan henkeä muun muassa mustaksi petsatulla salongilla, englantilaisella nahkakalustolla sekä valtavalla kattokruunulla. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan Museo.
Snellmanien koti oli Oulun kaupungin varakkaimpia, mutta se oli myös ajan hengelle ominaisesti vaatimaton niin arkielämässä kuin seurustelussakin. 1800-luvulla vieraanvaraisuus oli säätyläisille korkeasti arvostettu hyve. Snellmanien kodissa vierailikin monenlaiset ihmiset, kuten matkustavia taiteilijoita, muusikoita ja muita säätyläisiä.
Jouluna suurilla kauppahuoneilla oli tapana jakaa leipää köyhille. Leipäjono kasvoi etenkin 1860-luvun nälkävuosina, jolloin monet joutuivat turvautumaan kauppahuoneiden anteliaisuuteen. Leivänjako säilyi varakkaiden kauppahuoneiden tapana pitkälti 1900-luvulle saakka.
J.W. Snellmanin kuoltua jatkoi kauppahuoneen toimintaa hänen poikansa Albert Oskar Snellman (1844–1894). Entinen Tehtaankatu nimettiin hänen kunniakseen Albertinkaduksi. Viimeinen Oulun Snellmanien kauppahuoneen yritystoimintaa ylläpitänyt henkilö oli K.A. Snellman (1849–1920). Hänen kuoltuaan talon peri hänen jälkeläisensä. Kaj Snellman (1909–1979) oli viimeinen Snellmanin sukutalossa asunut jälkeläinen.
Kiinnostuitko?
Oulun yliopiston historiantutkija Riikka Isoaho-Nousiaisen julkaisi vuonna 2023 väitöskirjansa Nainen paikallaan – Oululaisen tervaporvarinrouva Jeanette Snellmanin (1817–1878) elämäntapa. Väitöskirja on nais- ja mikrohistoriallisesti painottunut biografinen tutkimus. Tutkimuksen keskiössä olivat J.W. Snellman G:sonin aviopuoliso ja vuonna 1787 rakennettu Oulun Kirkkokadun ja Albertinkadun risteyksessä sijaitseva Snellmanien talo.
Yle Areenassa julkaistiin maaliskuussa Isoaho-Nousiaisen tutkimukseen perustuva podcast Porvarisrouva Snellmanin elämä 1800-luvun Oulussa.
Lähteet:
- Isoaho-Nousiainen, Riikka 2023: Nainen paikallaan – Oululaisen tervaporvarinrouva Jeanette Snellmanin (1817–1878) elämäntapa. Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, Societas historica Finlandiae septentrionalis, Rovaniemi.
- Snellman, Kaj 1983: Snellmanin suvun talo Oulussa 1796–1938. Pohjoinen, Oulu.