Pala historiaa: Kynttilöiden vieminen haudoille vakiintui pyhäinpäivän perinteeksi sodan jälkeen
Pyhäinpäivänä muistellaan edesmenneitä omaisia, jolloin muistokynttilät valaisevat Suomen hautausmaat. Kuva: Sanna Krook
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Suomessa on ollut vuosisatojen ajan tapana muistaa syksyisin vainajia, niin pakanallisen kekrin kuin kristillisen pyhäinpäivän merkeissä. Pyhäinpäivä on vuosikymmenten varrella muuttunut niin nimeltään, ajankohdaltaan kuin joiltain tavoiltaankin.
Tämä lauantai on jälleen pyhäinpäivä. Se on kirkkovuoden juhlapyhä, jota vietetään nykyisin 31.10.–6.11. väliselle ajalle osuvana lauantaina.
Pyhäinpäivä on vainajien muistopäivä. Useat kynttilät valaisevat hautausmaat, sillä pyhäinpäivään kuuluu perinteenä kynttilöiden laskeminen poisnukkuneiden omaisten haudoille. Myös seppeleitä tai yksittäisiä kukkia on ollut tapana asetella haudoille.
Kirkossakäynti lisääntyy pyhäinpäivänä, jolloin seurakunnissa pidetään edellisen pyhäinpäivän jälkeen kuolleiden seurakuntalaisten muistohetkiä.
Pappisvihkimysmessu on pyhäinpäivän perinne Oulun hiippakunnassa. Pentti Tokola vihittiin papiksi Oulun tuomiokirkossa 1. marraskuuta 1961, joka ei ollut pyhäinpäivä. Kuva: Museovirasto
Vainajia lepyteltiin kekrinä
Suomessa juhlittiin syksyisin jo silloin, kun kristinusko ei ollut vielä vakiintunut. Tämä juhla oli kekri, joka oli tärkeä juhlapäivä maatalousyhteisössä. Sillä on ollut monta merkitystä.
Kekrin perinteisiin kuului kristinuskon vaikutuksesta vainajien henkien lepyttely. Esi-isien ja muiden vainajien näkymättömille hengille katettiin ruoka pöytään ja lämmitettiin sauna kekrin aattoiltana. Talonväen täytyi odottaa sillä välin, kun henkien uskottiin kylpevän ja syövän. Kekri oli myös vanha sadonkorjuujuhla, jolla juhlittiin työvuoden päättymistä.
Kristillinen pyhäinpäivä juontaa juurensa marraskuun alussa vietetystä kaikkien pyhien päivästä, joka oli kristittyjen marttyyrien muistopäivä. Tämän rinnalla ryhdyttiin viettämään myös kaikkien uskovien vainajien muistopäivää. Kun kristillistä vainajien muistopäivää vietettiin loppusyksyn aikana, pakanallista juhlaa vietettiin samaan aikaan. Siitä syystä kekri yhdistyi pyhäinpäivään.
Haudoille oli tapana viedä kukkia pyhäinmiestenpäivänä ennen kuin kynttilöiden viennistä tuli perinne. Kuva on otettu Helsingin 5. marraskuuta 1933. Kuva: Museovirasto
Kukkia haudoille pyhäinmiestenpäivänä
Ruotsiin kuulunut roomalaiskatolinen Suomi muuttui reformaation myötä luterilaiseksi 1500-luvulla. Kirkkovuoden pyhäpäivien lukumäärää vähennettiin Ruotsin kuningas Juhana III:n vahvistamassa vuoden 1571 kirkkojärjestyksessä. Pyhäinmiestenpäivä oli mikkelinpäivän jälkeen seuraava kirkkovuoden pyhäpäivä. Jumalanpalveluksiin osallistuminen oli tuolloin seurakuntalaisten velvollisuus.
Pyhäinmiestenpäivää vietettiin aluksi sekä Ruotsissa että Suomessa aina 1. marraskuuta, joten se saattoi osua arkipäivälle. Päivä siirrettiin 1770-luvulla toteutetussa kalenteriuudistuksessa marraskuun ensimmäiseen sunnuntaihin. Eri kirkoissa pidettiin sekä päiväsaarnoja että iltasaarnoja pyhäinmiestenpäivinä.
Nykyisin yleinen tapa viedä muistokynttilöitä omaisten haudoille yleistyi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Aikaisemmin pyhäinmiestenpäivänä oli tapana viedä kukkia haudoille. Vuonna 1955 pyhäinmiestenpäivän ajankohdaksi määriteltiin lokakuun 30. päivän ja marraskuun 6. päivän välinen lauantai. Päivän nimi muuttui nykyiseen muotoon eli pyhäinpäiväksi vuonna 1967.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 5. marraskuuta 2022.