Ouluun kaivataan pysyvää välitilamallia – dokumenttielokuva inspiroi keskustelua tyhjillään olevien kiinteistöjen käytöstä kulttuuritarkoitukseen
Re:Formi purkutalotaidetta Pikisaaressa 2023. Taiteilija: Marianne Kauppila. Kuva: VisitOulu
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Kulttuurikeskus Valveella nähtiin vastikään dokumentti “Kutsumusjuttu”, jossa seurattiin Keravalla järjestetyn Ihmemaa X-purkutaidenäyttelyn valmistelua. Näyttely rakennettiin tyhjilleen jääneeseen 4000 neliömetrin tavaratalotilaan, ja taidetta oli tekemässä yli kaksisataa ihmistä. Oulussa purkutaide on myös nostanut päätään, mutta mallille toivottaisiin pysyviä raameja.
Vaikka Ihmemaa X ei ollut Suomen ensimmäinen purkutaiteeseen keskittyvä näyttely, se sai silti melkoisesti näkyvyyttä urbaanille taiteelle Suomessa. Purkutaide pyrkii mahdollistamaan isomman skaalan kollektiivisen taiteentekemisen, mihin ei muuten välttämättä ole mahdollisuutta.
Dokumenttielokuvaa seurasi paneelikeskustelu, johon osallistui Oulun kaupungin kulttuuripalvelupäällikkö Mari Aholainen, Re:Formin tuottaja Joni Kesti sekä oululainen taiteilija Henri. Keskustelussa puhuttiin kiinteistöjen hyötykäytöstä ja siihen liittyvistä haasteista.
Oulussa olisi tarvetta formaatille, joka mahdollistaisi tyhjien kiinteistöjen sujuvamman siirtymisen mahdollisille halukkaille. Tiloille kyllä riittäisi kysyntää, kuten dokumenttielokuvan Ihmemaa X:ään haki melkein viisisataa taiteilijaa.
Re:Formi tuotti purkutaidenäyttelyn 2023 Pikisaaren vanhassa käsityöoppilaitoksessa. Kuva: Julia Virpi
Välitila antaisi rakennuksen kulttuurille
Välitila, eli se ajanjakso, jonka kiinteistö seisoo tyhjillään purkutuomion jälkeen, on herätellyt kulttuuritoimijoiden suunnilta toiveita hyöty käyttää usein keskeisilläkin sijainneilla olevia kiinteistöjä. Käyttöä tosin edeltää byrokraattinen prosessi, jonka navigointi voi tuntua kulttuurintuottajalle vaikealta tai saavuttamattomalta.
Pahimmillaan “papereiden pyörittely” voi kestää kauankin – esimerkiksi kaupungin sähkökaappien maalaukseen yritettiin kysyä lupaa noin kahden vuoden ajan. Välitilamalli, joka on jo käytössä muutamissa Suomen kaupungeissa, sallisi kiinteistön maksuttoman väliaikaisen käytön kulttuuritoimintaan.
Re:Formin tuottaja Joni Kesti kertookin, että yhteistyötä rakennus- ja kaavoituslautakunnan kanssa ollaan yritetty viritellä välitilamallin eteenpäinviemiseksi. Taiteilija Henri yhtyy siihen, että päättäviä tahoja on hankala tavoittaa, vaikka yksittäisillä ihmisillä olisi halua viedä asioita eteenpäin.
Kiinteistöjen muodot mielenkiintoisia
Pikisaaren vanhassa käsityöoppilaitoksessa järjestettiin vuonna 2023 Oulun ensimmäinen purkutaidenäyttely Our blueprints. Kesällä 2024 tilataidenäyttely Mediart järjestettiin Myllyojan purkutuomion saaneessa terveyskeskuksessa.
Molemmissa oli mukana kymmeniä taiteilijoita sekä vapaaehtoisia. Isomman skaalan taiteelle olisi siis tekijöitä, mutta useasti siihen sopivat tilat ovat melko rajoitettuja – tai niitä ei ole edes saatavilla.
”Kiinteistöjen tilat ovat myös huomattavasti monimuotoisempia ja mielenkiintoisempia kuin vain lailliseen graffitiin tarkoitettu suora seinä”, Henri kertoo.
Harmittavan usein katutaide yhdistetään ilkivaltaan, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen että taiteenlaji ei saa tilaa päätöksenteossa. Vaikka kaupunki olikin mukana Pikisaaren ja Myllyojan projekteissa antamassa ohjeistusta lupa-asioihin, Aholainen huomauttaa, etteivät hekään ole suojassa byrokratian rattailta. Kiinteistöjen käyttöön ja käytön muuttumiseen liittyy usein lupa-asioita, jotka eivät ole yksiselitteisiä.
Purkutaide on yhdessä tekemistä
Dokumentissa haastateltu artisti kertoo purkutaideprojektin olevan ennen kaikkea yhdessä tekemistä. Panelisti, oululainen taiteilija Henri kertoi samaistuvansa “siihen, että taidetta usein jää tekemään yksin kämpille”.
Mari Aholainen mainitsee myös, kuinka esimerkiksi kuvataide on hyvin yksinäistä puuhaa. Purkutaiteen kautta taiteilijat pääsevät tutustumaan muihin taiteentekijöihin ja hetkeksi pois omasta kuplasta. Tämä olisi erityisesti nuorille taiteilijoille tärkeää. Joni Kesti puhuu paneelissa siitä, miten purkutaideprojekti on “henkisesti ja fyysisesti turvallinen tila kokeilla jotain uutta. Kokemus tuo myös turvaa toteuttaa uusia projekteja.”
Paneelissa keskusteltiin myös siitä, miten taide- ja kulttuuripalvelujen parantaminen saisi mahdollisesti enemmän ihmisiä jäämään Ouluun, eikä lähtemään muualle mahdollisuuksien perässä. Uhkana on myös nuorten taiteilijoiden ajatus siitä, ettei heidän tekemistään tue mikään taho. Ratkaisu tähän olisikin juuri yhdessä tekeminen, nuorten taiteilijoiden osallistaminen ja sitä kautta muihin tutustuminen.
Purkutaideprojektit eivät ole kaupallisia tai voittoa tuottavia tapahtumia, vaan niitä ajaa eteenpäin puhtaasti intohimo. Keravan näyttelyssä kävi yli 40 000 ihmistä, eli kiinnostusta tällaisiin projekteihin suurelta yleisöltä kyllä on – mutta silti taloudellinen tuki puuttuu.
Me olemme kulttuuria -ohjelmahaku, joka kuuluu Oulu2026:n ohjelmistoon, on auki vielä tämän vuoden elokuun loppuun asti, ja Aholainen kertookin, että katutaiteella voi hakea kulttuuriohjelmaan mukaan.