Oulussa taisteltiin sisällissodan aikana, mutta terroria oli vähän

Suomi jakaantui kahtia sen jälkeen, kun maa oli itsenäistynyt 6. joulukuuta 1917. Maa jakaantui valkoiseksi Suomeksi ja punaiseksi Suomeksi, mikä johti sisällissodan syttymiseen vuonna 1918. Välitön syy oli aseistettujen joukkojen perustaminen eri puolilla Suomea, eikä Oulu ollut poikkeus.

Sosiaalidemokraattiset työväenjärjestöt perustivat punakaarteja, minkä lisäksi ei-sosialistiset tahot perustivat suojeluskuntia. Nämä joukot oli perustettu alun perin järjestyksen valvontaa varten, mutta niistä tuli sisällissodan osapuolia. Punakaartit muodostivat punaisen osapuolen, ja suojeluskunnat muodostivat valkoisen osapuolen. Punakaarti ja suojeluskunta perustettiin myös Oulussa.

Ilmapiiri kiristyi Suomessa itsenäistymisen aikoihin. Lakkojen yhteydessä oli levottomuuksia vuonna 1917, minkä lisäksi Suomessa olleet venäläiset sotilaat eivät enää totelleet upseereitaan. Sitten Sosialidemokraattisessa puolueessa valtasi alaa radikalismi. Suojeluskunnat julistettiin Suomen hallituksen armeijaksi tammikuussa 1918, minkä jälkeen punakaarti aloitti vallankumouksen Helsingissä.

Oulun taistelu oli lyhyt

Oulussa oli kolme aseistettua joukkoa tammikuussa 1918. Ne olivat keskustan laidalla olleet valkoiset, keskustassa olleet punaiset ja Oulun venäläinen varuskunta. Aluksi valkoiset yrittivät yrittänyt riisua venäläiset aseista, mutta se ei onnistunut Intiönkankaan varuskunnan osalta. Lisäksi Oulun punaiset saivat aseita venäläisiltä.

Ouluun oli saapumassa valkoisille apujoukkoja junalla tällä välin. Oulun työväenneuvosto lähetti Yrjö Kallisen neuvottelemaan valkoisen apuretkikunnan johtajan, eversti Alexander Tunzelman von Adlerflugin kanssa. Neuvottelut kariutuivat lopulta, kun punaiset saivat tietoonsa valkoisten ylipäällikön, kenraali Carl Gustav Emil Mannerheimin lähettämän antautumisvaatimuksen.

Lennart Lindgrenin johtamat punaiset yrittivät ajaa valkoiset pois asemistaan 2. helmikuuta. Se ei onnistunut, mutta Lyseon viereinen kortteli syttyi palamaan taistelun aikana. Tilanne muuttui nopeasti, kun valkoinen apuretkikunta saapui Ouluun. Valkoiset valtasivat Oulun punaisilta 3. helmikuuta mennessä, jolloin työväentalolla nostettiin valkoinen lippu antautumisen merkiksi. Sitten myös venäläiset antautuivat valkoisille.

Ouluun tuli asevelvollisuus

Punaiset saivat haltuunsa Etelä-Suomen sisällissodan alkuvaiheessa, mutta Keski-Suomi ja Pohjois-Suomi jäivät valkoisten tukialueeksi. Kun valkoiset onnistuivat valtaamaan Oulun, tämä kaupunki ei sitonut heidän joukkojaan sen jälkeen. Lisäksi rautatieyhteys Oulun kautta Ruotsin suuntaan oli turvattu.

Kun punaiset turvautuivat vapaaehtoisiin, valkoisessa Suomessa toteutettiin asevelvollisuus. Siksi myös Oulussa toteutettiin kutsunnat helmikuussa 1918. Palvelukseen kutsutut miehet saivat lyhyen koulutuksen, minkä jälkeen komennuskunnat lähetettiin Oulusta kohti etelää.

Saksasta saapuneiden jääkäreiden kouluttamista valkoisista joukoista tuli oikea armeija vähitellen, mutta punaisista ei muodostunut koskaan tehokasta armeijaa. Valkoisten avuksi tuli myös ruotsalainen vapaaehtoisjoukko. Valkoiset valloittivat Tampereen huhtikuuhun 1918 mennessä, minkä lisäksi valkoisten avuksi saapunut Saksan armeija valloitti punaisilta Helsingin. Punaisen Suomen hallitus pakeni Neuvosto-Venäjälle, ja Suomen sisällissota päättyi toukokuussa 1918.

Suomen sisällissodassa vuonna 1918 ja sen jälkiselvittelyissä kuoli 36 640 henkilöä. Monet kuolemantapaukset eivät liittyneet taisteluihin, sillä molemmat osapuolet turvautuivat terroriin. Kun punaiset antautuivat valkoisille vuonna 1918, he joutuivat lähes poikkeuksetta vankeuteen. Ensin punaisia tuomitsivat kenttäoikeudet, minkä jälkeen valtiorikosoikeudet korvasivat kenttäoikeudet. Monia punaisia kuoli myös vankileireillä huonojen olojen seurauksena.

Raatissa oli vankileiri

Oulun taistelussa oli kaatunut 33 valkoista ja 26 punaista. Punainen terrori ja valkoinen terrori jäivät vähäisiksi Oulussa. Punaiset olivat syyllisiä neljään kuolemantapaukseen, minkä lisäksi valkoisessa terrorissa kuoli 11 henkilöä.

Punavangit pidettiin Oulussa ensin tilapäisissä säilöissä, kunnes heidät siirrettiin vankileirille Raatinsaareen. Raatinsaaren vankileirillä olleista 1 103 vangista kuoli 51, mikä oli vähän verrattuna muihin vankileireihin. Siellä olot olivat siedettävämmät kuin muilla vankileirillä.

Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Marko Tikka arvioi, että terrorin vähäisyys Oulussa johtui siellä käydyn taistelun ajankohdasta. Hänen mukaansa käänne kohti laajoja jälkipuhdistuksia oli Varkauden valtaus helmikuun lopussa. Oulun läänissä valkoinen terrori liittyi selustan puhdistukseen kohdistuen muun muassa asevelvollisuutta vältelleisiin miehiin.

”Valkoiset valtasivat Oulun jo sodan alkupuolella, jolloin punaisten järjestäytymien oli kesken, joten sotatoimet ja punaisten terroriteot jäivät vähäiseksi. Myöskään valkoisten rankaisutoimet eivät olleet suhteessa tässä vaiheessa sotaa vielä yhtä rajuja kuin myöhemmin; oikeastaan otteet kovenivat sitä mukaa kun sota eteni”, hän kertoo.

Raatinsaaren vankileiri lakkautettiin syksyyn 1918 mennessä. Aikanaan punavangeista armahdettiin erityisesti heitä, jotka eivät olleet syyllistyneet henkirikoksiin tai tuhopolttoihin. Punaisten johtajana pidetty oululainen Yrjö Kallinen tuomittiin kuolemaan, mutta hänet armahdettiin.

Suomi oli pitkään jakautunut kahtia, ja vallalla oli aluksi voittajan näkökulma vuoden 1918 tapahtumiin nähden. Valkoisesta näkökulmasta sisällissota oli vapaussota. Oulussa pystytettiin pian nykyiseen Mannerheiminpuistoon sotamuistomerkki, jossa muistetaan Oulussa kaatuneita eteläpohjalaisia valkoisia. Sitten vuonna 1988 paljastettiin Raatinsaaren vankileirin muistomerkki.