Oulun ylioppilasteatterin improvisaatioryhmä kutsuu mukaan unien maailmaan

Julia Latvalalle ja Anna-Leena Jämsälle unet ovat laaja, mutta myös haasteellinen lähtökohta toteuttaa improvisaatioteatteria. Aihe tuli heille mieleen jostakin maailmankaikkeudesta ja löi kasvoille. Siitä ei ollut paluuta.

Improvisaatioteatterissa ei ole käsikirjoitusta. Etukäteen päätetään vain tietyt kehykset, joiden sisään tarinat rakennetaan. Ohjaajia kiehtoo, että improvisaatioteatterissa ei etukäteen tiedä mitä tapahtuu, sitä ei voi edes ennustaa.

Jämsä ja Latvala ovat kokeneita teatterin tekijöitä ja uskovat inspiraatioon, jota improssa tarvitaan.

Jämsälle Uneksi kanssamme! on ensimmäinen ohjaus, mutta hän on näytellyt eri teattereissa yli 20 vuotta. Hän oli mukana Oulu-opiston Teatteri Syrjähypyssä, joka teki improvisaatioteatteria ja toimi myöhemmin yhdistyksenä kymmenisen vuotta.

“Kun Teatteri Syrjähypyn toiminta loppui, kävin avoimessa castingissa ja löysin taiteellisen kotini Oulun ylioppilasteatterista”, Jämsä kertoo.

Latvala on rakastanut teatteria ja improvisaatiota lapsuudesta lähtien. Hän ohjaa nyt toista vuotta OYT:n improryhmää Impronium. Latvala ohjasi myös tänä vuonna Hupisaarten kesäteatterin lavalle näytelmän Sopivanlaiset.

Hyvässä porukassa on turvallista

Mikä improvisaatiossa kiehtoo? Eikö ole pelottavaa, kun ei ole turvana valmiiksi harjoiteltua käsikirjoitusta?

“Mikään ei anna minulle sellaista puhdistautumisen tunnetta, mikä tulee improkeikan jälkeen. Kun olen antanut itsestäni kaiken lavalla, olo on niin tyhjä”, Latvala vastaa.

“Improvisaatio antaa minulle todella paljon. On hyvä tunne, kun uskaltaa heittäytyä ja huomaa, että se on turvallista. Meillä on aivan ihana ja kannustava porukka”, Jämsä kehuu.

Ohjaajat kertovat, että he kävivät projektia varten näyttelijä Antti Laukkarisen vetämän koulutuksen, jossa opeteltiin muun muassa pitkän improvisaation kaavan rakentamista. Kokemus oli heille tärkeä.

Näytelmän suunnittelu aloitettiin keväällä ja ryhmä on ehtinyt harjoitella viisi kertaa.

“Meillä on niin taitavat tyypit tekemässä, että harjoittelua ei tarvittu enempää. Kun perusta on kaikille selkeä, sitten vain heittäydytään ja annetaan mennä”, ohjaajat kertovat yhteen ääneen.

Yhdessä yleisön kanssa

Ohjaajat päättivät näytelmän tyylilajit tai teemat etukäteen. Esitysiltoina nähdään erilaisia unia. Komedian ja absurdin lisäksi koetaan romantiikkaa, enne- ja selkounia sekä painajaisia.

Näytelmä koostuu kahdesta eri osiosta. Ilta alkaa lyhyillä kohtauksilla sekä peleillä ja leikeillä. Lopuksi nähdään pitkä improvisoitu murhamysteeri.

“Pyydämme yleisöltä ehdotuksia muun muassa paikoista, ihmisten suhteista ja tunnetiloista, joista nappaamme sopivia toteutettavaksi. Kohtaus voisi olla esimerkiksi parhaiden ystävysten kiihkeä riita hylätyssä keilahallissa.”

Improvisaatiossa on enemmän vuoropuhelua yleisön kanssa kuin käsikirjoitetussa teatterissa. Jokaisesta esityksestä tulee näin myös yleisönsä näköinen.

“Vastaamme yleisön kanssa toistemme energiaan. Se on ikään kuin vuoropuhelua. Ihmiset yleisössä antavat meille jotakin ja me vastaamme heille.”

Jämsä ja Latvala kertovat, että hienointa improssa on saada ihmiset hymyilemään, nauramaan ja vapautumaan. Alussa kaikki, myös katsojat, jännittävät, mutta hetken päästä rentoutuvat. Tilan energia muuttuu hetkessä.

“Esimerkiksi pikkujoulukeikat ovat kivoja. Saamme valita aiheita, jotka ovat niitä ihmisiä lähellä. Me emme ymmärrä kaikkia sisäpiirijuttuja, mutta kun ihmiset nauravat katketakseen vaikkapa vitsille firman johtohenkilöistä, olemme osuneet johonkin”, Jämsä kuvailee.

“Kun tulee joku mahtava idea, ja huomaa, että ihmiset tykkäävät, siitä tulee ihana onnistumisen kokemus. Mokat ovat myös yksi osa improa, niitä ei peitellä tai pelätä. Onnistumisia tulee kuitenkin onneksi enemmän kuin mokia” Latvala naurahtaa.

Haastava improvisaatio

Improssa täytyy olla todella läsnä koko ajan. Pitää seurata tarkasti mitä tapahtuu ja mitä muut näyttelijät tekevät. Haastavaa on muistaa kaikki, erityisesti nimet, hektisissä tilanteissa. Oleellista on myös nostaa ja kannatella toisia näyttelijöitä matkan varrella.

“Paras improvisaatio on sellaista, että sitä ei kelata yhtään etukäteen. Kun tulee oma vuoro, reaktio vain tulee jostakin. Sitä on oikea ja aito improvisaatio.”

“Etukäteen funtsiminen on turhaa, koska tilanteet eivät koskaan kehity niin kuin olet ajatellut”, Jämsä pohtii.

“Tärkeintä on toisen kuuntelu ja hänen ideansa hyväksyminen. Jos joku sanoo, ostetaanko auto, siihen vastataan kyllä. Sillä tavalla kerronta menee eteenpäin ja taikuus syntyy”, ohjaajat valaisevat.

Improvisaatioteatterissa ohjaajat eivät juuri puutu näyttelemiseen. Ohjaajan tärkein tehtävä on pitää näytelmän rakenne kasassa. Esityksessä on puheen lisäksi paljon liikettä, eleitä ja muita elementtejä.

Ohjaajat auttavat muun muassa asemoinnissa ja äänen käytössä. Hyvä ja mietitty esityksen runko tuo kaikille turvaa.

Myös valot ja äänet suunnitellaan pääosin etukäteen.

“Kyllä äänimieskin improaa meidän kanssamme. Usein juuri äänistä tulee uusi idea. Jos kuulee hälytysajoneuvon äänen, siihen täytyy reagoida”, Jämsä tähdentää.

Kaikki mukaan improamaan

Oulun seudulla on useita improvisaatioryhmiä, jotka pitävät tiiviisti yhteyttä ja kertovat tuotannoistaan. Jämsällä ja Latvalalla on tuntuma, että Oulussa pääsee katsomaan improvisaatioteatteria vähintään parin viikon välein.

OYT:n Improniumin lisäksi aktiivisimpia tekijöitä ovat Improvisaatioteatteri Uniikki Unikorni, Improvokaattorit ja Oulun Työväen Näyttämön Impromania.

Ohjaajat väläyttävät, että ehkäpä kulttuuripääkaupunkivuonna 2026 nähdään eri toimijoiden yhteinen esityskokonaisuus.

OYT järjestää avoimia improjameja, joihin kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita. Pari kertaa kuukaudessa järjestettävät jamit ovat matalan kynnyksen tilaisuuksia, jonne saa tulla myös katsomaan ja tutustumaan improvisaatioon. Ketään ei pakoteta osallistumaan.

“Jameissa on ollut aina kivasti porukkaa. On mahtavaa, että sitä kautta mukaan on tullut paljon uusia ihmisiä”

“Järjestämme myös lokakuun alussa castingin, jossa voi hakea mukaan Impronium-porukkaan. Meillä on nyt seitsemän henkilön aktiivinen joukko, ja toivottaisiin ainakin saman verran lisää”, Latvala sanoo.

Ohjaajat korostavat, että kaikenlaiset ihmiset ovat tervetulleita mukaan juuri sellaisina kuin ovat.

Oulun ylioppilasteatterin Impronium: Uneksi kanssamme! Ensiesitys ke 18.9. klo 19 Kulttuuritalo Valveen Valvenäyttämöllä (2.krs). Muut esitykset: pe 20.9. klo 19 / la 21.9. klo 19 / ke 25.9. klo 19 / pe 27.9. klo 19 / la 28.9. klo 19. Kaikki esitykset Valvenäyttämöllä.