Oulun ylioppilasteatteri nostaa läskin pöydälle – rasvainen monologi ravistelee käsityksiä ylipainosta

Anna-Kaisa Kettunen sai ajatuksen monologista, kun hän luki Raisa Omaheimon kirjaa, Ratkaisuja läskeille. Aihe tuntui tutulta. Hän päätti pyytää Heidi Maria Huotaria ohjaamaan.

“Olin heti mukana, kun Anna-Kaisa kysyi, vaikka en ollut tekstiä lukenut. Olen kuitenkin seurannut Omaheimon tekemisiä ja tiesin monologista. Kysyimme Omaheimolta ja dramaturgi Elina Kilkulta asiasta ja he vastasivat, että onpa ihanaa, että näytelmä saa uuden elämän”, Huotari valaisee.

Ylipainoisen ääni kuuluviin

Huotari ja Kettunen kertovat, että lihavuudesta kyllä puhutaan, mutta lihavat eivät puhu. Paljon puhutaan median, terveydenhuollon, lääkärien ja fitness-ihmisten suulla. Vasta viime aikoina ylipainoiset ihmiset ovat itse saaneet äänen.

“Lähestymistapamme on yhteiskunnallinen. Pohdimme, missä ja mikä on läskin naisen paikka. Tekstissä käsitellään muun muassa syömishäiriötä, mutta me keskitymme naisellisuuteen ja naisen yhteiskunnalliseen asemaan.”

“Läskipositiivisuus on uusi nouseva ilmiö, että puhutaan hyvinvoivista ylipainoisista ihmisistä. Voit olla fyysisesti hyvässä kunnossa, vaikka keho on erilainen. On tärkeää puhua myös siitä, että iso keho voi olla kaunis”, Huotari tähdentää.

”Välillä on toki nähty ilkeitä otsikoita esimerkiksi Leonardo DiCaprion miestisseistä.”

Raisa Omaheimo sai omakohtaisesta näytelmästään Pro Feminismi -palkinnon. Huotari sanoo, että kauneusihanteet ja yhteiskunnan katseet ovat raaempia naisille.

“Jos mies on lihava, se on terveysongelma, jos nainen on lihava, se on esteettinen ongelma.”

“Suhtautuminen miehiin on ollut lempeämpää, vaikka välillä on toki nähty ilkeitä otsikoita esimerkiksi Leonardo DiCaprion miestisseistä”, Kettunen pohtii ja lisää, että tämä on tietenkin karkea yleistys.

Kaikilla on bikinivartalo

Kauneusihanteet ovat vaihdelleet kulttuurin ja aikakauden mukaan.

Naiset kertovat, että ovat kasvaneet aikuisiksi silloin, kun ihanteena oli sairaalloisen laiha heroin chic ja normaalipainoisia kutsuttiin mediassa hirvittävän lihaviksi. Kasvaminen lihavaksi on ollut traumatisoivaa.

“Sata vuotta sitten puhuttiin ehtoisesta emännästä, joka oli lanteikas ja isokokoinen. Runsas nainen kertoi myös talon varallisuudesta. Jos kauemmaksi mennään, vanhin tunnettu ihmistä esittävä patsas, Willendorfin Venus oli hyvinkin ylipainoinen”, Huotari sanoo.

“Ehkä nyt eletään hyvää murrosvaihetta. Näytelmässä sanotaan, että läski vartalo ei ole bikinivartalo. Sen me olemme tienneet koko elämämme ajan. Nyt se alkaa taittumaan ja kaikki voivat käyttää bikinejä”, Kettunen lisää.

Kehorauha kaikille

Käsitettä kehopositiivisuus on kritisoitu viime aikoina paljon. Huotari ja Kettunen pitävät enemmän sanasta kehorauha.

“Se tarkoittaa, ettei arvoteta erilaisia kehoja. Kenenkään ei pitäisi olla kiinnostunut toisten kehojen arvostelusta. On älytön konsepti, että asialle edes tarvitaan positiivista vastavoimaa.”

“Kyllä läski-sanaa saa käyttää. Kyllä läski tietää, että se on läski. Se jota sana loukkaa, ei todennäköisesti itse ole läski.”

Huotari ja Kettunen sanovat, että henkilökohtainen kehorauha, oman kehon hyväksyminen on löytynyt vuosien varrella. Ainakin ajoittain.

“Sairastuttuani vakavasti koin kehoni pitkään tutkittavana objektina. Välillä oli jo huolestuttavaa, etten juuri välittänyt kehostani. Kehoa pitää myös arvostaa, huolehtia sen terveydestä, turvallisuudesta ja siitä miten kehoaan kantaa”, Huotari sanoo.

Kettunen samaistui Omaheimon tekstiin ja pohti välillä, että oli kuin lukisi omaa päiväkirjaansa.

“Olen koko elämäni laihduttanut. Kun täytin 30, päätin, että ei enää, ei tässä ole mitään järkeä. Siitä lähti polku kohti kehorauhaa”.

Oikeilla nimillä

Näytelmässä käytetään sanaa läski, jota pidetään usein haukkumasanana.

“Kyllä läski-sanaa saa käyttää. Kyllä läski tietää, että se on läski. Se jota sana loukkaa, ei todennäköisesti itse ole läski.”

“Tekstissä puhutaan asioista oikeilla nimillä ja otetaan sana läski haltuun. Samalla viedään ase pois pilkkaajilta”, naiset tähdentävät.

Ylipainoisille ihmisille satelee kommentteja ja neuvoja tulee pyytämättä joka suunnalta. Ylipainoon ja ulkonäköön puuttuminen on helppoa ja halpaa.

“Niin sanotut hyvää tarkoittavat neuvot ovat oman sädekehän kiillottamista. Se on joku mielenvikainen perustarve. Tässä on moraaliharha, että voi kun minä nyt autan tuota lihavaa parkaa, joka ei varmasti koskaan ole kuullut lautasmallista”, Kettunen sanoo.

Ylipainoinen ihminen asetetaan samalla holhottavan lapsen asemaan.

“Kuten näytelmätekstissä sanotaan, olen juuri niin lihava kuin haluan, se ei ole minulle mikään ongelma. Vaikka olisikin, sinun, tuntemattoman ihmisen ei tarvitse ratkaista sitä.”

“Olen vain huolissani terveydestäsi eli minä maksan veroja ja sinä vaan saatana syöt!” Kettunen sivaltaa.

“On helppo neuvoa, että eihän se vaadi muuta kuin, että syö vähemmän ja liikkuu enemmän.”

“Se on sama asia kuin että ohikulkijat usein huomauttavat tupakoijille, että kannattaisi lopettaa. Kaikki sen tietää, ja kukaan ei lopeta tupakointia kommentoinnin takia”, Huotari lisää.

Selkärangaton läski

Ylipainoa käsittelevien juttujen kommenttipalstat täyttyvät nopeasti vihamielisistä viesteistä. Läskit ovat laiskoja, selkärangattomia, tyhmiä ja heillä ei ole itsekuria.

Läskit eivät pysty asettamaan tavoitteita, saati saavuttamaan niitä. Lihaville vaaditaan myös suurempia terveyskeskusmaksuja.

“Kommentit ärsyttävät suunnattomasti. Puhutaan ongelmasta, mutta ei siitä mitä ongelman takana on. Mitä jos yhteiskunnallinen paine suorittaa on niin valtava, ettei ihmisillä jää aikaa ja voimavaroja huolehtia itsestään?”

“Ihmiset ovat läskejä eri syistä. Takana voi olla esimerkiksi sairaus tai geneettiset syyt. Juurisyistä ei haluta tai uskalleta puhua, koska se koskettaisi meitä kaikkia”, Huotari pohtii.

Kettusen sanoo, että monimutkaisiin biologisiin, aivokemiallisiin ja terveydellisiin ongelmiin tarjotaan kommenteissa vähätteleviä ja yksinkertaisia vastauksia.

“On helppo neuvoa, että eihän se vaadi muuta kuin, että syö vähemmän ja liikkuu enemmän, vaikka tutkimuksissa on kerta toisensa jälkeen toisin todistettu.”

Vielä 2020-luvun Suomessa terveydenhuollon ammattilaisetkin sortuvat leimaaviin tulkintoihin. On sama mitä lääkärissä tuo esiin, syy on aina ylipaino. Tämä on tuttua näytelmän tekijöille.

“Kun loukkasin työssä selkäni, työterveyslääkäri sanoi, että sinun pitää pudottaa se 15 kiloa ja sitten voi miettiä miksi selkä on kipeä”, Huotari muistelee.

“Hain apua uupumukseen ja ensimmäiseksi hoidoksi tarjottiin lihavuusleikkausta”, Kettunen huokaisee.

Tiukkaa tilitystä luvassa

Naiset kertovat, että alaotsikko, Rasvainen monologi lihavuudesta on hyvä. Kyse on siitä, että läski tilittää. Näytelmä on härski ja suora, mutta siinä on herkkiäkin kohtia.

“Mukana on taiteellista näkemystä ja visuaalista ilottelua, mutta tunnelma on, jopa raaka.”

“Näytelmässä on rehellistä puhetta, siinä nauretaan asioille, mutta kyllä välillä vähän itkettääkin.”

LÄSKI. Rasvainen monologi lihavuudesta. Ensi-ilta 9.2.2024 Valvenäyttämöllä klo 19.00. Esityksiä 9.3. asti. Kesto: n. 1 h, ei väliaikaa. Ikäsuositus: 13+ Liput 15/10 €. 

Lisätietoja OYT:n kotisivuilta.