Oulun teatterin Taikahuilu on helposti lähestyttävä ooppera – satuseikkailu vie kohti valoa ja rakkautta

Taikahuilun maaginen maailma avautuu perjantaina 13. tammikuuta, kun ensi-iltansa saavan teoksen sävelet kaikuvat Oulun teatterin kattoon ja katsojien sydämiin. Heta Haanperän ohjauksessa yli 70 esiintyjää vie katsojan yllätykselliselle ja satumaiselle matkalle, johon pääsee helposti mukaan, vaikka ooppera olisi taidemuotona uusi ja vieras.

”Mozart on tehnyt Taikahuilun alun perin yhteistyössä teatterin kanssa ja sitä on esitetty nimenomaan teatterissa, ei oopperatalossa. Se on kuin kädenojennus katsojalle: helposti lähestyttävä sekä musiikillisesti että näyttämötarinallisesti”, Haanperä kertoo.

”Taikahuilun tarina on höpsö, eikä siinä ole päätä eikä häntää, mutta sillä ei ole väliä. Kunnioitamme traditiota, mutta haluamme tuoda tarinan esiin kirkkaana, lisäten siihen oman silmäniskumme”, hän jatkaa.

Teoksessa hahmot vaeltavat epätoivon syövereissä rakkautta kohti kurkottaen. Sankareiden on tehtävä matka, jonka avulla löytyy elämää ruokkiva valo. Tie kulkee oppaiden avustuksella menneisyyden maailmaan ja sieltä tulevaisuuden utopiaan.

”Maailma kaipaa juuri nyt satua ja mielikuvitusta, sekä uskoa siihen, että tarinankerronnassa ja kekseliäisyydessä piilee ihmisyyden perusta”, painottaa Haanperä.

Oopperan energiaa

Kaiken kaikkiaan teos työllistää lähes 200 henkilöä. Kapelimestari Rumon Gamban ja Erkki Lasonpalon johdolla Oulu Sinfonia on saanut perehtyä yllätykselliseen ja fantasiamaiseen musiikkiin. Kuorossa loistaa Oulun kamarikuoron sekä Oulun yliopiston sekakuoro Cassiopeian laulajia.

”Teoksen musiikki saattaa katsojan korviin kuulostaa helpolta, mutta se on todella haastavaa soittajille, koska kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä ei pääse piiloutumaan. On tehtävä paljon tarkkaa työtä, jotta musiikki saadaan kuulostamaan selkeältä.”, painottaa Gamba.

”Koen, että musiikki on energiaa, ja minun tehtäväni on saada orkesteri kuulostamaan elävältä, mikä on aina haastavaa oopperassa. On tärkeää, että laulu, musiikki, näyttelijät ja tarina ovat tasapainossa”, hän jatkaa.

Gamba rohkaisee katsojia tutustumaan rohkeasti oopperan maailmaan.

”Joskus ihmisiä on vaikea taivutella astumaan sisään suuriin oopperataloihin. Hienot puitteet saavat miettimään, osaako pukeutua oikein ja onko tämä taidemuoto minua varten. Sellaiset ajatukset saa jättää pois”, hän painottaa.

”Kun ihminen pääsee sisään ja katsoo teosta, kaikki turhat epäilykset katoavat. Oopperassa käyminen on aivan sama asia, kuin menisi katsomaan elokuvaa. Voi vain istua ja nauttia”, Gamba lisää.

Huippulaulajia Suomesta

”Jos neidon lintumaisen vain Papageno saa, niin elo kanssa naisen on pelkkää onnelaa”, laulaa rakkautta etsivän Papagenon roolia tulkitseva Tomi Punkeri, joka on saanut tunnustusta useissa laulukilpaluissa ja valmistunut musiikin maisteriksi Kööpenhaminan kuninkaallisesta ooppera-akatemiasta.

Oulaisista kotoisin oleva, ja tällä hetkellä Oulussa asusteleva baritoni, on esiintynyt Oulun teatterissa aikaisemmin Tuntemattomassa sotilaassa vuonna 2014. Taikahuilun Papagenon roolissa hän on päässyt kehittämään laulamisen lisäksi myös näyttelijän taitojaan.

”Tämä rooli kuuluu tietyllä tavalla lyyrisen baritonin perusrepertuaariin, mutta se on ennen kaikkea näyttelijärooli. Se on laulajalle haastavaa, kun pitää ottaa haltuun myös paljon puheosuuksia”, Punkeri pohtii.

Ensimmäisen ammattilaisroolinsa esittää Sibelius-Akatemiassa opiskeleva nuori lahjakkuus Sadelilja Larimo, tulkiten kauniin ja sievän Papagenan roolin.

”Papagena on tavallisesti lyyristen sopraanoiden ensimmäinen rooli, ja olen todella onnellinen ja yllättynytkin, että se tuli minulle jo tässä vaiheessa uraa. Olen kiitollinen, että ohjaaja Heta Haanperä on ottanut minut niin hyvin huomioon ja saan tehdä roolin juuri tässä produktiossa”, Larimo sanoo.

Haastetta ja uusia roolivaltauksia

Miespäärooli Taminon saappaat täyttää tenori Tuomas Miettola, jolla on kokemusta jo useammasta oopperaroolista. Sibelius-Akatemiasta valmistunut varma ääninen esiintyjä kuuluu myös Kansallisoopperan lisäkuoroon.

”Taminon rooli on haastava, tietynlainen mittatikkurooli. Koen, että siinä on tietty kaksijakoisuus, jossa yhdellä suunnalla koen valtavaa vetovoimaa Paminaa kohtaan ja toisaalla yritän pitää härveltävää Papagenoa remmissä”, Miettula pohtii.

Laulaja on ylpeä, kuinka korkeatasoinen suunnittelu ja toteutus Oulun Taikahuilussa on, ja iloitsee poikkeuksellisen pitkästä esityskaudesta.

”On hienoa päästä esittämään teosta monta kertaa. Yleensä esityskausi on niin lyhyt, että se loppuu juuri siinä vaiheessa, kun tuntuu, että nythän tämä lähti oikein kunnolla käyntiin”, Miettula toteaa.

Paminan roolia tulkitseva Johanna Isokoski on saanut olla Taikahuilussa mukana kaksi kertaa aikaisemminkin Papagenana. Vaikka teos on tuttu, esiintyjä on ottanut suurella innostuksella haltuunsa uuden roolin.

”Se on vähän sama, jos katsoo jonkun elokuvan uudelleen; sieltä löytyy aina jotain uusia näkökulmia ja oivalluksia”, sanoo Isokoski.

”Pamina on yksi lyyrisen sopraanon unelmarooleista. Yksi haastavuustekijä siinä on se, että teos sisältää monelle katsojalle tuttuja numeroita, ja niiltä vaaditaan tiettyä tasoa. Jos ne tulkitaan keskinkertaisesti tai huonosti, se kyllä huomataan”, virnistää Isokoski.

Visuaalisia elementtejä Egyptistä

Vaikka Haanpään ohjaamassa Taikahuilussa kunnioitetaan alkuperäisen teoksen mielikuvituksellisuutta, on lavastuksessa ja puvustuksessa lähdetty pois alkuperäisestä satumetsästä.

”Oopperassa on ihanaa, että se voidaan tehdä eri maailmoihin. Teoksen alkupalaverissa tuli esille universaalisuuden ja avaruudellisuuden teemat, joita päätettiin viedä eteenpäin”, puku-, kampaus- ja maskeeraussuunnittelusta vastaava Pasi Räbinä kertoo.

”Katsoimme planeettoja, avaruudellisia kuvioita ja tähtiä. Ihastuin myös Dyyni-elokuvan visuaaliseen maailmaan. Kun tekee suunnittelutyötä, aistit avautuvat moneen suuntaan”, hän jatkaa.

Puvustuksessa tullaan näkemään muovin, tekonahkan ja kiiltonahkan yhdistelmiä, jotka toimivat heijastavina pintoina. Sama teema toistuu myös Kalle Nurmisen suunnittelemissa lavasteissa.

”Suurin lavastuksellinen elementti on pimeyden ja valon balanssi. Takanäyttämölle tulee kultainen heijastuspinta, lattia on musta ja korkeakiiltoinen, ja eri elementteihin tulee paljon integroitua valoa”, Nurminen kuvailee.

”Satumetsän sijaan lavastus nojaa geometriaan ja scifiin, johon on upotettu elementtejä Egyptistä”, hän jatkaa.

Räbinä kokee, että lavastus ja puvustus auttavat katsojaa astumaan pois arkimaailmasta.

”Minusta on aivan ihanaa, ettei teos ole nykypäivään sijoittuva versio Taikahuilusta, vaan ihmiset saavat kuvitella ja päästä seikkailuun mukaan”, lisää Räbinä.

”Näyttämökuva on kuin suuri taikamaailma: siellä tapahtuu lentoja, nostatuksia ja katoamisia ja laulajat ovat itsessäänkin kuin peilejä”, hän kuvailee.

Lisätietoja löydät tästä linkistä.

10.1.2023 korjattu tiedot Oulun kamarikuoron ja Oulun yliopiston Cassiopeia-sekakuorosta osalta.

11.1. 2023 korjattu Tuomas Miettolan nimi sekä Paminan roolia koskevat tiedot.