Oulun teatteri tukee Värisuora-kampanjalla päihdeongelmasta kärsivien läheisiä

Rintanauhan kantaja haluaa tunnustaa huumeongelman olemassaolon ja ilmaista tukensa sekä huumeongelmaiselle että hänen läheisilleen.  

“Päihdeongelmiin ja päihdeongelmista kärsiviin ihmisiin liittyy yhteiskunnassamme edelleen paljon negatiivisia ennakkokäsityksiä ja yleistyksiä. Perheet, joissa huollettava käyttää päihteitä, kantaa epäonnistumisen ja häpeän taakkaa. Tämä huonon vanhemmuuden leima ja avun resurssien vähyys lamaannuttavat ja vaientavat omaiset ja jättävät perheet selviytymään yksin”, aiheesta näytelmän tehnyt ohjaaja Heta Haanperä kertoo. 

Värisuora-rintanauhoja myydään Oulun teatterin myyntipalvelussa, ja ne maksavat 5 euroa. Nauhan tuotot ohjataan Nuorten Ystävien Verto-hankkeelle. 

Verto tarjoaa matalalla kynnyksellä yhteisöllistä ja toiminnallista vertaistoimintaa täysi-ikäisille huumeiden käyttäjille, huumausaineriippuvuudesta kuntoutuville sekä korvaushoidossa oleville sekä heidän läheisilleen – vanhemmille, sisarille, veljille, puolisoille, lapsille, isovanhemmille tai ystäville.  

Verto-toiminnan lähtökohtana on kävijöiden ja heidän läheisten osallisuuden vahvistaminen omassa elämässä ja yhteiskunnassa, sekä kokemustiedon ja vertaisuuden hyödyntäminen. 

Poikani joka katosi -näytelmä ensi-iltaan

Oulun teatterissa nähdään tänä syksynä näytelmä Poikani joka katosi, joka kertoo perheistä, joiden lapsi on kadonnut huumeiden maailmaan. Näytelmä perustuu vanhempien haastatteluihin, laajoihin taustatöihin ja Mirjam Sumun Kuinka poikani katosi -sarjakuvaan.  

Heta Haanperän ohjaaman näytelmän ensi-ilta on lauantaina 18. syykuuta pienellä näyttämöllä. Rooleissa ovat Joose Mikkonen, Anneli Niskanen, Merja Pietilä, Annina Rokka ja Anne Syysmaa. 

“Esityksen lähtökohtana on ollut antaa ääni niille perheille, joiden lapsi on kadonnut päihteidenkäyttäjäksi. Niille vanhemmille ja sisarille, jotka ovat huutaneet apua kunnes heidän äänensä ovat sortuneet. Niille perheille, joiden arki on muuttunut kaiken muun nieleväksi huoleksi ja hädäksi. Niille perheille, jotka pelkäävät itsensä ja lähimmäisensä puolesta hiljaa syyllisyyttä kantaen”, Haanperä avaa. 

Poikani joka katosi on esitys perheen häpeästä, syyllisyydestä, pelosta, huolesta, hädästä ja siitä toivosta, johon takertuu silloin, kun lapsi katoaa ja tilalle astuu huppupäinen hahmo, jota vastaantulijat väistävät.