Oulun taidekoululla meneillään Pakkaspicnic – teatteria nuorilta nuorille
Pakkaspicnicin tavoitteena on, että mahdollisimman moni oululainen nuori löytäisi ohjelmistosta itseään puhuttelevia näytelmiä. Kuvassa Teatteri Hätäuloskäynti. Kuva: Ilona Isola
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulun taidekoulun esittävän taiteen linjan opettajilla ja teatteritaiteen oppilailla on pitänyt kiirettä. Uutta Pakkaspicnic-tapahtumaa on taidekoulussa jouduttu siirtämään viimeiset kaksi vuotta, mutta nyt tapahtuma päätettiin viimein polkaista käyntiin.
”Kyllä nuoret ansaitsivat pitkän tauon jälkeen taas pääsyn oikealle lavalle ja isomman yleisön eteen”, esittävän taiteen vastaava opettaja ja tapahtuman ideoija Anna Myllylä toteaa.
”Teatteria tehdään yleisölle ja lähestyvä esitys motivoi, kannustaa ja innostaa oppimaan. Opettajan näkökulmasta opetuksella on aina tavoite, mutta oppilaan näkökulmasta lukuvuosi usein huipentuu esitykseen, siksi esitysten puuttuminen on ollut niin harmillista.”
Nuorilta nuorille
Pakkaspicnic-tapahtuman ideana on tuoda vuosittain nuoret yhteisen tapahtuman äärelle ja tarjota näytelmiä nuorilta nuorille. Toiveena on, että mahdollisimman moni oululainen nuori löytäisi uuden tapahtuman ja että nuoret saisivat kannustusta ja löytäisivät itseään puhuttelevia näytelmiä.
”Tapahtumassa nuoret pääsevät tuottamaan näytelmiä heidän omista lähtökohdistaan käsin pureutuen asioihin ja ilmiöihin, jotka ovat heidän mielestään kiinnostavia ja ajankohtaisia. Tapahtuma antaa mahdollisuuden myös pysähtyä pohtimaan muiden tekemistä ja oppia toinen toisilta. Koska jokaisella ryhmällä on hyvin omanlainen tiivis kulttuurinsa ja tapa tehdä asioita, on toisten nuorten näytelmien katsominen mieltä avartavaa. Yhtä tärkeää on myös toisten kannustaminen ja kiva yhdessäolo”, Myllylä tiivistää.
Vastuunkantoa ja -antoa
Pakkaspicnic tuo näyttämölle neljä näytelmää ja eri nuorten ryhmää. Kahta ryhmää Oulun taidekoululla luotsaava Sini-Sisko Calamnius valmistui itse teatteri-ilmaisun ohjaajaksi vuonna 2007.
”Valmistumiseni jälkeen tein useampia vuosia pääsääntöisesti töitä näyttelijänä, mutta toimin myös ohjaajana ja teatteritaiteen opettajana. Taidekoululle päädyin kollegan pyynnöstä syksyllä 2019”, Calamnius kertoo.
Nyt 16–17-vuotiaista koostuvaa Teatteri Hätäuloskäyntiä Calamnius on ehtinyt opettaa muutaman vuoden ajan.
”Hätäuloskäynti ehti olla pari vuotta ainoa ryhmäni taidekoululla ja ehkä siksikin tämä ryhmä tuntuu niin spesiaalilta”, Calamnius kertoo.
”Ryhmä on vilkas, äänekäs, energinen, taitava, todella heittäytyvä ja hauska. Juttua riittää, mutta tosi paikan tullen ryhmä keskittyy ja sitoutuu muun muassa harjoitteisiin todella hienosti.”
Calamnius pitää teatteri-ilmaisun opettajan ja ohjaajan tärkeimpinä asioina tasavertaisuutta, lempeyttä, kannustamista ja vastuunkantoa- ja antoa.
Awkward ei pakota eikä vouhkaa
Hätäuloskäynnin näytelmä, Ilja Mäkelän käsikirjoittama Awkward, valikoitui Pakkaspicnic ohjelmistoon neljän muun tekstin joukosta nuorten yhteisellä äänellä.
”Vuonna 2020 kirjoitettu teksti on pysynyt hyvin ajassa kiinni. Esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin pohdinnat käsitellään tekstissä hyvin pakottomasti ja vouhkaamatta”, Calamnius taustoittaa ryhmän tekemää valintaa.
”Kun olimme lukeneet kaikki neljä käsikirjoitusta läpi, oli siihen jotenkin vain tosi helppoa samaistua ja äänestimme Awkwardin omaksemme. Siinä ei ollut myös sellaista selkeää päähahmoa, joten kaikille tuli yhtä paljon tekemistä ja oma monologinsa”, näyttelijät Iida Hotti, Iida Komminaho ja Iida Harvio pohtivat.
Iida kertaa kolme
Oulun taidekoulussa teatteria harrastavat Iidat päätyivät harrastamaan teatteria Hätäuloskäyntiin joko kaverien vetämänä tai omasta kiinnostuksesta, mutta pitempiäkin kaavoja löytyy.
”Tämä ryhmä on ollut kasassa siitä lähtien kun itse tänne päädyin, eli noin viisi vuotta. Ryhmän alkuvuosina oli paljon enemmän porukkaa. Kaikki tän hetkiset jäsenet on ollut tääl vähintään kaks vuotta, eli ei oo hirveemmin tullu uusiakaan harrastajia”, Hotti kertoo.
Harvio taas kertoo aloittaneensa Taikkarissa jo 4-vuotiaana ja löytäneensä oman jutun monen mutkan kautta.
”Kaikki alkoi lastentanssista, jonka jälkeen tein balettia ja nykytanssia. Balettia en jatkanut kovinkaan kauaa, joten nykytanssista tuli päälajini. Kerkesin harrastaa myös käsitöitä ja animaatiota muutaman vuoden, mutta lopetin ne, kun aloitin teatterin. Vuonna 2021 lopetin myös tanssin, jolloin teatterista tuli se juttu”, kuvailee Harvio varsin kokemusrikasta matkaansa taidekoulussa.
Alku koronasumussa
Kysyttäessä nuorten ensimmäisiä kokemuksia ja alkumatkaa taidekoulussa, vaikuttavat he olevan ihanan unohduksen vallassa. Joidenkin lyhyiden ja mietteliäiden sanojen takaa paljastuvat kuitenkin positiiviset fiilikset ja kokemukset, mutta myös jonkinlaista haikeutta.
”Tärkeintä olis, että pitäis hauskaa. Nää kaks vuotta on ollu melko raskaita, kun ei olla päästy esittään live-yleisön edessä. Loppuun asti auttaa jaksamaan se, kun päämääränä on, et ihmiset pääsis näkemään sen, mitä ollaan vuoden aikana luotu. Sit kanssa se, et välillä pidetään vähän rennompia treenikertoja ja pidetään hauskaa improvisaatioleikkien kanssa”, Hotti maalailee pari edesmennyttä vuotta.
Luota itseesi
Nuorten sinnikkyys ja harrastuksessa jatkaminen vaikeidenkin aikojen keskellä on ollut ihailtavaa. Näyttelijät vakavoituvat hetkeksi pohtimaan omaa rohkeutta, haasteita ja matkaa taiteiden parissa. On rohkeaa olla näyttämöllä ja antaa omasta itsestään, jotta katsojat saisivat kokea ja kohdata senkin mitä eniten pelkäävät tai häpeävät.
Mutta minkä haasteen nuoret heittävät itse jutun lukijoille?
”Mieti omaa lapsuuttasi, teinielämää tai ihan mitä tahansa aikaa taaksepäin. Muistele jokin asia mitä teit, mutta lopetit sitten. Oli se sitten iso vai pieni asia, niin aloita se uudestaan, tai ainakin kokeile. Lapsena teimme asioita, joista oikeasti pidimme ilman mitään sen kummempaa motivaatiota kaiken takana. Uskon, että hauskuuden lisäksi se voi olla myös rauhoittava kokemus. Musiikki on hyvä esimerkki!”, Harvio aloittaa.
”Uskalla olla oma itsesi. Uskalla sanoa mitä mieltä oikeasti olet asioista, vaikka sun kaverit tai läheiset olis ihan eri mieltä. Sun ei myöskään tarvi pitää jostain asioista vaan sen takia, että sun kaverit pitää tai ei pidä niistä”, Hotti jatkaa.
”Tartu kynsin hampain siihen mikä itsellesi on tärkeintä ja pidä kiinnostus sitä kohtaan”, Komminaho summaa.
Nuorten ajatukset ja asenne saavat kyllä pohtimaan. Jos emme ajoittain uskaltaudu haastamaan omaa itseämme, niin kuinka vähän annammekaan omasta itsestämme – edes itsellemme?
Pakkaspicnic esitykset jatkuvat Oulun taidekoululla, Isokatu 94 vielä 30.3.2022 asti.