Oulun legendaarinen Sarkka pitää pintansa – Valkealinnan kansankuppila on kerännyt muistoja vuosikymmenestä toiseen
Sarkan synty ajoittuu sotavuosiin. Hotelli Tervahovi aloitti Valkealinnassa 1941 ja jatkosodan aikana 1942 avasi ovensa Tervahovin maineikas ravintola Sarkka. Kuva: Carita Forsman
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Lehtosaaren suvun omistama hotelli-ravintola Tervahovi oli toiminnassa vuosina 1941–1974 Valkealinnan talossa. Hotellihuoneita oli 52 kappaletta, ja seitsemänteen kerrokseen avattiin ravintola. Hotelli Tervahovin alakertaan perustettiin sen ajan henkeen sopiva kansanravintola.
Ravintola Sarkka sai nimensä nimikilpailun tuotoksena vuonna 1942. Sarkka tarkoittaa juomapikaria eli tuoppia. Kokonaisuutta johti yhteensä 45 vuotta rouva Aino Lehtosaari.
”Muutama ostaja oli ollut kiinnostunut, mutta hän ei ollut innokas ihan kaikille myymään.”
Sarkka koki omistajanvaihdoksen vuonna 2019, kun Markku Vaaramo ryhtyi jatkamaan Sarkan toimintaa. Hänellä oli aiemmin Muhoksella kolmen vuoden ajan kuppila nimeltään Pub Puute.
”Olin suunnitellut uuden ravintolan perustamista ja kuulin, että kannattaisi ottaa yhteyttä ravintola Sarkan ja vieressä sijaitsevan venäläisravintola Zakuskan omistajaan, ravintoloitsija Aino Lehtosaareen. Muutama ostaja oli ollut kiinnostunut, mutta hän ei ollut innokas ihan kaikille myymään”, kertoo Vaaramo.
”Lehtosaari etsi jatkajaa, joka kunnioittaa Sarkan historiaa ja perinnettä. Tällä paikalla on tarina ja historia, joka on merkityksellinen”, hän jatkaa.
Askeleet kohti nykyaikaa
Sarkan toiminta on pysynyt aika lailla muuttumattomana sen alusta asti. Kun Vaaramo astui ruoriin, hän ajatteli, että Sarkkaa voisi lähteä kehittämään paremmin tämän ajan henkeen sopivaksi.
”Ikkunat olivat peitetyt, sisälle ei oikein nähnyt. Pohdin, että remontti olisi paikallaan. Myyntitiski oli sen verran pieni, että palvelu oli hidasta. Sosiaalista mediaa ei myöskään ole hyödynnetty. Sarkka elää hetkessä, joten pohdin, että paikalla on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia”, toteaa Vaaramo.
Markku Vaaramo teki Lehtosaaren kanssa kaupat kesäkuussa 2019, ja venäläinen ravintola Zakuska tuli mukana.
”Tuumin, ettei minulla ole erityisosaamista venäläisestä ravintolatoiminnasta, joten päätin, että jonain päivänä yhdistän nämä kaksi tilaa. Väliseinä puhkaistiin vuonna 2020. Löysin piirustuksia siitä, minkälainen tämä tila on alun perin ollut”, Vaaramo kertoo.
”Tervahovin silloinen omistaja eli Lehtosaaren appiukko oli pohtinut aikoinaan paikan olleen liian iso, joten aukko oli muurattu umpeen ja toinen puoli oli jäänyt erilliseksi liiketilaksi. Seinän muutoksen jälkeen pienempi liiketila on ollut välillä eri omistuksessa, siinä on sijainnut kultasepänliikekin. Lehtosaari avasi Zakuskan vuonna 1984”, taustoittaa Markku Vaaramo.
”Emme aio luovuttaa perinteisimpien ravintolaruokien osalta, vaan otamme niitä kyllä takaisin listoille jossakin välissä.”
Sarkka on tunnettu yöelämästään, karaokestaan, kiihkeästä tanssistaan, mutta myös laajemmin perinneruuistaan, kuten rössypotuista, leipäjankista ja läskisoosista.
”Vieläkin asiakkaat muistelevat niitä aikoja, ja kyselevät, tulevatko perinneruuat joskus takaisin. Emme aio luovuttaa perinteisimpien ravintolaruokien osalta, vaan otamme niitä kyllä takaisin listoille jossakin välissä”, lupaa ravintoloitsija.
Muutoksia on luvassa Vaaramon mukaan edelleen. Ruokapuolella on tällä hetkellä aika jyhkeät kalusteet. Väkimäärän lisäännyttyä nykykalusteiden kaveriksi hankitaan myös pienempiä ruokaryhmiä. Muutokset on kuitenkin tarkoitus tehdä vanhaa kunnioittaen.
”Tarkoitus on, että Sarkan tarina jatkuisi vielä pitkään, eli että meillä viihtyisivät niin satunnaiset kulkijat kuin vakioasiakkaatkin.”
Possuja narikassa ja Kimi Räikkönen
Sarkalla on vakioasiakkaansa, ja aika usein sisään astuu ihmisiä, joiden katse kiinnittyy seiniin.
”Onko täällä vielä se laivakuva, no tuollahan se on.”
Kanta-asiakas, lempinimeltään Kille, on käynyt Sarkassa ensimmäisen kerran vuonna 1976. Niinä aikoina Sarkkaa pidettiin osittain merimieskapakkana.
”Täällä oli iso pöytä, johon sanottiin mahtuvan seitsemän asiakasta. Muistan, että parhaimmillaan sen ääressä istui 17. Siihen aikaan ei kyllä naisia käynyt kuin aika harvassa. Vanhoja ja nuoria ukkoja kävi, mutta etupäässä merimiehiä, ja toisaalta erittäin hyvää eliittiä”, Kille muistelee.
”Yksi Seija, aika pieni rouva, oli tässä tarjoilijana. Seija piti jöötä ja oli tiukka. Joskus hän räpsi väsyneitä kasvoja pesuliinallaan. Muistan yhden kerran, kun asiakas kävi Seijaan kiinni. Tuosta pöydästä tuli kaveri, otti niskasta kiinni ja heitti ovesta ulos, mahalleen. ’Täällä ei Seijalle ryppyillä.’ Seija piti kaikista huolta ja järjestys pysyi tiskin molemmin puolin”, hän jatkaa.
”Seija piti jöötä ja oli tiukka. Joskus hän räpsi väsyneitä kasvoja pesuliinallaan.”
Kille muistaa myös, miten Sarkan vakioasiakkaisiin kuului aikoinaan joukko vanhempia herroja.
”Muutoin olivat hyvin käyttäytyviä, mutta puhuivat erittäin kovalla äänellä. Heillä oli jo ikää, joten heidän kuulonsa oli huono. Kerran Seija tuli tuosta ja sillä rupes vähän keittämään. ’Menkää tuonne puiston toiselle puolen puhumaan, niin me kuunnellaan täältä.’ Mutta fiksuja miehiä olivat”, kertoilee Kille.
”Omistajarouva oli hieno rouva, jota kaikki kunnioittivat. Sitten tässä tehtiin remontti yläkertaan, sinne tuli yksi asuinkerros lisää. Yksi hyvä ystäväni, miljonääri, olisi ostanut ylhäälle tulevan saunaosakkeen. Muttei ostanut, kun ei saanut sieltä hissiä suoraan tänne alas. Ois pitäny päästä Sarkkaan kotoaan suoraan hissillä”, Kille nauraa.
Monenlaisia muistoja Sarkan seinien sisällä riittää. Tarinat kertovat, miten joskus narikassa odotteli omistajaansa porsas, joskus siellä odottelivat hanhet. Toiset ovat tavanneet Sarkassa Olavi Virran, toiset Irwinin tai jopa Kimi Räikkösen.