Oulun jäätyneistä kummituspatsaista syntyi Veikko Huovisen Hamsterit – uusi elokuvaversio valaa toivoa talven varalle

Veikko Huovisen Hamsterit-romaanissa (1957), ja nyt myös 4. tammikuuta ensi-iltaan tulevassa Markku Pölösen samannimisessä elokuvassa, valmistaudutaan ankaraan talveen keräämällä elintarvikkeita ja lämmikettä varastoon.

Ohjaaja Pölönen myöntää, että tuli tehtyä tavallaan vahingossa hyvinkin ajankohtainen elokuva. Hamsterit sai alkunsa jo ennen koronapandemiaa ja Ukrainan sotaa loppukesällä 2019, kun tuottaja Marko Röhr kysyi Pölöseltä kiinnostusta filmatisoida Huovisen rakastettu romaani.

”Eihän kukaan silloin tiennyt koronasta mitään, tai ehkä jossain kiinalaisella torilla jotkut siitä keskustelivat, eikä tästä Putlerin verioopperasta. Yhtäkkiä aihe on todella ajankohtainen”, Pölönen ihmettelee.

Elokuva kertoo lemmikkihiirensä kanssa kahdestaan asuvasta köyhästä ja omalaatuisesta luontokirjailijasta ja -kuvittajasta Hamsterista (Peter Franzén). Hän saa naapureikseen veikkausvoiton saaneen perheen (vanhempina Jaakko Ohtonen ja Vilma Kinnunen), joka on päättänyt kokeilla elämää maalaiskartanossa. Hamsteri maalailee tulokkaille kauhukuvat pahimmasta mahdollisesta talvesta, ja perheen ahdistunut isä Rurik (Ohtonen) innostuu naapurin opastuksella kohtuullisuuden rajat ylittävästä hamstrauksesta.

”Me varauduimme jokaiseen talveen sillä tavalla, että pärjätään, vaikka minkälaiset pakkaset tulisivat.”

Samalla Hamsteri yrittää valaa uusiin naapureihinsa ”toiveikasta talvimieltä”. Pölönen myöntää, että sille olisi tilausta nyt Suomessa.

”Martat käyttävät tätä elokuvaa sytykkeenä kampanjassaan, jossa kerrotaan, että se ei ole mikään hädän asia, että varaudutaan tämmöisiin. Olen itse syntynyt köyhälle maatilalle, jossa oli neljä lehmää, ja sähköt tuli vasta kun olin 14-vuotias. Me varauduimme jokaiseen talveen sillä tavalla, että pärjätään, vaikka minkälaiset pakkaset tulisivat”, Pölönen sanoo.

Irtiotto ilkeydestä

Veikko Huoviselle Hamsterit-romaani oli tietoinen irtiotto ilkeydestä.

”Veikkoon oli iskostunut tunne, että hänestä oli tullut tai ainakin tulossa paha ihminen, joka vain ilkeilee kaikille. Hän halusi kirjoittaa jotakin, joka olisi lämmintä, hieman lapsellista ja myötätuntoista”, Pölönen sanoo ja lisää, että elokuvassa pyrittiin samaan, koska sillekin on tässä ajassa ilmeistä tarvetta.

”Itsekin olen huomannut tuon some-käyttäytymisen, että minkä takia minun pitää arvioida toisten ihmisten käyttäytymistä ilkeästi, mukamas hauskan satiirisesti kommentoida kaikkien ihmisten juttuja?” Pölönen päivittelee.

”Hänestä se oli kuoleman kuva. Hän sanoi, että silloin hänestä tuli sodan koskettama mies.”

Hamsterit-romaanin lämmin maailma alkoi rakentua Huovisen mielessä Oulussa jatkosodassa vapaaehtoisena ilmatorjuntajoukoissa.

”En tiedä, kuinka yleisesti Veikko kertoi siitä, mutta hänhän oli täällä kevättalvella 1944 kuulovartiossa. Häneen teki valtavan vaikutuksen, jopa traumatisoi, kun hän meni hirveässä pakkasessa pommitusten jälkeen katsomaan Oulun puutaloja. Pakkasusvassa palokunnan vesisuihkuista ja katkenneista vesijohdoista oli muodostunut jäätyneitä kummituspatsaita. Hänestä se oli kuoleman kuva. Hän sanoi, että silloin hänestä tuli sodan koskettama mies.”

Pölönen pääsi tekemään sinunkaupat Huovisen kanssa tehdessään Koirankynnen leikkaaja -elokuvaa (2004).

”Hän katsoi minua silmiin ja sanoi, että ’jos minä Markku olisin sinun ikäisesi mies ja olisi lapsia niin kuin sinulla, minä tekisin pommisuojan’. Veikkohan oli itse tuommoinen hamsteri, sanoi, että ellei olisi kirjailija, voisi olla minkä hyvänsä armeijan muonitusmestari”, Pölönen kertoo hymyillen.

Isolla pensselillä

Näyttelijä Peter Franzén kertoo, ettei häntä tarvinnut sekuntiakaan houkutella palaamaan yhteistyöhön Pölösen kanssa, varsinkin kun lähtötekstinä on hänellekin läheisen Huovisen teos.

”Tykkään Huovisen lähestymistavasta luonnon kautta ja siitä maailmankatsomuksesta, että me ihmiset ollaan yhdessä vahvoja ja pystytään tukemaan toisiamme, jos vain halutaan”, Franzén pohtii.

Hamsterin rooli ei ollut kokeneelle Franzénillekaan aivan helppo pala. Pohjalla on Huovisen alkuperäisteksti, josta Pölönen ja Paula Vesala ovat muokanneet käsikirjoituksen. Katsojien mielikuvissa voi olla myös Pentti Siimeksen tulkinta roolista 40 vuoden takaisessa tv-elokuvassa. Eksentrisessä hahmossa on paljon sekä komiikkaa että tragiikkaa.

”Meillä on Markun kanssa ollut sellainen tyyli, että hänellä on joku mielikuva, mihin suuntaan hahmo voisi mennä. Tässä tapauksessa hän vinkkasi, että katsopa tämmöinen Youtube-dokumentti edesmenneestä suomalaisesta kulttuurivaikuttajasta, häneltä voisi napata sitä puhetyyliä”, Franzén kertoo.

Kyseessä oli musiikintutkija, pianisti ja kriitikko Erik Tawaststjerna (1916–93).

”Tietenkin kun tämä on vähän kohotettua komediaa, niin saa työskennellä aika isolla pensselillä, mikä on aivan mahtavaa näyttelijälle. Aika paljon saa tehdä sellaista pientä ja naturalistista, ja aika synkkääkin tulee tehtyä, niin tämä oli upea juttu”, Franzén hymyilee.

Hän uskoo Hamsterien teemojen sopivan hyvin aikaan, jolloin monella on epätoivoa ilmassa: yhdessä tekemällä voidaan auttaa ihmisiä, kuten elokuvan Rurikia, nousemaan masennuksen alhosta.

”Ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan”

Rurikia esittävä Jaakko Ohtonen myhäilee saaneensa elokuvan lehdistökiertueella vihdoin kotikenttäedun, kun saavuttiin Oulun elokuvateatteri Stariin. Hän kertoo käyvänsä rakkaassa kotikaupungissaan nykyisin nelisen kertaa vuodessa, viimeksi juuri edellisellä viikolla markkinoimassa Kaikki synnit -sarjan uutta kautta.

Ohtonen kehuu, että hänen oli tulokkaana helppo tulla mukaan Pölösen elokuvaperheeseen, jossa on pitkään tehty samojen ihmisten kesken töitä, jopa kahdessa sukupolvessa kuten kuvaajien Kari ja Konsta Sohlbergin tapauksessa.

”Nämä ovat niin mukavia, eikä vain mukavia, vaan läpeensä ihania ihmisiä, että kaikki oli helkkarin kivaa ensitapaamisesta lähtien. Se näkyy mielestäni myös tuosta elokuvasta: siellä on ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan.”

Pölöstä pidetään joskus menneisyyttä ihannoivana nostalgikkona, mutta Ohtonen huomauttaa, että ohjaaja on pikemminkin ennakkoluuloton.

”Markku on hirveän kiinnostunut ajastaan ja hirveän hyvin kärryillä asioista, varmaan paljon paremmin kuin minä, olen 33-vuotias ja varmaan paljon enemmän patu kuin Markku”, Ohtonen nauraa.

Hän kuvailee Pölöstä ”maailman mukavimmaksi neroksi”, jonka ohjaustyyliin kuuluu olla häiritsemättä näyttelijän työskentelemistä. Se antaa näyttelijälle mahdollisuuden kokeilla kaikenlaista ”pähkähulluakin”.

”Vaikka Rurikissa on aika syviäkin tasoja, siinä on myös kepeyttä ja leikillisyyttä, ja näyttelinkin sen aika lailla lapsena. Rurik kokee monia asioita ensimmäistä kertaa, ja siltä puuttuu taitoja, joten ajattelin, että sehän on kuin lapsi”, Ohtonen kertoo.

Lapsinäyttelijä lumosi kaikki

Elokuvassa on myös oikeita lapsia, ja se esittelee potentiaalisen tulevaisuuden tähden. Vasta 4-vuotias Emilia Mattila perheen kuopuksena Raisana hurmaa luontaisella lumovoimallaan vuorenvarmasti katsojat, kuten työtoverinsakin.

”Mehän kaikki rakastuimme tähän pieneen tyttöön, Emilia vei meidän kaikkien sydämet. Meistä tuli aika hyvät kaverit”, Franzén sanoo silmät loistaen.

”Siis herranen aika, sehän varastaa koko elokuvan! Minä kyllä kysyn Markulta vielä, että voisiko sen leikata pois tuosta, me näytetään kaikki niin huonoilta sen vieressä, kun se on niin hyvä”, Ohtonen säestää vitsaillen.

Hamsterit elokuvateattereissa 4. tammikuuta alkaen.