Oulun Creative Cities -yhteistyö tuo kansainvälisiä työtilaisuuksia taiteilijoille – Anni Kinnunen esillä festivaalilla Slovakiassa

Oululaiskuvataiteilija Anni Kinnuselle Slovakiasta ehdotettu residenssityö ei olisi mahtunut kalenteriin millään, mutta taiteilija päätti lähteä mukaan tiukasta aikataulusta huolimatta yhteistyöhön useasta syystä.

”En ole koskaan aikaisemmin tehnyt tällä tapaa töitä, että jonkun toisen taiteilijan kanssa tehdään yhteistä teosta – se on kiinnostavaa. Työparinani on paikallinen, slovakialainen taiteilija Jakub Pišek, joka tuntee näyttelytilan, sillä hänellä itsellään on ollut tilassa aikaisemmin näyttäviä teoksia”, Kinnunen kertoo.

Kinnusen residenssityöskentely toteutettiin digitaalisesti etänä, ja taiteilijoiden työskentelyä ohjasi Košicesta festivaalin puolesta mentorina toiminut Boris Vaitovic. Työ aloitettiin lokakuussa, ja jotta näyttelyn toteutus oli lyhyessä aikataulussa mahdollinen, Kinnunen ei tuottanut näyttelyyn uutta materiaalia.

”Näyttelyn sisältö tulee minulta ja tekninen toteutus on enemmän Jakubin vastuulla – sikäli olemme siis toistemme osaamista täydentävä työpari. Minulla on oma näyttely avautumassa Turun taidemuseossa heti Slovakian jälkeen, joten pystyin osallistumaan tähän projektiin, kun työskentely etänä oli mahdollista”, Kinnunen kuvaa.

”Košicessa näyttelytila on todella iso ja hieno ja teoksemme on massiivinen – koko halli otetaan haltuun ja mukana on isoja projisointeja, joten minua tietysti kiinnostaa nähdä se paikan päällä, vaikka aikataulut menevätkin tiukille Turun näyttelyn kanssa”, hän jatkaa.

Kinnuselle on arkipäivää, että taiteelliset projektit ovat päällekkäin ja töitä on tehtävä monessa hankkeessa yhtä aikaa. Taitelijalla on kokemusta kansainvälisestä työskentelystä kahden vuosikymmenen ajalta, joten projektin tiivis aikataulu ei säikäyttänyt.

”Olen oikeastaan ollut paljon pahemmassakin liemessä kuin tämä projekti. Ehkä oma kokemus ja Jakubin vahva tekninen osaaminen on auttanut – palavereissamme kaikki on sujunut ongelmitta eikä tiukka aikataulu ole aiheuttanut panikointia meille. Kokemattomilla taiteilijoilla olisi tilanne voinut olla toinen.”

Kaupunkien yhteistyötä

Kun Oulu valittiin vuosi sitten Unescon Creative Cities -verkoston jäseneksi mediataiteen alalla, hakemuksen valmistelusta vastasi Hanna Jakku, joka nyt toimii Oulun Creative Cities -koordinaattorina. Verkoston ensimmäinen tapaaminen oli viime kesänä Portugalissa, jossa esiteltiin myös uusille verkoston jäsenille konkreettisia tapoja yhteistyöhön.

”Košice on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuodelta 2013. Osana heidän kulttuuripääkaupunkivuotensa perintötyötä Košicesta tuli Unescon Creative City -verkoston jäsen mediataiteen alalla, ja he olivat vinkanneet mahdollisuudesta myös Oulu2026:n tuottaja Henri Turuselle. Tästä lähti liikkeelle Oulun hakuprosessi, ja nyt olemme sitten verkostossa mukana”, Jakku taustoittaa.

”Mediataiteen kaupunkiverkostossa on tehty city-to-city-projekteja, ja niitä esiteltiin meille viime kesänä, kun osallistuimme ensimmäisen kerran Unescon Creative Cities -verkoston tapaamiseen. Košicelta tuli aika nopeasti Oululle konkreettinen ehdotus yhteistyöstä Art & Tech Days -festivaalin yhteyteen, jonne he halusivat oululaisen taiteilijan työpariksi työskentelemään paikallisen taiteilijan kanssa. Lähetimme heille esittelyn Oulun taiteilijaseuran taitelijoista, ja he valitsivat Anni Kinnusen.”

Digitaalinen residenssityöskentely Slovakiassa on vain yksi esimerkki, millaista yhteistyö voi mediataiteen kaupunkien välillä olla. Millaisia mahdollisuuksia Oululle ja oululaisille taiteilijoille Jakku näkee Unescon verkostotyön poikivan?

”Tarvitsemme verkostoja ja kansainvälistä yhteistyötä, kun käynnistämme kulttuuripääkaupunkivuoden perintötyötä. Toivon, että Unescon Creative Cities -verkosto antaa meille uusia mahdollisuuksia osallistua kansainvälisiin projekteihin EU:n ulkopuolellakin, uusia työkaluja ja liikkuvuuksia – ei vain yhdelle taiteilijalle, vaan monelle taiteilijalle. Verkosto on meille aidosti resurssi, jota tarvitsemme”, Jakku vakuuttaa.

”Suomessa kulttuurista puhutaan aina samassa lauseessa säästö- ja leikkaustarpeiden kanssa. Ei sellaista tule vastaan Creative Cities -verkostossa – siellä puhutaan taiteen ja kulttuurin merkityksestä ihmisyydelle ja ihmiskunnalle. Taiteen arvostamisessa olemme Suomessa takamatkalla, mutta toivon, että saamme verkostosta Suomeen esimerkkiä siitä, miten taiteesta puhutaan ja miten sitä arvostetaan”, Jakku pohtii.

Entä mitä Oulu voi tarjota muille verkoston kaupungeille?

”Pohjoinen sijaintimme tuntuu kiinnostavalta mediataiteen verkostossa. Oululla on paljon annettavaa teknologian saralla, olemme siinä todella pitkällä verrattuna moneen muuhun kaupunkiin”, Jakku vakuuttaa.

Jatkossa mediataiteen parissa työskenteleville taiteilijoille tarjoutuu lisää työskentelymahdollisuuksia maailmalla, ja vastaavasti Oulussa on mahdollisuus nähdä kiinnostavia teoksia ja taiteen tekijöitä entistä useammin.

Kansainvälisyys kuuluu työhön

Anni Kinnusen kansainvälinen ura on ollut nosteessa jo ilman Košicen residenssiä ja näyttelyä, sillä kahdenkymmenen viime vuoden aikana hänellä on ollut yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Japanissa, Kiinassa, Venäjällä, Saksassa, Sloveniassa, Italiassa, Islannissa, Tanskassa, Luxembourgissa, USA:ssa ja Kanadassa. Hänen töitään on Oulun taidemuseon ja Suomen valtion taidekokoelmassa.

Millainen merkitys Kinnusen mielestä näyttelyillä ulkomailla on taitelijan uralle?

”Taiteilijan ammattiin mielestäni kuuluu se, että teoksia viedään sinne, missä kiinnostusta on. Minua on pyydetty paljon erilaisiin kansainvälisiin projekteihin, viimeksi olin kutsuttuna Reykjavikin valokuvataiteen museossa, ja nyt minua pyydettiin tähän projektiin. Kun menen paikan päälle, siitä usein poikii jokin seuraava projekti tai yhteistyökuvio”, Kinnunen kertoo.

Kinnusella on myös työn alla seuraava iso oma näyttelykokonaisuus, jonka ensi esitys tulee olemaan Galleria Halmetojassa Helsingissä tammikuussa 2026 Lux Helsingin yhteydessä, joka on gallerian vuoden vilkkain näyttelyajankohta.

”Minulla kestää omien näyttelykokonaisuuksien tekeminen useita vuosia – näyttelypaikkani ovat isoja tiloja, kuten museoita, joten teokseni ovat myös laajoja teemallisia näyttelykokonaisuuksia. Käsittelen aiheita, jotka koen tärkeäksi nostaa osaksi yhteiskunnallista keskustelua, kuvataiteen keinoin”, Kinnunen kuvaa.

Muovia ja metsää

Oulun taidemuseolle Kinnunen teki Great Escape -näyttelykokonaisuuden, jonka ensiesitys oli vuonna 2018.

”Näyttely palautui minulle ihan vasta, se on kiertänyt ympäri maailmaa siitä vuodesta 2018 alkaen, ja teoskokonaisuudella on valtava kansainvälinen kiinnostus”, Kinnunen toteaa.

”Minulla on oma kuvakieli, ja käsittelemäni aiheet tuntuvat maailman muuttuessa päivä päivältä ajankohtaisemmalta. Leikittelen luonnollisen ja luonnottoman rajapinnassa. Kuraattori, galleristi Veikko Halmetoja kutsuu teoksiani osuvasti suomalaisessa kuvataiteessa ainutlaatuiseksi sekoitukseksi muovia ja metsää. Tämä tuntuu kiinnostavan”, hän pohtii.

Vielä ei ole tiedossa, milloin Kinnusen töitä on seuraavan kerran nähtävillä Oulussa – taiteilijan pitää ensin miettiä, milloin itse ylipäätään on takaisin kaupungissa.

”Olemme kyllä Hannan kanssa keskustelleet, että Košicessa esillä oleva teos nähtäisiin myös Oulussa, mutta emme vielä tiedä, milloin ja missä”, Kinnunen naurahtaa.

Anni Kinnusen Hollow -näyttely avautuu Turun taidemuseossa 29. marraskuuta. Kinnusen ja Jakub Pišekin City to City: Periphery -näyttely esillä Kosicen Art & Tech Days -festivaalilla 23. marraskuuta saakka.