Oululaistunut taiteilija Aapo Kukko loi sarjakuvaromaanin Yrjö Kallisen elämänvaiheisista

Oululaistunut taiteilija Aapo Kukko, 31, loi sarjakuvaromaanin Puhumalla paras pasifisti ja poliitikko Yrjö Kallisen (1886–1976) elämänvaiheisiin perustuen. Tarina keskittyy sekä sisällissodan vuoteen 1918, jolloin Kallinen toimi rauhanvälittäjänä punaisten ja valkoisten osapuolten välillä, että toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan vuoteen 1948, jolloin Kallinen toimi Suomen puolustusministerinä. Tapahtumapaikat sarjakuvassa sijoittuvat Ouluun ja Helsinkiin.

Teoksen nimi Puhumalla paras juontaa tapauksesta, joka sattui Suomen sisällissodan aikaan. Tuolloin oululaistaustainen Yrjö Kallinen sai kuolemantuomion, mutta selvisi teloitusryhmän edestä pitämällä puheen. Teloitusryhmä liikuttui puheesta niin, että komensi Kallisen pois kuolemantuomion saaneiden rivistöstä ja hän sai elää.

Erityisesti lähi- ja paikallishistoriasta aiheitaan ammentavalta Aapo Kukolta julkaistiin ensimmäinen teos vuonna 2008, ja sittemmin häneltä on ilmestynyt toistakymmentä sarjakuva-albumia 15 vuoden aikana.

Lähihistoriaa yksilötarinalla

Aapo Kukko muutti Kemistä Ouluun vuonna 1999 ja hän mieltää tuntevansa Oulun kotikaupungikseen. Kuvataiteet hän aloitti varhaisessa iässä.

Varmaan yksi syy, että tartuin Kallisen tarinaan, on Oulu-suhteeni ja intohimoni paikallishistoriaan. 

”Olen piirtänyt koko ikäni. Ensin on tullut kuva ja sen jälkeen vasta sana. Sarjakuva on yksiselitteisesti hieno tapa kertoa tarinoita – siinä on elokuvakerronnallinen rytmi ja siihen voi yhdistää runouden, Kukko kuvailee suhdettaan sarjakuvaan.

Kukkoa on aina kiinnostanut lähihistorian penkominen ja mielenkiintoiset yksilötarinat. Puhumalla paras -sarjakuvassa nämä kaksi asiaa yhdistyvät.

”Mukana on aika uskomaton yksilötarina, joka kytkeytyy lähihistoriaamme kahdellakin tapaa. Välissä on 30 vuoden aikasiirtymä. Näemme suht nuoren noin 35-vuotiaan Kallisen sekä 60-vuotiaan puolustusministerinä toimivan Kallisen. Siinä saa samalla kerrottua mielenkiintoiset vaiheet Suomen historiasta eli sisällissodan ajan ja toisen maailmansodan jälkeisen ajan”, Kukko pohjustaa kirjansa aihevalintaansa.

”Varmaan yksi syy, että tartuin Kallisen tarinaan, on Oulu-suhteeni ja intohimoni paikallishistoriaan. Kirjassa ollaan paljon Oulussa ja halusin ikuistaa paikkoja, jotka ovat edelleen olemassa. Halusin lisäksi tuoda esille sitä, että tapahtumapaikatkin voivat tavallaan olla henkilöhahmoja”, jatkaa Kukko.

Kirjava hahmo

Aapo Kukko sanoo teoksen alulle panevana voimana olleen historiallinen tapahtuma, jossa Kallinen pelastautuu pitämällään liikuttavalla puheella teloitusryhmän edestä.

”Mietin, että onpa todella hieno tilanne – sen alkoi nähdä kuvina. Aluksi aioin tehdä siitä novellimaisen tarinan, mutta siitä muodostuikin ydin, jonka ympärille muu tarina alkoi rakentua. Kallinen päätyy kuopan reunalta, kuolemantuomion saaneena pasifistina, Suomen puolustusministeriksi”, Kukko kertaa herännyttä innostusta kertoa tarina.

Yrjö Kallinen onkin mielestäni monella tapaa Suomen Nelson Mandela.

”Piirsin alun ja lopun viimeisenä, eli tekotapani ei ollut kronologinen – se on olennainen osa teokseni lopputulemaa. Sillä tavoin toimien tyylini ei muutu kirjan aikana.”

Sarjakuvaromaanissa on lainauksia Kallisen lukemista kirjoista. Ne toimivat niin siirtyminä kuin myös valottavat samaan aikaan Yrjö Kallisen monitahoista persoonaa ja ajattelua, jossa ilmenee hänen taipumuksensa muun muassa esoteriaan, pasifismiin ja sosialismiin. Lisäksi hän oli rautatieläinen ja sen ohella zen-buddhalainen kasvissyöjä.

”Esimerkiksi teoksessani on kohtaus, jossa Kallinen pitää teosofisessa illassa esitelmän Leo Tolstoin ajattelusta. Tilaisuudesta kotiin päästyä hän ryhtyy lukemaan Karl Marxin Pääomaa. Näin yhteen kohtaukseen sai upotettua mukaan Kalliseen liittyvät äärilaidat.”

Yrjö Kallista on ihmisenä erittäin haastavaa lokeroida. Puoluekurinkin kanssa oli niin ja näin.

”Toimiessaan politiikassa sosiaalidemokraattien riveissä Kallinen ei aikanaan kannattanut YYA-sopimusta Neuvostoliiton kanssa, mikä aiheutti muissa demareissa varmaan harmaita hiuksia”, Kukko havainnollistaa.

Yrjö Kallinen sai elämänsä aikana lopulta peräti neljä kuolemantuomiota, joista hän aina jotenkin vapautui jääden henkiin.

”Vankina ollessaan Kallisella oli erään joogin teos, josta hän sai lohtua pienikokoisessa sellikopissaan. Hän muun muassa meditoi ja teki hengitysharjoituksia, jotka pitivät hänet rauhallisena.”

”Kokemuksistaan ja kohtaamastaan epäoikeudenmukaisuudesta huolimatta Kallinen ei koskaan katkeroitunut. Hän onkin mielestäni monella tapaa Suomen Nelson Mandela”, Kukko pohtii.

Uusia puolia

Aapo Kukko huomauttaa, että hänen ensivaikutelmansa Kallisen persoonasta oli rauhallinen ja lempeä, mutta törmäsi lähdeaineistoaan tutkiessaan sellaisiin piirteisiin, joita voisi kuvailla paremmin temperamenttiseksi.

”Halusin tuoda teoksellani esille uusia piirteitä hänestä. Teos tuo Kallisen hahmoon särmää, mikä on poikkeavaa hänestä vallitseviin käsityksiin nähden. Kallista on totuttu pitämään liki pyhänä tai melkein uskonnollisena figuurina. Halusin ainakin heilutella sitä jalustaa ja kuvata hänen inhimillisiä piirteitään.”

Minulla on tuntuma, että Kallinen kyllä tiedetään, mutta häntä ei juuri tunneta tässä ajassa.

”Kallisen elämäntarinan kautta voi kertoa toisenlaisen narratiivin Suomen sotavuosista”, Kukko katsoo.

Aapo Kukon toiveissa on, että hänen teoksensa kääntyisi tv-sarjaksi. Asiasta on ollut alustavasti puhetta.

”Sarjakuva on sinällään jo valmis kuvakäsikirjoitus, kuhan saisi taitavia audiovisuaalisia tekijöitä mukaan.”

Sanoma nykyihmiselle

Aapo Kukko toivoo teoksensa myötä ihmisten saavan sytykkeen tutustua Yrjö Kalliseen ja siinä samalla paikallishistoriaansa.

”Minulla on tuntuma, että Kallinen kyllä tiedetään, mutta häntä ei juuri tunneta tässä ajassa.”

”Vaikka meillä on internet ja löydämme tietoa napin painalluksella, niin silti tuntuu, etteivät ihmiset välttämättä näe ympärillään olevaa historiaa ja siihen liittyvää tietoa. Toivoisin ihmisten hengittävän kaupungin historiaa”, Kukko pui.

Kustantajakaan ei rajoittanut mitenkään tekemistäni ja hän oli minulle tuttu entuudestaan, mistä tuli luottamuksen sekä varmuuden ilmapiiri.

Yrjö Kallinen puhui jo 50 vuotta sitten huolistaan ydinasekilpailuun ja ilmastoon liittyen. Aapo Kukko näkee Kallisen peräänkuuluttaman rauhan sanoman syttyneen tuikkimaan uusitulla hehkulla Ukrainan sodan myötä.

”Ydinsanoma liittyen maailmantilanteeseen ja yksilön hyvinvointiin on edelleen sama. Elämän ilon ja onnellisuuden löytäminen eivät ole sidottuja materiaan”, Kukko erittelee nykyihmistä mahdollisesti puhuttelevia piirteitä Kallisen ajattelussa.

Aapo Kukon mielestä periaatteellisuus, joka korostuu Kallisen persoonassa, on aina kunnioitettavaa.

”Nykyisin ihmiset saattavat sanoa jotain, mutta eivät seuraavalla hetkellä seiso sanomansa takana.”

Tuttua ja turvallista

Aapo Kukon uudella sarjakuvalla on mittaa kunnioitusta herättävät 300 sivua. Sarjakuvantekijä kertoo, että teoksen pituuden tähden mukaan mahtui tarinan kannalta tärkeitä suvantovaiheitakin.

”Sivumäärät ovat kasvaneet. Esimerkiksi aiemmassa Sosialisti ja nihilisti -teoksessani sivuja oli noin 170. Tällä kertaa en miettinyt yhtään sivumäärää – vasta lopussa laskin sivut. Kustantajakaan ei rajoittanut mitenkään tekemistäni ja hän oli minulle tuttu entuudestaan, mistä tuli luottamuksen sekä varmuuden ilmapiiri. Se luo turvaa tekijälle ja on siten yksi stressitekijä vähemmän”, taustoittaa Kukko.

Puhumalla paras -sarjakuvan ovat kustantaneet Zum Teufel ja Vertigo.

Sain olla apurahoitettuna, mikä oli tuiki tärkeää – ilman sitä kirja tuskin olisi tällaisena syntynyt.

”Tulevaisuutta varten löytyi samalla tapa tehdä isompaa teosta. Kokonaisuus on hyvä jakaa osiin. Olen myös oppinut pitämään taukoja. Työskentelen kuusi tuntia ja vain arkipäivinä. Viikonloppuisin koitan tehdä ihan jotain muuta. Lueskelen yöpöydän kirjapinoa matalammaksi, katson rästiin jääneet elokuvat, kuntoilen ja käyn puolison kanssa matkoilla”, Kukko selvittää työmetodinsa muutoksesta sekä vapaa-ajan vietostaan.

Työskentelyn tahdittamisessa iso rooli on ollut Aapo Kukon puolisolla sarjakuvataiteilija Hanna Kivimäellä, jonka kanssa hän jakaa yhteisessä kodissa olevan työhuoneen. Pari on menossa syyskuun alussa naimisiin.

”Tulevissa häissämme heijastetaan tekemiämme sarjakuvia, joissa olemme itse pääosissa. Ne kuvaavat hääjärjestelyjä ja muuta sellaista”, Kukko mainitsee taitelijaparin juhlan yksityiskohdista.

Keskittymistä korona-ajasta

Kirjan valmistuminen kesti viisi vuotta. Vuonna 2018 Aapo Kukko alkoi työstämään teoksen käsikirjoitusta ja sen piirtäminen käynnistyi maaliskuussa 2020, jolloin elettiin koronasulussa. Taiteilija valistaa, että kirjoittaminen pohjatyönä on tärkeässä asemassa sarjakuvankin tekemisessä.

”Kun aloin piirtämään korona-aikaan keväällä 2020, niin homma tuntui taivaalliselle. Oli autuutta, sillä pystyi keskittymään ilman häiriötekijöitä tietäen, ettei kukaan ole liikkumassa mihinkään. Tuli piirrettyä paljon – sitä kautta tyylini ja visuaalinen maailmanikin on jalostunut. Piirtäminen ei ole tuntunut työläälle pinnistämiselle enää aikoihin”, Kukko kertoo pandemia-ajan tuomista uusista tuulista.

Hän sanoo turvatun rahoituksen edesauttaneen työhön paneutumisessa.

”Sain olla apurahoitettuna, mikä oli tuiki tärkeää – ilman sitä kirja tuskin olisi tällaisena syntynyt.”

Aapo Kukon teosta rahoittivat Oulun kaupunki, Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahasto.

Taiteen tenho

Aapo Kukko on vetänyt pari viime vuotta sarjakuvakerhoa eri kouluilla 10–13-vuotiaille oppilaille. Hän sai vasta kuulla, että hänen taideopetuksensa jatkuu tämänkin vuoden syys- ja kevätlukukaudet kolmella koululla.

”On hyvä, että palkkaleipätyö tukee omaa työskentelyä. Olen siinä yhteydessä pystynyt luonnostelemaan sivuja, joita piirrän kotona.”

Valmiiksi saadun teoksen jälkeen koittaa upea etsikkoaika, jolloin voi luotailla seuraavaa aihetta.

Kukon sarjakuvia voi lukea Kaltiosta ja Kansan Tahdosta. Molemmissa lehdissä hänellä on kokonainen sivu käytössä taiteelleen, mikä miellyttää taiteilijaa.

”Strippi eli kolmen ruudun sarjakuva tuntuu hieman ahdistavalle itselleni. Heti kun on enemmän tilaa, oli se yksi sivu tai 300 sivua, niin koen sen helpompana”, Kukko valottaa mieltymyksiään.

”Sen takia pilakuva on formaatti, jota olen vähän harjoitellut. Taiteenlajina siihen on sarjakuvantekijänä vaikea hypätä. Kun tekee yhden ruudun, niin tekee välittömästi mieli tehdä toinen ja kolmas.”

Aapo Kukko teroittaa sarjakuvien piirtämisen olevan kokonaisvaltainen juttu.

”Pitää kirjoittaa ja piirtää ihan maisemakuvista sekä pilapiirroksista lähtien. Kiinnostusta on ylläpidettävä, eikä saa sulkea mitään pois piirtämisen sekä kirjoittamisen osalta.”

Monenlaisia vaikutteita

Aapo Kukko sanoo viime aikoina lukeneen muiden sarjakuvia vähänlaisesti. Esikuvia sarjakuvista silti löytyy kuten Hugo Prattin luoma Corto Maltese, ja sen ohella 1980-lukua vanhempien Korkeajännitys-lehtien mustavalkoinen maailma on visuaalisesti Kukon mieleen.

”Enemmänkin vaikutteeni ovat kirjallisuudesta ja elokuvista. Veijo Meren kirjat ja hänen tapansa kertoa vetoavat minuun sekä Lauri Viidan Moreeni-romaani. Varsinaisen pommin räjäytti aikoinaan Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä, jossa on vinhaa kerrontaa sekä takaumaa ja aikatasoja.”

”Jollain tavalla niiden vaikutukset näkyvät ihan tänäkin päivänä kerronnassani. Kyseisissä kirjoissa on värikkäitä henkilöhahmoja ja niissä eletään kansakunnan historiaa. Sitten siellä kulkee vielä jonkun yksilön tai yhteisön mikrohistoria” analysoi Kukko.

Seuraavaksi alan työstämään omaelämänkerrallista sarjakuvaa.

Elokuvien tiimoilta hän nimeää esikuvakseen ohjaaja Andrei Tarkovskin.

”Kun asiat menevät urakalla pieleen eikä mistään tahdo tulla mitään, niin mietin silloin tavoittelevani samaa kuin Tarkovski, mutta sarjakuvan keinoin. Haluan luoda sellaista, jonka luettuaan ihmiset voivat muistella sitä jälkikäteenkin ja todeta kuin hyvä se olikaan.”

Aapo Kukko selvittää saavansa voimaa Tarkovskin päiväkirjoista, joissa maineikas ohjaaja kuvaa kohtaamiaan vaikeuksia elokuvanteossa.

”Jos on pystynyt vastoinkäymisten jälkeen luomaan niin hienoa taidetta, niin eihän tässä itsellä ole edes hirveästi ongelmia. Terveyskin on kunnossa. Koti, puoliso ja toimeentulo löytyvät kanssa. Saa tehdä tykkäämänsä asiaa, josta vieläpä on saanut tunnustusta ja hyväksyntää”, Kukko suhteellistaa elämäntilannettaan.

Riman korotusta

Aapo Kukko sanoo jokaisen kirjan myötä vahvistuneesta tunteesta, että rimaa voi aina vähän nostaa.

”Valmiiksi saadun kirjan jälkeen koittaa upea etsikkoaika, jolloin voi luotailla seuraavaa teosta. Etsin aiheita ja keräilen. Koko ajan on oltava enemmän kuin yksi projekti mietinnässä. Tässä toteutan Yrjö Kallisen kehotusta olla utelias”, Kukko avaa valveutunutta asennoitumistaan.

”Kaikki tehty luova työ auttaa pääsemään siihen päämäärään, joka on luovan työn toteutuminen. Tavallaan taiteilija on yhden miehen tehdas, joka tuottaa materiaalia. Niinpä kaikki koettu, luettu ja nähty menevät taiteilijan mielen läpi ja ilmenevät lopulta valmiissa teoksessa”, ruotii Kukko.

Kukko aikoo ottaa jossain vaiheessa työstöönsä venäläisen säveltäjä Dmitri Šostakovitšin elämän kuvittamisen.

”Näinä aikoina henkinen muuri itään alkaa olla niin kova, että se muistuttaa Šostakovitšin elinvuosien aikaa. Sota esti sen, ettei vaikutteet kulkeneet idän ja lännen välillä.”

”Mutta seuraavaksi alan työstämään omaelämänkerrallista sarjakuvaa, josta tulee vastinteos puolisoni tekemälle ja parisuhdettamme käsittelevälle esikoiskirjalle Unetkin synkronoituu!”, Kukko taustoittaa tuleviaan suunnitelmiaan.

Aapo Kukko haluaa kannustaa ihmisiä lukemaan ja tutustumaan taiteeseen enemmän. Hän peräänkuuluttaa rauhaa ja vapautta etsiä, mistä itse pitää.

Aapo Kukko esiintyy Uudella kirjallisuusfestivaalilla 8.-9.9 sekä Oulun sarjakuvafestivaalilla 10.-12.11.2023. Molemmat tapahtumat järjestetään Kulttuuritalo Valveella.