Oululaista musiikkia kahdessa polvessa, kun nuorisobändi The Southgates lämmittää Aknestikin juhlakiertueen – isänmurha tehdään olemalla lahjakkaampi

The Southgatesin esikuvia ovat muun muassa The Smiths, U2 ja The Stone Roses. Soivatko nämä bändit aikoinaan myös laulajan ja kitaristin vanhempien levylautasella? Miten paljon Eeli Rautio ja Valle Forsman ovat ottaneet oppia ja neuvoja isiltään, kaiken nähneiltä konkarimuusikoilta? Onko nuorison musiikkimaku pilalla?

Kitaristi Valle Forsmanin isä Jukka Takalo on vakuuttunut The Southgatesin tyylistä ja taidosta. Bändi julkaisee musiikkia Takalon levymerkillä Valassaaret.

“Tykkään Southgaten musiikkityylistä. Koska isänmurha on tehtävä, he tekevät sen olemalla lahjakkaampia kuin isänsä”, Takalo nauraa.

Muusikko ja videotaiteilija Jukka Takalo tunnetaan erityisesti Aknestikin keulakuvana ja laulajana. Bändin useat hitit, kuten Suomirokkia ja Jokapäivä ovat soineet kodeissa ja kuppiloissa jo vuosia.

Eeli Raution isä Timo Rautio kertoo, että The Southgatessa viehättää, että kuulijakuntaa on teineistä ikäihmisiin.

“Tällainen kitararokki on ollut suosittua yli 40 vuotta. Olen keikoilla huomannut, että yleisön joukossa on yli 60-vuotiaitakin. Se kertoo, että musiikki oikeasti kiinnostaa, ja keikoille ei lähdetä vain sen takia, että se on trendikästä”, pitkän linjan muusikko pohtii.

Timo Rautio tunnetaan useista sooloprojekteista sekä indiebändeistä Tiistai, The Peppermints ja Banana Skin. Nykyisin hän soittaa suositussa Liikkuva Laulureppu -lastenmusiikkiyhtyeessä.

Musiikki ja jalkapallo yhdistävät

Jukka Takalo ja Timo Rautio tutustuivat järjestäessään yhdessä rokkitapahtumaa Kuusisaareen. Musiikin lisäksi jalkapallo on yhdistänyt isiä ja poikia.

“Pojat tapasivat ala-aste ikäisinä, kun kävimme pelaamassa jalkapalloa tai paremminkin potkupalloa, ja nuoriso oli mukana”, Takalo muistelee.

Isät ja pojat ovat musisoineet vuosien varrella eri kokoonpanoissa yhdessä ja erikseen. Pojat perustivat ensimmäiset bändinsä jo ala-asteella. Ennen kuin Eeli löysi itsestään laulajan, isä Timo tarttui mikkiin, kun nuoriso halusi soittaa The Smithsiä.

Eeli ja Valle kertovat, että muusikkoperheissä vanhempien tuki on ollut valtava ja kiitollisuus on suurta.

Eeli Rautio kertoo, että soittimet ja puitteet ovat olleet aina viimeisen päälle. Hän on soittanut Liikkuvassa Laulurepussa, jossa myös Valle Forsman on vieraillut.

“No teillä on kotona sellainen musiikkihuvikumpu”, Valle Forsman nauraa, ja lisää, että Eeli on vieraillut myös Takalon Kajakkiorkesterissa.

Suomirokkia selällään

Takalo kertoo, että Valle innostui soittamisesta jo pienenä. Kun kitarahommat alkoivat kiinnostaa poikaa, hän mietti, että siitä ei tule mitään, jos isä alkaa opettamaan. Kun Valle oli kahdeksanvuotias, opettajaksi löytyi perhetutuista muutaman vuoden vanhempi soittaja.

“Kun Vallen kitaranopettaja oli 15-vuotias ja silloin jo kova kitaristi, palkkasin hänet kesätyösetelillä Maakiseen Martinniemeen. Hän opetti Vallelle ja hänen rumpalikaverilleen setin biisejä, ja minä menin vain lopuksi solistiksi.”

“Biisit olivat Maakinen Mysteeri Trio -levyltäni, eli käytännössä humppaa. Pojat halusivat mukaan edes yhden rokkibiisin ja soitettiin sitten Suomirokkia. Valle soitti kitaraa tuolilla, Slashin tyyliin silinterihattu puoliksi silmillä ja kaatui yhtäkkiä selälleen. Se ei vaikuttanut soittoon mitenkään. Silloin ajattelin, että pojastahan voi tulla muusikko”, Takalo nauraa.

Musiikkiuralle vanhemmista huolimatta

Konkarimuusikot eivät imeneet innostusta soittamiseen äidinmaidosta. Takalo ja Timo Rautio kertovat, että he eivät ole koskaan käyneet soittotunneilla.

“Isäni oli keikkarumpalina tanssiorkestereissa. Hän kyllä hommasi minulle akustisen kitaran, mutta sähkökitaraa ei suostunut ostamaan. Sen kanssa joutuisin huonoille teille. Siihen piti sitten itse säästää”, Takalo muistelee.

Timo Rautio kertoo, että veri veti musan tekemiseen, vaikka kotona yritettiin vastustaa sitä viimeiseen asti. Hänenkin vanhempansa pelkäsivät, että se johtaa vain paheelliseen elämään.

“Olen usein ajatellut, että rock-musiikki ja musiikin tekeminen pelastivat minut. Lapsuudessa ja nuoruudessa oli paniikkihäiriötä ja muita ongelmia. En uskaltanut avata suutani koulussa ja olin hyvin arka”.

“Oma tahto oli kuitenkin niin voimakas ja idolit niin merkittäviä, että uskaltauduin ensimmäistä kertaa lavalle esiintymään”, Timo Rautio muistelee tärkeää hetkeä ja muusikon uransa alkua.

Musiikkiala muuttuu

Konkarit kertovat, että bändihommat ovat muuttuneet huomattavasti 40 vuodessa.

“Kun aloitimme, fyysiset levyt myivät ja sillä tultiin hyvin toimeen. Pystyttiin kustantamaan levymyynnillä keikkareissut majoituksineen”.

“Soitettiin indie-meiningillä ja sana levisi, vaikka ei ollut internettiä sun muuta. Kyliltä ja kaupungeista löytyi yllättäen fanaattisiakin faneja”, Timo Rautio muistaa.

Takalo kertoo, että 1990-luvulla levy-yhtiö oli kuningas ja kiertue oli levyn markkinointia. Nykyisin levyn tehtävä markkinoida kiertuetta.

“Homma on muuttunut siitä, kun lähetimme kirjeillä albumeja eri tahoille. Southgatesilla on kymmeniä tuhansia striimejä yli sadassa maassa. Biisit ovat soineet muun muassa Meksikossa ja Australiassa”, Takalo vertaa.

Langat omissa käsissä

Nuoret miehet kertovat, että kotoa on tullut ehkä vahingossa vaikutteita. Esimerkiksi Timo Rautiolle U2 oli tajunnanräjäyttävä yhtye. Valle Forsman kuitenkin korostaa, että Blur ja Oasis vaikutteet ovat ihan omia.

Isät painottavat, että he eivät juuri puutu Southgatesin tekemisiin. Timo Rautio sanoo, että kannattaa vain kuunnella, mitä he keksivät.

“Heillä toimii sovituskemia niin hyvin yhdessä”.

Valle Forsman toteaa, että ensimmäisenä vuotena Jukka ei juuri noteerannut koko bändiä.

“Ehkä se myöhemmin alkoi kuulostaa hyvältä. Bändin basistin äiti oli kuunnellut demobiisiä kerta toisensa jälkeen. Silloin kun naiset haluavat kuulla biisin uudestaan, siitä voi tulla pop-musiikkia ja sitä kannattaa julkaista”, Takalo lohkaisee nauraen.

Southgatesin muusikoille on tärkeää, että he saavat päättää itse saundistaan.

“Isolla levy-yhtiöllä sanoisivat, että Kuumaa myy nyt paljon. Biisit olisi käännetty suomeksi ja laitettu pojille haalarit päälle”, Takalo maalailee.

“On hienoa, että pojat luovat itse saundinsa, mutta studiossa olen sen verran auttanut, että olemme etsineet lauluun sopivaa tunnetilaa ja asennetta, koska studiossa laulamisesta minulla on jo kokemusta”.

Nostalgiaa ja nuoruuden intoa

Aknestikin ja The Southgatesin yhteiskiertue alkaa 28. helmikuuta legendaariselta Tavastia Klubilta. Oulun Tullisalissa heidät nähdään ja kuullaan lauantaina 2. maaliskuuta.

Yhteishenki on bändeillä hyvä.

“Me ollaan samanhenkisiä tyyppejä, vaikka ikäeroa onkin”, Eeli Rautio sanoo ja lisää, että he kulkevat omalla autolla ja majoittuvat eri hotellissa kuin Aknesikin merten kiharapäät.

“Pojat ovat jo saaneet hyvän koulutuksen aiemmalla yhteiskeikalla: Aknestikin kaljoja ei juoda ja takahuoneessa ei rellestetä ennen meidän keikkaa”, Takalo valistaa.

Eeli ja Valle kertovat, että intoa on kuin pikkupoikina ensimmäisillä keikoilla.

“Fiilis on hyvä, olemme tehneet hyviä biisejä ja tuntuu, että bändikin saundaa nyt entistäkin paremmalta. Luvassa on intensiivinen ja aggressiivinen tykitys.”

Aknestik ja The Southgates Tapahtumakeskus Tullisalissa, Tyrnäväntie 16,  lauantaina 2.3. klo 20.00. Liput 33 euroa Ticketmasterista ja ovelta, mikäli tapahtuma ei myy loppuun ennakolta.