Oululaislähtöisen Paula Sankelon ikkunasta näkyy myös jääkarhuja
Huippuvuorilla asuva Paula Sankelo tarvitsee kiväärin, mikäli lähtee kotoa vuorenrinteille. Kuva: Hanna Nikkanen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Paula Sankelo jatkaa synnyinkaupunkinsa Oulun traditioita pyöräilemällä nykyisen kotiseutunsa Huippuvuorten huonoilla teillä. Tämä viikko on hänelle erityisen jännittävä, sillä hän on yksi ehdokkaista Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittajaksi. Parhaalle esikoiskirjalle myönnettävän palkinnon saaja julkaistaan torstaina 14. marraskuuta.
Jätän sinulle neljäkymmentä astetta pakkasta.
Jätän sinulle roudan ja rospuuttotien.
Jätän sinulle jääpadon toukokuussa.
Jätän sinulle räntäsateen juhannusaamuna.
Jätän sinulle hallan, joka vie sadon.
Jätän sinulle vääntyneet lumiaidat.
Jätän sinulle huurteiset nenäkarvat.
Jätän sinulle kinoksen nivusiin
ja siihen polun.
Runo on oululaislähtöisen Paula Sankelon esikoisrunokokoelmasta Katoava jää (Warelia), joka kilpailee tänä vuonna Helsingin Sanomien esikoisteospalkinnosta. Voittaja julkistetaan 14. marraskuuta.
Paula Sankelo antaa haastattelun kotoaan Huippuvuorilta Longyearbyenin kylästä Yhdysvaltojen presidentinvaaleja seuraavana päivänä. Kotinsa ikkunasta hän näkee haastatteluhetkellä poroja, mutta on nähnyt myös jääkarhuja.
”Kylällä liikkuessani en tarvitse kivääriä enkä valopistoolia. Mutta jos lähden kodin lähelle vuorenrinteille, tarvitsen mukaan aseen.”
Huippuvuorilla ei ole sallittuakaan poistua asutulta alueelta ilman asetta jääkarhuvaaran takia, mutta Sankelon mukaan paikalliset rakastavat jääkarhua.
”Se näkyy esimerkiksi koulun logossa ja on urheiluseuran visuaalisessa ilmeessä ylpeyden aihe”, Sankelo sanoo.
Talvipyöräily loppui etelässä
Sankelolla on vakituinen työpaikka Longyearbyenin museossa, jonne sijoittuu myös seudun ainoa kirjakauppa 800 kilometrin säteellä. Siellä hän myy lippuja, opastaa vieraita, auttaa valitsemaan museon kirjakaupan kirjat ja tekee sekalaisia toimistotöitä.
Lisäksi hän toimii kirja-arvioista ja runopalstasta vastaavana toimittajana Elonkehä-lehdessä.
Tällä hetkellä Sankelo on virkavapaalla Suomen ympäristökeskuksen tutkijan työstä. Koulutukseltaan hän on kotimaisen kirjallisuuden sekä fysiikan maisteri Helsingin yliopistosta ja energiatekniikan diplomi-insinööri Aalto-yliopiston ja Kungliga Tekniska Högskolanin yhdistetystä opinto-ohjelmasta.
Kotikaupunki Oulu teki Sankelosta runoilijan ainakin siinä mielessä, että Oulussa hän kasvoi aikuiseksi.
”Runoja aloin kirjoittaa Oulussa 16-vuotiaana, vaikka en minä siellä runopiireissä noin nuorena ihmisenä liikkunut. Koen olevani oululainen enkä pidä itseäni pääkaupunkiseutulaisena, vaikka olen siellä pitkään asunutkin.”
Sankelo vietti lapsuuden ja nuoruuden Kaijonharjussa, Linnanmaalla ja Syynimaalla. Ylioppilaaksi hän kirjoitti vuonna 1999 Lyseon lukiosta. Hän muistelee erityisen hyvällä kouluaikaisia äidinkielen opettajiaan, esimerkiksi Normaalikoulun Tauno Lähteenkorvaa ja nykyistä lyseon rehtori Mika Aaltoa.
Oulusta hän muutti lukion jälkeen Espooseen ja sieltä Helsinkiin. Pääkaupunkiseudulla hän lakkasi talvipyöräilemästä. Sankeloon tarttui paikallinen käsitys, että se olisi enemmänkin varusteasia.
Nyt oululaisuus toteutuu Sankelossa myös talvipyöräilynä ympäri vuoden Huippuvuorten huonoilla teillä. Pyöräteitä siellä on vähän.
”Lapsena Oulussa en ymmärtänyt miten pohjoisessa ollaankaan, talvipakkaset olivat ainakin lapsuudessani siellä kylmempiä kuin täällä Huippuvuorilla. Ei täällä ole 35-asteisia pakkasia.”
Huippuvuorille Sankelo tuli ensimmäisen kerran opiskelemaan pieneen yliopistokeskukseen heti, kun se oli opintojen puolesta mahdollista. Suomen ja ulkomaan vuosien jälkeen koko perhe asettui 2 600 asukkaan Longyearbyeniin vuonna 2021.
”Huomasin hyvältä vaikuttavan työpaikan miehelleni, mutta alun perinkin olisin voinut jäädä tänne. Tämä on pohjoisin yhdyskunta missä voi asua ympäri vuoden, lähempänä pohjoisnapaa kuin Oulua”, kertoo Sankelo.
Valmiina istumaan kadulle
Nyt Sankelo odottaa, miten hänelle käy Helsingin Sanomien esikoisteoskisassa. Kilpailun voittaja saa 15 000 euroa ja lisänäkyvyyttä teokselleen, mutta mukavasti näkyvyyttä on tuonut jo ehdokkuuskin.
”Markkina-arvoa palkinto ei varmaankaan runoudessa paljoa nosta. Toisaalta esikoisteokseni on myyty loppuun ja siitä otetaan nyt toinen painos, joten en sen suurempia myyntilukuja tavoittelekaan.”
Sankelon runous yhdistelee sekä modernia runoa että trokeepoljentoa ja riimejä, mutta runot ovat silti selkeitä, lyhyitä kokonaisuuksia.
”Runoja yhdistävät aiheet jää, kylmä ja pimeä ja ne kuvaavat arktista luontoa ja sen muutosta, mutta eivät ole tarkoituksellisesti julistavia tai ohjelmallisia. Niinhän se on nykyrunoudessa, ympäristökriisi näkyy jollain tavalla useimpien nykyrunoilijoiden teksteissä.”
Yhdysvaltojen vaalitulos tuntuu pahalta ihmisestä, joka on Suomessa osallistunut Elokapinaan ja muunkinlaiseen ilmastoaktivismiin.
”Trumpin ensimmäisen kauden aikana ilmastotoimet menivät Yhdysvalloissa roimasti taaksepäin. Jos ja kun vielä Suomeen muutamme, olen edelleen valmis menemään istumaan kadulle”, sanoo Sankelo.
Longyearbyenissä Sankelo on tukenut koululaisten ja opiskelijoiden ilmastolakkoja ja myös hänen lapsensa on osallistunut niihin.