Oululaislähtöinen näyttelijä Jaakko Ohtonen tähdittää Disneyn uutuussarjaa – kuvaukset parhaillaan käynnissä

Suoratoistopalvelu Disney+ kuvaa parhaillaan ensimmäistä pohjoismaalaista tuotantoa olevaa sarjaansa, jossa Oulusta maailmalle ponnistaneella Jaakko Ohtosella, 33, on tarinan läpi kulkeva keskeinen rooli. Ohtonen on näytellyt viime vuosina kotimaisissa ja kansainvälisissä tv-sarjoissa sekä elokuvissa.

Tuleva uutuussarja pohjautuu Mikael Niemen vuonna 2017 ilmestyneeseen romaaniin Karhun keitto, jonka tapahtumat sijoittuvat Torniojokilaaksoon Pajalan alueelle.

Sarjan kuvauksien painopiste on Suomessa ja Ruotsissa, ja mukana on myös työryhmää Norjasta, Islannista ja Tanskasta. Jaakko Ohtosen kuvauspaikat ovat tähän saakka olleet Etelä-Suomessa sekä Pohjois-Ruotsissa.

Anagram Sweden ja Helsinki Filmi ovat olleet tuottamassa sarjaa Disneylle.

Tummanpuhuvaa estetiikkaa

Karhun keitto -tarina ajoittuu 1800-luvun puoliväliin ja sen keskiössä on karismaattiseksi luonnehdittava kiertävä saarnamies ja pastori, jonka esikuvana Karhun keitto -kirjassa toimii Lars Levi Laestadius. Sarjassa hahmoa tulkitsee ruotsalainen tähtinäyttelijä Gustav Skarsgård ja Laestadiusta ei siinä mainita kuitenkaan nimeltä.

”Kiertävä saarnamies saapuu Pajalaan mukanaan perheensä ja saamelainen ottopoika Jussi. Pajalassa katoaa eräs piika, mihin paikalliset asukkaat ounailevat syypääksi ihmisiä syövää karhua. Pastori ja ottopoika tempautuvat selvittämään, että mitä kyläyhteisössä on todellisuudessa tapahtunutkaan”, Ohtonen taustoittaa kertomuksen juonta.

Näyttelijänä on mukava olla, kun asiat ympärillä näyttävät hyvin vaikuttaville. Vanhoista kuvauspaikoista huokuu paljon energiaa jo valmiiksi, jolloin on helppo eläytyä ja leikkiä.

Kertomus on sävyiltään tummanpuhuva.

”Tarinan alkuasetelmassa on synkän rikostarinan vivahteita – olematta kuitenkaan perinteinen dekkari, vaikka paikallisia lainvalvontaelimiä onkin mukana kuvioissa. Koska kyseessä on 1800-luvun puolivälin epookki, niin siitä löytyy eräänlaista länkkäriestetiikkaa ja tyyliä”, Ohtonen kuvailee sarjan yleisilmettä.

”Näen lisäksi sarjasta ilmentyvän maailmaan välittävän tiettyä Torniojokilaaksolle ominaista magiikkaa, ja sen ohessa siellä on vielä uskonnollinen taso, joka on kiinnostavaa”, jatkaa Ohtonen.

Prameat puitteet

Jaakko Ohtosen esittämä roolihahmo Karhun keitto -sarjassa on nimeltään Roope, jota näyttelijä itse luonnehtii jokseenkin karunoloiseksi ja ulkopuolisia karsastavaksi henkilöksi.

”Tykkään eritoten hahmoni visuaalisesta ilmeestä. Sitä on selkeästi mietitty ja siihen on kiinnitetty huomiota. Pidän sellaisesta vaihtelevuudesta, että omat esittämäni hahmoni näyttävät aina eriltä eri jutuissa.”

Ison kansainvälisen tuotannon resurssit näkyvät muutenkin kaikessa siinä, miten tarkasti synkänsävyinen eeppinen maailma on elävöitetty.

”Näyttelijänä on mukava olla, kun asiat ympärillä näyttävät hyvin vaikuttaville. Vanhoista kuvauspaikoista huokuu paljon energiaa jo valmiiksi, jolloin on helppo eläytyä ja leikkiä”, Ohtonen kokee.

Kokemuksesta on tehnyt entistä upeamman nimekkäät vastanäyttelijät, joita ohjaa meritoitunut norjalainen Trygve Allister Diesen.

”Tasokkaiden tyyppien kanssa on hienoa näytellä – koko tuotantotiimi on tosi kovatasoinen, mikä luo luottamuksen ilmapiiriä”, toteaa Ohtonen.

Meänkieli hallussa

Jaakko Ohtosen päätyminen rooliin tapahtui perinteistä reittiä myöten. Aluksi hän sai pyynnön agenttinsa kautta tehdä itse tehty video suomeksi ja ruotsiksi casting-tilaisuutta varten. Sen onnistuttua mainiosti kävi kutsu koekuvauksiin, jota edelleen seurasi yhteydenotto varsinaisiin kuvauksiin keväällä 2023.

”Lähtötilanteessa tiesin pelkästään Disney+:n suunnittelevan jotain juttua ylimalkaisesti. Saadessani lopulta tekstin käsiini ja huomatessani sen perustavan Mikael Niemen romaaniin innostuin toden teolla.”

Ohtosen suvun juuret ovat Torniojokilaaksossa, eli Karhun keitto -kertomuksen kuvaamilla tapahtumapaikoilla.

”Isäni on kasvanut Pellossa ja velipuolieni isovanhemmat asuvat siellä edelleen. Äitipuoleni suku on lähtöisin Konttajärveltä. Itsekin olen viettänyt seudulla paljon aikaa, sillä meillä on Pellon lähellä mökki, joten maisemat ovat hyvin tuttuja”, Ohtonen kartoittaa yhtymäkohtia esittämäänsä fiktioon.

Oli tärkeää saada näytellä vanhempien ihmisten rinnalla, koska he osasivat oikeasti jo näytellä – siitä on oppinut hirveästi.

Tulevassa sarjassa kuullaan Torniojokilaaksolle ominaista meänkielen murretta, jonka haltuun ottamisessa on kovasti auttanut nimenomaan Ohtosen perhetausta. Toki tuotannosta löytyi kielivalmentaja näyttelijöille meänkielen taitamista varten.

”Ämmin eli velipuolien isoäidin kanssa kävimme läpi sekä repliikkejä että ilmaisuja meänkielellä ennen koekuvauksia, ja teimme hieman vielä lisää valmistautumista saadessani käsikirjoituksen haltuuni.”

Polku ammattinäyttelijäksi

Jaakko Ohtonen sanoo matkansa näyttelijäksi alkaneen jo kovin varhain hänen ollessaan Paulaharjun ala-asteella. Silloin Ohtonen pääsi näyttelemään mukaan lyhytelokuvaan, joka oli eräiden oppilaiden lopputyö Pikisaaressa toimineessa audiovisuaalisessa koulussa. Muutaman vuoden päästä lyhytelokuvassa esiintymisestä, eli neljännellä luokalla, hänet valittiin koulun kevätnäytelmässä prinssin rooliin.

”Oli makeaa saada mekastaa luvan kanssa, jolloin kaikkien oli oltava hiljaa ja vain katsoa. Hoksasin, että tämähän on loistava itseilmaisun keino. Sen jälkeen ilmoitin haluavani aloittaa teatteritaiteen harrastamisen ja näyttelemisen”, Ohtonen muistelee.

Hän päätyi Oulun taidekoululle teatteritaiteen perusopintojen pariin. Sitä seurannut vuosi 2000 oli Ohtosen mukaan selkeästi käänteentekevä.

Oululaisuus on keskeisin identiteettini rakennuspalikka ja se on määritellyt tosi vahvasti minua ihmisenä.

”Teimme Paavo Rintalan Pojat-näytelmän Rintalan vanhan kotitalon pihassa. Näyttelin Matin roolin. Sillä näytelmällä kiertelimme Saarijärven teatteripäivillä ja Taivalkoskella. Huomasin sen olevan merkittävä juttu.”

”Mukana oli kaikenikäistä tyyppejä. Oli tärkeää saada näytellä vanhempien henkilöiden rinnalla, koska he osasivat oikeasti jo näytellä – siitä on oppinut hirveästi”, Ohtonen kertoo.

Jaakko Ohtonen on sittemmin esiintynyt useissa tv-sarjoissa kuten The Last Kingdom, Vikings: Valhalla, Kaikki synnit, Kotka 10, Syke ja HasBeen. Ohtosella on ollut keskeinen rooli elokuvassa Hamsterit.

Oululainen sielunmaisema

Jaakko Ohtonen muutti Oulusta Tampereen seudulle näyttelijäopintojensa tähden. Hän valmistui näyttelijätyön laitokselta teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2015, mutta oululaisuus ei ole ikinä poistunut Ohtosesta mihinkään.

”Oululaisuus on keskeisin identiteettini rakennuspalikka ja se on määritellyt tosi vahvasti minua ihmisenä”, Ohtonen avaa itseään.

Hän katsoo yleisesti oululaisuuteen kuuluvan rehellisyyden, reiluuden, suoruuden ja huumorintajun. Ohtonen näkee, että Oulussa ei esitetä eikä niin sanotusti olla olevinaan.

 ”Oulu on suhteellisen iso kaupunki, joka on kaukana kaikesta. On kehittynyt omalaisensa kulttuuri ja ominainen, vähän vinksahtanut tapa katsella maailmaa.”

Juuri ihmisen viallisuus ja epätäydellisyys on inhimillistä, kiinnostavaa sekä samaistuttavaa.

”Alakulttuurien ja kulttuurin saralla porukka ei ole samalla tavalla klikkiytynyt kuten esimerkiksi Helsingissä. Erilaiset ihmiset ovat kytköksissä toisiinsa, mikä on siistiä kulttuurisesti. Silloin altistuu monenlaiselle, mikä taas on taiteellisessa mielessä hyvin kiinnostavaa. Sen vuoksi pystyy taas katsomaan asioita avarakatseisesti,” Ohtonen jatkaa analysointiaan oululaisuudesta.

Tarvittavia tarinoita

Jaakko Ohtonen arvelee, että kaikkia näyttelijöitä yhdistää loppujen lopuksi nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen tarve. Se on hänenkin perimmäinen vaikuttimensa näyttelijätyöhön ryhtymisessä.

Ohtonen kertoo, että joskus häntä on saattanut koitella eräänlainen eksistentiaalinen kriisi oman näyttelijyyden kera. Toisaalta taas varmasti liki kaikki ihmiset kamppailevat jossain vaiheessa työnsä merkityksellisyyden kanssa.

”Tavallaan kuitenkin nykyään koen, että ammatillani näyttelijänä on väliä. Varsinkin koko ajan enenevissä määrin tekoälyn uhkaamassa maailmassa ihmisyydellä on väliä – ihmisyydessä on jotakin arvokasta”, Ohtonen paaluttaa.

”Minusta tuntuu visuaalisen kulttuurin muuttuneen niin paljon sosiaalisen median myötä, mikä tietyllä tavalla vaikuttaa ihmiskuvaankin. Jos se kuvasto on sitä, että kaikki on täydellistä ja kaikki ovat täydellisiä, niin se on äärimmäisen kaukana siitä, miten taiteilijat ajattelevat ihmisestä – nimenomaan epätäydellisyys tekee ihmisestä ihmisen”, Ohtonen jatkaa pohdintaansa.

Draamalla ja komedialla on keinot tällaisen vinoutuneen ihmiskuvan oikaisemisessa – ne muistuttuttavat ihmisiä heidän vaillinaisuudestansa.

”Juuri ihmisen viallisuus ja epätäydellisyys on inhimillistä, kiinnostavaa sekä samaistuttavaa. Minusta sen tosiasian kertomisella taiteen keinoin on vahvasti paikkansa nykyisessä kulttuurissa. Jos ei kerrota tarinoita todellisesta ihmiskuvasta sekä inhimillisyydestä ja on jatkuvan täydellisyyden vaade, niin eihän se tuota kuin tuskaa”, Ohtonen filosofoi.

Lähitulevaisuuden maalailua

Jaakko Ohtosen mieleen nousee tuore vastasolmittu kihlaus radio- ja televisiojuontaja Alma Hätösen kanssa elämänhaaveista puhuttaessa.

”Naimisiinkin asti olisi hyvä tietysti vielä päästä. Sitten jos pysyisi hengissäkin, että voisi elää elämää ja tehdä töitä, niin siinäpä ovat ne keskeiset haaveet”, ruotii Ohtonen.

Sarjan ja elokuvan tuotannossa aikataulupaine on kova. Ne eivät ole niinkään oman taiteen ja itsetutkiskelun paikkoja, jossa luotailla näyttelijyyttä ja ilmaisun rajoja. 

Töitten puolesta hän mainitsee kansainvälisten hommien kiinnostavan.

”Kun on päässyt vähän haistelemaan ja näkemään sitä maailmaa, niin vilpittömänä haaveena haluaisin tehdä töitä ulkomailla. Saisi elää ja hengittää vierasta kulttuuria, mitä koronakuplassa työskentely ei ole aiemmin mahdollistanut.”

”Suomessa konkreettinen töihin liittyvä haave olisi kokeilla niin sanottua pölöttämisnäyttelemistä, johon sisältyy tukevasti tekstiä ja pitkiä kohtauksia. Sellaista draamaa, jossa oikeasti pääsisi tekemään töitä tekstin kanssa, haastamaan itseään sekä olisi paljon näyteltävää”, Ohtonen maalailee.

Hän muistuttaa tehneensä usein sivurooleja, joten pääroolin tontti kiinnostaa.

”Eli päärooli ja paljon tekstimassaa. Silloin voisi haastaa itseään emotionaalisella ja tekstillisellä tasolla oikein kunnolla. Haaveissa siintää myös tähän liittyen kaarien näytteleminen, jota viime vuosikymmeninä näkyvästi esiin tullut sarjamuotoinen kerronta mahdollistaa.”

Teatterista telkkariin

Jaakko Ohtonen kertoo tehneensä pragmaattisen päätöksen suuntautua kameratöihin tässä elämänvaiheessa.

”Kansainvälisiä hommia tehdessä aikataulupaletti menisi turhan vaikeaksi, ellei jopa mahdottomaksi, jos yrittäisi näytellä lisäksi teatterissa”, selvittää Ohtonen.

Yhtymäkohta joukkuelajien sekä teatterin ja elokuva-alan välillä on selkeä – ne ovat kaikki äärimmäistä ryhmätyötä.

Samaan hengen vetoon hän kuitenkin korostaa teatterin olevan näyttelijän paikka ja näyttelijän taidetta.

”Ensisijaisesti sarjat sekä elokuvat ovat kirjoittajan, ohjaajan ja kuvaajan taidetta, johon näyttelijä tuottaa materiaalia. Katsojalle tietysti vaikutelma voi olla eri. Näyttelijän näkökulmasta kyseessä on hyvin toisistaan poikkeavat pelikentät.”

Ohtonen alleviivaa seikkaa, että teatterissa näyttelijällä on runsaasti valtaa ja siellä voi harjoitella sekä oppia. Sen asian ohella teatteriin kuuluva vuorovaikutteinen tila näyttelijöiden ja yleisön välillä on täysin ainutlaatuista.

”Sarjan ja elokuvan tuotannossa aikataulupaine on kova. Ne eivät ole niinkään oman taiteen ja itsetutkiskelun paikkoja, jossa luotailla näyttelijyyttä ja ilmaisun rajoja. Työkalulaatikon on oltava niissä hommissa valmis”, Ohtonen pui.

Kameran edessä näyteltäviin työtehtäviin kuuluu uusien tietojen ja tekniikoiden oppimista, jotka eivät välttämättä näy aina suoraan katsojalle.

”Tämän ikäisenä tulee tehtyä etenkin toiminnallisia juttuja ja stuntteja, jossa on omaksuttava paljon taitoja sekä tietoa. Esimerkiksi Kotka 10 -sarjaa tehdessä otin perusjuttuja haltuun periaatteessa kahdesta ammatista rooliani varten pelastaja-ensihoitajana – se on nautinnollista tässä työssä”, Ohtonen valistaa näyttelijän työkuvan monipuolisuudesta.

Inspiraation ammentamisesta

Jaakko Ohtoselle inspiraation lähteenä toimii monenkirjavat tyypit. Hänellä päällimmäisenä mielessä on tällä hetkellä edesmennyt oululaistaiteilija Miki Liukkonen.

”Miki oli inspiroiva keskustelukumppani. Hänen kanssaan pääsi helposti ja nopeasti syvälle ajattelunpaikkaan, johon voi olla vaikea päästä privaatisti tai jonkun toisen kanssa. Silloin alkoi nähdä maailmaa eri vinkkelistä, josta normaalisti sitä katsoo. Lisäksi ihailtavaa oli hänen omistautumisensa.”

Innostusta Ohtosessa herättää ryhmädynaamiset asiat. Hän seuraakin joukkuelajeissa erityisesti kori- ja jalkapalloa, joissa häntä inspiroi johtajatyypit. Erityisesti sellaiset näissä lajeissa vaikuttavat henkilöt, jotka kykenevät luomaan ympäristön, missä muista pelaajista tulee entistä parempia.

”Sellaiset yksilöt kiinnostavat, joilla on taitoa viedä omaa yhteisöä tai ryhmää suuntaan, jossa yhteinen juttu onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla”, niputtaa Ohtonen.

Mentaalisen puolen vahvuus puhuttelee ammattitaiteilijaa.

”Yhtymäkohta joukkuelajien sekä teatterin ja elokuva-alan välillä on selkeä – ne ovat kaikki äärimmäistä ryhmätyötä.”

Jaakko Ohtonen huomauttaa, että puolet hänen työstään on sitä, jonka yleisö näkee ja toinen puoli sitä, jonka työryhmä ja kollegat näkevät.

”Työyhteisössä on merkitystä sillä millaista energiaa tuon kuvauspaikoille, miten kohtelen kanssaihmisiä ja miten saan muille luotua sellaisen olon, jonka avulla paras mahdollinen lopputulos on saavutettavissa. Kun paine on kova, niin on kevennettävä tilannetta, jotta on mukava olla ja voi suoriutua”, Ohtonen selvittää.

Näyttelijä Jaakko Ohtonen on kohonnut Oulusta osaksi alansa tähtikartastoa.