Oululaiskitaristi Heikki Ruokangas tekee omaehtoista musiikkia ja nauttii siitä, että Oulussa saa olla vastarannan kiiski
Heikki Ruokangas ymmärsi olevansa avantgarde-kitaristi vasta, kun alkoi julkaista omaa musiikkia ja lukea albumeista tehtyjä levyarvioita. Kuva: Anna-Katri Hänninen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Kitaristi Heikki Ruokankaan kotona Oulun Toivoniemessä on viihtyisää.
Kun kuvailen Ruokangasta monipuoliseksi musiikintekijäksi, hän kokee sen jännänä tulkintana.
”Mää näen olevani munat yhteen koriin -tyyppi. Toki Antti Annolan kanssa tekemäni joulujuttu on poikkeus, se on perinteisempää. Muuten koen tekeväni vain yhtä asiaa”, Ruokangas sanoo.
Toki hän tekee yhteistyötä erilaisten muusikoiden ja musiikintekijöiden kanssa.
”Soolokitarajuttu on enempi mulle semmoinen, että se pohjaa biiseihin, ja siinä on paljon sävellettyä. Sitten on erillään vapaa improvisaatio, mutta onhan sävelletyssäkin paljon improvisointia. Näen kuitenkin itse, että teen samaa asiaa”, Ruokangas sanoo.
Lauluja kansalle, improten
Ruokankaan vuonna 2020 julkaistu Kaamos-kappale on kuin kansanlaulu.
”Se biisi on tonaalinen ja sävellyksenä perinteisen kuuloinen. Aluksi se oli rautalankamainen, Agents-vaikutteinen. Mää koen että vapaa improvisaatio on koko kansan musiikkia.”
”Kadunmiehet oli ensin vähän näreissään meidän musiikista, mutta sitten aloimme osallistaa heitä.”
Kesäkuussa 2022 Ruokangas esiintyi Rovaniemellä yhdysvaltalaismuusikko Killick Hindsin kanssa.
”Kadunmiehet oli ensin vähän näreissään meidän musiikista, mutta sitten aloimme osallistaa heitä – pyysimme heitä toivomaan jonkun fiiliksen, mitä soittaisimme.”
Yksi henkilö pyysi soittamaan kauheasta krapulasta. Loppujen lopuksi herrat olivat ehkä eniten innoissaan duon esiintymisestä.
Taidetta ei tarvitse ymmärtää ja selittää, siinä ei ole mitään ymmärrettävää. Taidetta on tarkoitus kokea.
”Monesti vapaan improvisaation logiikka on unenomaista.”
Hentoa ja rankkaa avantgardea
Ruokankaan soittotyyli liikkuu herkistä tunnelmista lähes väkivaltaiseen avantgarde-revittelyyn. Hän on ottanut vaikutteita monista musiikkigenreistä, kuten jazzista sekä kansan- ja nykymusiikista.
”Mun tekeminen on lähtenyt siitä, että oon opiskellut perinteistä jazzia, soittanut jazzia ja halunnut viedä sitä vapaampaan suuntaan. Tää on tapahtunut suhteellisen orgaanisesti.”
Ruokangas mainitsee brittiläisen jazzkitaristi Derek Baileyn yhdeksi esikuvakseen, joka ”vei avantgarde-kitaran saralla tiettyjä asioita pisimmälle”. Toinen esikuva on ranskalaiskitaristi Noël Akchoté.
”Tein yhden levynkin hänen kanssaan. Noël on kyllä soittanut kaikkien alan soittajien kanssa.”
Yhdysvaltalainen Wendy Eisenberg on Ruokankaan ikäpolven tekijä, jonka kanssa hän on tehnyt myös etä-äänityksiä.
”Kreikkalainen Giannis Arapis on myös yksi meidän genren kitaristeista. Mutta eihän näitä kukkaan oikein tiiä.”
Ruokangas ymmärsi olevansa avantgarde-soittaja vasta sitten, kun alkoi julkaista omaa musiikkiaan ja lukea albumeistaan tehtyjä levyarvosteluja.
”Olin haitaristi Anne-Mari Kanniaisen kanssa Kaustisten kansanmusiikkifestivaalilla soittamassa free-kansanmusiikkia. Yksi tyyppi tuli kertomaan, että kuulostan amerikkalaiselta Bill Orcuttilta. En ollut aiemmin kuullutkaan hänestä, mutta kun kuuntelin niin huomasin, että oho, totta.”
Akustisuus kunniaan
Ruokangas uskaltaa tehdä musiikkia miettimättä liikaa, mitä se on genreltään. Varsinkaan keikoilla Ruokangas ei ole kokenut, että hänen musiikkiaan vierastettaisiin.
”Varsinkin kun soitan akustisella kitaralla, soitto on helposti ymmärrettävää.”
”Jossain vaiheessa tein musiikkivideoita. Se ei oikein toiminut, koska tämän tyyppistä musiikkia kuunnellessa ihmiset haluavat nähdä soittajan soittamassa, mikäli videoelementti on mukana. Sosiaalisissa tilanteissa keikoilla mun musiikki toimii parhaiten. Varsinkin kun soitan akustisella kitaralla, soitto on helposti ymmärrettävää.”
Nykyään Ruokangas on rajannut asian niin, että jos hän soittaa sähkökitaralla, mukana on myös muita soittajia.
”Kerran Hämeenlinnassa eräs kuulija kertoi, että musiikki tulee liian isolla. Yhdellä mun kiertueella, jonka Tampereen keikka oli taidemuseolla, ei saanut soittaa akustisellakaan kitaralla niin, että se olisi vahvistettuna. Taulut olisi kärsineet.”
Kokemuksen myötä Ruokangas ymmärsi, miten mukavaa akustisia soittimia on soittaa ilman äänenvahvistusta.
”Siinä on jokin universaali juttu. Ja tila on enemmän läsnä. Musiikki menee myös helpommin ihmisille. Eikä tarvitse soittaa niin että korvat mennee!”
Atonaalisen improvisaation opas
Ruokangas valmistui Oulun ammattikorkeakoulusta musiikkipedagogiksi vuonna 2017. Vuonna 2021 hän suoritti ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon Helsingin Metropolia-ammattikorkeakoulusta.
”Lopputyökseni koostin atonaalisen (eli sävellajittoman) improvisaation oppaan Geometric Ideas For Guitar. Tavallaan se on punk-opus, sillä se ei pohjaa mihinkään tiettyyn teoriaan. Klasarietydeissä näkyy paljon juuri sitä samaa geometristä tapaa lähestyä soittamista, että ei kiinnosta muu kuin saundi.”
Opas löytyy pdf:nä Ruokankaan kotisivuilta.
Visuaalisesti näyttävä kirjanen on laatijalleen myös silmänruokaa. Sivun 11 kuva on kuin Toivoniemen kerrostalorivistöt.
”Pari kertaa olen pitänyt tästä aiheesta myös masterclasseja. Viljandi Guitar Festivalilla Virossa esittelin aiheen ja toivottavasti inspiroin opiskelijoita.”
Geometric ideas for guitar -tyylisiä opetusmateriaaleja on toki tehty aiemminkin.
”Käytännössä tuo omani on kokoelma saundeja, joita oon käyttänyt itse atonaalisessa improvisaatiossa. Tavoite on päästä asteikkoajattelusta pois.”
Ruokangas haluaisi jatkossakin yhdistää opetusta esiintymisten oheen, Suomessa ja ulkomailla.
Kitarointia kirkoissa ja klubeilla
Joulukuussa 2022 Ruokankaalla on neljä esiintymistä periaatteessa kolmella eri kokoonpanolla.
Perjantaina 9. joulukuuta Ruokangas ja Antti Annola esittävät joululauluja Hailuodon kirkossa. Duo tuo joulutunnelmaa myös Kempeleen kirkkoon keskiviikkona 21. joulukuuta.
Ruokangas pysyy joulukeikoilla ruodussaan, eli kappaleet on sovitettu perinteitä vaalien.
”Aloitettiin Antin kanssa duo-joulukeikat vuonna 2017. Vuonna 2018 julkaistiin Kun joulu on -albumi.”
Torstaina 15. joulukuuta Ruokangas esiintyy Hailuodon panimolla Hailuodossa. Bändikokoonpanossa ovat hänen lisäkseen yhdysvaltalainen multi-instrumentalisti Landon George (rummut, kontrabasso) ja oululaismuusikot Anne-Mari Kanniainen (haitari) ja Jouni Isoherranen (sähköbasso).
George ja Ruokangas tutustuivat Instagramissa. Kaksikon ensimmäinen yhteislevy Stagnant Rapture ilmestyi vuonna 2021.
”Se levy on kyllä sellainen väkivaltahuipentuma. Sen jälkeen kaikki mitä oon tehnyt, on ollut siihen verrattuna aika kesyä.”
Kvartetti tekee myös nauhoituksia keikkaviikolla. Perjantaina 16. joulukuuta Oulun Tuban keikalle ryhmä saa vahvistuksekseen oululaisrumpali Olli Estolan. Settilista on vielä avoin.
”Toukokuussa 2022 Landon Georgen kanssa julkaistu Devotional-levy on free-impro-meininkiä, mutta ehkä soitamme jotain ideoita siltä levyltä. Se mitä näillä keikoilla kuullaan, syntyy aika pitkälti siinä hetkessä.”
”Emme siis soita mitä sattuu. Toisten tekemisiin joko reagoidaan tai ollaan reagoimatta.”
Säveltäjä tietää vapaan improvisaation edellyttävän, että jokaisella soittajalla on todella vahva itsenäinen ajatus siitä, mitä tekee.
”Emme siis soita mitä sattuu. Toisten tekemisiin joko reagoidaan tai ollaan reagoimatta.”
Mielikuvat ja tunteet ovat improtessa tärkeitä. Esimerkiksi Ruokankaan ja Kanniaisen kesäkuussa 2021 ilmestynyt Äänisauna-albumi sai alkunsa siitä, kun he säestivät Oulun Muusajuhlilla kirjailija Katja Kettua.
”Katja luki pätkiä kirjastaan ja me säestettiin häntä. Äänisauna-levyllä on biisejä kuten Pelle Hermanni ja Suru.”
Heidi Kyrö ja ysärijumputus äidinmaidosta
Ruokankaan tuorein soolosingle Ghost Waltz julkaistiin elokuussa 2022.
”Sehän on vanha biisi. Originaali versio on vuonna 2018 julkaistulla Mono & Dialogues -levyllä, jonka tein yhdessä Henrik Hako-Ritan kanssa.”
Kappale on maistiainen vuonna 2023 julkaistavalta sooloalbumilta.
”Se on akustinen kitara-albumi, vähän kuin pari vuotta sitten julkaistun Kaamos Waltz -levyn jatke.”
”Swing ei voi olla sitä perinteistä. Enemmänkin se on kuin halonhakkuutta.”
Ruokankaan musiikista aistii pohjoissuomalaisuuden.
”Swing ei voi olla sitä perinteistä. Enemmänkin se on kuin halonhakkuutta. Siinä mielessä se on omakohtaisempaa, kun meidän musiikilliset juurethan on enemmän Heidi Kyrössä ja ysärijumputuksessa kuin jazzissa. Jazz ei ole tullut meille äidinmaidosta.”
Teininä kuunneltu musiikki huokuu Ruokankaankin taiteesta.
”Oman musiikin pitää mennä sellaisten filttereiden läpi, että se istuu tekijälleen.”
Ruokangas ottaa esille esimerkiksi flamenco-kulttuurin, jonka aggressio en aivan erilaista, kuin suomalainen agressio.
”Suomalainen aggressio voi ilmetä esimerkiksi siten, että joku aukoo päätä baarissa ja illan päätteeksi vedetäänkin sitten taksikuskia turpaan. Eli asia ei todellakaan keinu.”
Meininki on rehellistä, suoraviivaista. Asiaan pyritään menemään nopeasti.
”Naurettavinta mitä vois tehdä, ois lähteä muuttamaan sitä, mitä on.”
Tyytyväinen vastarannan kiiski
Vuonna 2023 Ruokangas tekee ainakin soolokeikkoja.
”Teen myös kitaristi Mikko Iivanaisen kanssa yhteiskeikkoja, joilla kumpikin meistä soittaa omat soolokeikat ja soitetaan myös duona.”
Syksyllä 2023 julkaistavan soololevyn on miksannut oululaismuusikko Petri Kuusela.
”Pete on kyllä hyvä!”
Ainakin tässä vaiheessa Ruokangas tekee aika vähän yhteistyötä oululaisten soittajien kanssa.
”Varmaankin se johtuu mun marginaalisesta musiikkityylistä. Ihan samat ongelmat sinänsä on myös Jenkeissä, ettei joka paikassa ole tässä tyylissä soittajia.”
Vastarannan kiiskeys on osa oululaisuutta.
”Ehkä se kuuluu asiaan! Koen olevani sellainen yksinäinen ratsastaja, mikä johtunee mun luonteesta. Enempi oon semmoinen, ettei mulle joukkuelajit sovi. Viihdyn kaikista parhaiten jonkun kanssa kahdestaan. Mun mielestä on siistiä, jos taiteessa yks tai kaks elementtiä kantaa.”
Ruokangas kokee, että Oulussa saa olla sellainen, kuin on – vapaa. Ja onhan Oulussa hänen tarkoituksiinsa mukavasti keikkapaikkoja.
”Jossakin kohtaa oli ajatus, että lähden pois Oulusta, mutta ei siitä sitten koskaan mitään tullut. Ehkä universumi pisti vastaan. Metropolia-opintojen aikaan mulla oli bändikin Helsingissä, mutta korona tuli, luennot oli etänä ja silloinkaan ei tullut muutettua sinne.”
Heikki Ruokangas ja Antti Annola esittävät perinteisiä joululauluja Hailuodon kirkossa perjantaina 9. joulukuuta ja Kempeleen kirkossa keskiviikkona 21. joulukuuta.
Ruokangas, Landon George, Anne-Mari Kanniainen ja Jouni Isoherranen esiintyvät torstaina 15. joulukuuta Hailuodon panimossa Hailuodossa. Perjantaina 16. joulukuuta keikka Tubassa Oulussa, jossa mukana myös rumpali Olli Estola.
