Oululaiset lapsiperheet voimaantuvat vauvojen värikylvyissä

Vauvojen värikylpy -metodi on syntynyt Porissa ja sitä voi opiskella Lastenkulttuurikeskus Kruunupään järjestämillä kursseilla. Kun luokanopettaja Maiju Marttinen kävi koulutuksen vuonna 2017, hän näki siinä heti suurempia mahdollisuuksia kuin taideteosten valmistamisen. Hän on myös käsitellyt gradussaan taidelähtöisten menetelmien käyttöä lastensuojelussa sekä opiskellut ratkaisukeskeiseksi kuvataideterapeutiksi.

Myöhemmin Marttinen sai Suomen kulttuurirahaston apurahan, joka avulla hän toteutti Värivarpaat-projektin yhteistyötä ensi- ja turvakodin kanssa, auttaen eri taidemuotojen avulla vanhempia vahvistamaan vuorovaikutussuhdetta lapsiinsa.

”Lastensuojelun parissa työskennellessä näin vahvasti sen, kuinka mukavan yhteisen tekemisen kautta vanhemman on helpompaa rentoutua lapsen seurassa ja antaa aikaa pelkälle ihastelulle. Tämä on tärkeä asia läheisen suhteen syntymisen kannalta. Meillä onkin kaikissa ryhmissä tapana ihmetellä ja ihastella ihan jokaista lasta”, Maiju Marttinen kertoo.

”Pienen lapsen vanhemmat elävät herkkää vaihetta, jolloin tulee helposti verrattua oman lapsen kehitystä muihin. Ryhmässä näkee, kuinka jokainen lapsi on yksilö ja kaikki kehittyvät omassa tahdissaan, ja se on aivan normaalia. Värikylvyssä emme koskaan arvota tekemistä, vaan jokainen saa puuhata täysin omista lähtökohdistaan ja kaikkien teokset ovat täydellisiä sellaisenaan”, hän painottaa.

Värikylvyssä keskitytään hetkeen 

Lastenkulttuurikeskus Kruunupää käynnisti ensimmäiset alle 1-vuotiaille suunnatut Vauvojen värikylpy -työpajat vuonna 2003 yhteistyönä Porin taidemuseon kanssa. Laajan kysynnän myötä toimintaa on kehitetty ja laajennettu yli 1-vuotiaiden työpajoihin sekä aikuisille ja erityisryhmille.

Marttinen ohjaa Oulu- opistolla tämän kevään aikana yhdeksää eri ryhmää, jotka on suunnattu vauvoille ja taaperoikäisille. Lisäksi Vuolle Opistolla järjestetään tänä keväänä kerran kuussa kokoontuva 3-4-vuotiaiden ryhmä.

”Monelle sana taidetyöpaja voi nostaa mieleen epävarmuuksia omasta osaamisesta. Värikylvyissä ei ole kuitenkaan ole oikeaa tai väärää tapaa luoda, joten osallistumisen kynnys on matala. Luonnollinen kohtaaminen sekä kokeilemisen ja onnistumisen riemu tulevat ennen kaikkea itse tekemisen kautta.”

”Jokainen ihminen tarvitsee onnistumisen tunteita sekä kokemuksen siitä, että hänet nähdään taitavana ja hyvänä juuri sellaisena kuin hän sillä hetkellä on. Tässä piilee värikylpyjen ydin, joka heijastuu ilona ja vapautumisena niin lapsissa kuin aikuisissa. Olen saanut paljon positiivista palautetta siitä, kuinka voimaannuttavina vanhemmat kokevat harrastuksen”, Marttinen kertoo.

Poikkeusaikana perheet ovat viettäneet paljon aikaa kotona, joten vertaistuen löytyminen on ollut vaikeaa. Värikylpyjen rauhallisen ilmapiirin ansiosta vanhemmilla on ollut mahdollisuus vaihtaa kuulumisia samaan aikaan, kun lapset ovat keskittyneet materiaalien tutkimiseen. Vanhempien välille onkin syntynyt ystävyyssuhteita ja tapaamiskertojen jälkeen on siirrytty yhdessä lounaalle.

”Värikylvyt ovat rytmiltään erilaisia kuin esimerkiksi liikuntakerhot. Vaikka toiminnan sisältö on tarkkaan suunniteltua ja jokaisella kerralla on oma teemansa, itse tekemisen tahdin määrittää lapsi itse. Rennossa ilmapiirissä on vanhempienkin helppo huokaista, unohtaa arki ja keskittyä ympärillä oleviin ihmisiin. Varmaan tästä syystä minulta on pyydetty paljon myös aikuisten ryhmiä. Mitä kiireisempi arki, sitä enemmän tarvitsemme hetkiä, jolloin ei tarvitse suorittaa”, Marttinen pohtii.

Sopivat tilat kiven alla

Värikylvyissä käytetään ainoastaan syötäviä maaleja, joita valmistetaan elintarvikkeista. Allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita ei käytetä, joten lasten on turvallista nauttia väreistä kaikilla aisteilla, myös maistellen. Marttinen valmistaa mehut, soseet ja jääpalat yleensä kotonaan, mutta useampaa ryhmää varten tilassa tulisi olla pakastin ja mielellään myös keittomahdollisuus. Taiteilijat heittäytyvät työskentelyyn koko vartalollaan, joten myös vesipiste tulee tarpeeseen.

”Tarvitsisimme lisää lapsille turvallisia ja toimivia tiloja. Tällä hetkellä tilanne on se, ettei toimintaa voida laajentaa, vaikka värikylpyjen kysyntä on kasvanut suuresti. Tila ei saa olla liian vetoisa eikä ympäristössä voi olla lapsille vaarallisia elementtejä. Olemme kokoontuneet muun muassa Oulun taidemuseolla, mutta yhden paikan resurssit ovat tietysti rajalliset”, Marttinen kertoo.

”Haaveilen tilasta, joka olisi alusta asti suunniteltu taidepajojen käyttöön, ja jossa olisi otettu huomioon myös värikylpyihin vaadittavat ominaisuudet. Emme voi kokoontua tilassa, jossa valmistetaan esimerkiksi koruja, koska lattialla ei saa edes vahingossa pyöriä pieniä esineitä, jotka voivat päätyä lasten suuhun”, hän lisää.

Mieltä hoitavia vaikutuksia ilman terapiaa

Värikylpy ei ole terapiamuoto, mutta sen elämyksellisyydessä ja kanssakäymistä vahvistavissa elementeissä on mieltä hoitavia vaikutuksia.

”Näen toiminnassa rajattomia mahdollisuuksia. Voisimme kokoontua esimerkiksi vanhainkodeissa, jossa asukkaat saisivat tulla mukaan, ihan vain seuraamaan ja ihastelemaan lasten touhuja. Värikylvyssä käytetään myös eri näköisiä ja tuntuisia välineitä ja maaleja, joiden avulla vahvistetaan aistielämyksiä. Tästä on iloa kaikille, mutta erityisesti siitä voisivat hyötyä erityisryhmät”, Marttinen visio.

Hänen mielestään elämme ajassa, jossa tarvitsemme ja tulemme tarvitsemaan entistä enemmän sosiaalista hyvinvointia tukevia toimia.

”Tarvitsemme yhteyttä toisiin ihmisiin sekä mahdollisuutta tulla nähdyksi ja arvostetuksi juuri sellaisina kuin olemme. Värikylpyjen kaltainen toiminta mahdollistaa näiden kokemusten syntymisen ja se kaikki tapahtuu kuin itsestään. Kokoonnutaan yhteen, taiteillaan, nauretaan, jutellaan ja hassutellaan, ei se sen vaikeampaa ole”, Marttinen pohtii.