Oululaiset lapset sen tietävät: Teatterin ovista pääsee oikeaan taikamaailmaan

Teatterin aulassa käy jännittynyt kuhina, kun Kastellin monitoimitalon eskarit saapuvat katsomaan Improa lapsille -näytelmän kenraaliharjoitusta. He ovat edellisellä viikolla käyneet tutustumassa teatterin lavastuksiin ja puvustamoon sekä saaneet kokeilla, miltä tuntuu esiintyä isolla näyttämöllä.

”Aina kun uusi ovi avattiin, kuului lasten suusta ihastelevaa huokailua. Teatteri on jo pelkästään rakennuksena lapsille taianomainen paikka”, kertoo lasten kanssa työskentelevä Heli Eskola.

”Lasten mieleen jäivät erityisesti lasillinen appelsiinimehua, joka ei kaatunut lattialle, vaikka lasin käänsi ylösalaisin, sekä suuret lavasteet ja kauniit peruukit”, hän jatkaa.

Eskola kertoo, että teatterikäynnit antavat paljon iloa ja ajattelemisen aihetta niin lapsille kuin aikuisillekin. Nähtyjä ja kuultuja asioita käydään vielä useaan kertaan läpi seuraavinakin päivinä.

Rekku-koiran seikkailu

Improa lapsille -näytelmä nähdään osana Lasten ja nuorten teatterifestivaaleja. Näyttelijät Anniina Rokka, Janne Raudaskoski, Juho Uusitalo, Pentti Korhonen sekä Timo Pesonen ovat valmistelleet kokonaisuuden, jossa lapset saavat määrittää millaisia hahmoja näytelmässä seikkailee, mihin tapahtumat sijoittuvat ja millaisissa puvuissa näyttelijät esiintyvät.

Lähes kaikki kädet nousevat ylös joka kerta, kun näyttelijät esittävät kysymyksen, jonka avulla tarinaa kuljetetaan eteenpäin. Tällä kertaa päähahmoksi valikoituu Rekku-koira, joka tapaa metsässä eläinystäviään. Pian alkaa tapahtua kummia, kun ilkeä noita laittaa puroon taikajuomaa ja jää Rekku-koiran sekä hänen omistajansa Kalevin tehtäväksi selvittää, kuinka tilanne korjataan.

Näytelmä perustuu improvisaatioon, jossa ei ole etukäteen suunniteltuja vuorosanoja ja kohtauksia, vaan kaikki tapahtuu ainutkertaisesti juuri siinä hetkessä. Taitavat näyttelijät osaavat kuitenkin kuljettaa tarinaa saumattomasti ja lapset seuraavat tapahtumia keskittyneesti esityksen alusta loppuun.

Jännittävää tekniikkaa

Juonellisten ideoiden lisäksi lapset saavat vaikuttaa myös näytelmän äänimaailmaan. Näyttelijät ojentavat välillä yleisöön jännittävän laitteen, jota painamalla kuuluu yllättäviä ääniä, joiden avulla tarinaan saadaan uusia käänteitä.

Näyttelijöiden tavoin myös valo -ja ääniteknikot reagoivat tarinaan improvisoiden. Veikeän musiikin kuuluessa näyttelijät lähtevät liikkumaan vikkelästi ja valoilla saadaan luotua jännittävä tunnelma noidan luolaan, jossa sisiliskon silmät porisevat taikaliemikattilassa.

Näytelmän päätyttyä kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tarina oli menestys. Ilkeä noita sekä tippuvat laavakivet olivat herättäneet yleisön mielessä pientä jännitystä, kun taas lintuhahmon hassut vatsanväänteet kirvoittivat naurua vielä esityksen jälkeenkin. Harmittamaan jäi ainoastaan se, etteivät kaikki ehtineet painella huikeaa äänilaitetta.

Osa lapsista jää pohtimaan, voisivatko hekin joskus näytellä. Näyttelijä Anniina Rokka rohkaisee lapsia jatkamaan leikkimistä, sillä tavallaan näyttelijän työ on aikuisten mielikuvitusleikkiä.

Kulttuurikasvatusta

Oulun varhaiskasvatussuunnitelmaan kuuluu kiinteänä osana kulttuurikasvatus. Oulun teatteri on toivottanut lapset avosylin vastaan jo vuodesta 2005 lähtien, ja päiväkotien tekemät teatteriretket ovatkin olleet monelle lapselle ensimmäinen kosketus näyttämötaiteen ihmemaahan.

Alaköökin kestävän kehityksen- ja kulttuurikasvatuksen kehittämisyksikössä työskentelevät varhaiskasvatuksen kehittäjäopettajat Tarja Mankinen ja Hanna Tuomala näkevät tärkeänä, että kaikilla lapsilla on tasa-arvoinen mahdollisuus päästä kokemaan, mitä kaikkea ihmeellistä tapahtuu lavalla sekä esiripun takana.

”Olen ollut järjestämässä teatterivierailuja jo vuosikausia ja on aina yhtä ihana nähdä, kuinka paljon lapset nauttivat uusista kokemuksista. Monilla ei ole mitään tietoa, kuinka paljon ihmisiä teattereissa työskentelee ja mitä kaikkea muuta siellä tehdään kuin näytellään. Moni lapsi onkin ilmoittanut, että aikoo työskennellä isona teatterissa”, Hanna Tuomala kertoo.

”Lapsia riemastuttaa aina myös se, kun he pääsevät kokeilemaan, miltä tuntuu itse olla teatterin suurella näyttämöllä. Tila inspiroi lapsia liikkumaan ja esiintymään spontaanisti. Edellisessä ryhmässä yksi poika innostui juoksemaan ympyrää kuin villivarsa”, Mankinen kertoo hymyillen.

Rohkeutta luovuuteen

Vierailujen tarkoituksena on rohkaista myös varhaiskasvatuksen työntekijöitä toteuttamaan rohkeasti luovia ideoita päiväkodeissa. Tutustumiskäynneiltä saa uusia oivalluksia, joiden avulla voi kehittää ja ylläpitää omaa kulttuurikasvatuksen ammattitaitoa.

”Vierailuilla monille muistuu mieleen, kuinka pienillä asioilla voi saada näytelmän aikaiseksi. Lavasteita voi askarrella yhdessä ja lapset voivat itse ohjata tarinan. Lapset oppivat parhaiten, kun he saavat itse toteuttaa asioita, ilman liian tiukkoja suunnitelmia”, Tuomala painottaa.

”Haluamme rohkaista miettimään, mikä olisi juuri se heidän ryhmänsä tarina, jonka haluaisivat esittää. Lapset voivat käsikirjoittaa tarinan tai sitten voi rakentaa näytelmän esimerkiksi kirjan pohjalta”, Mankinen toteaa.

Mankinen ja Tuomala ovat yhtä mieltä siitä, että teatterikäyntien tarkoituksena on opettaa lapsille myös yhteistyön merkitystä. Vaikka näyttelijä seisoisi yksin lavalla, kulisseissa, valoissa sekä käsikirjoituksen ja ohjauksen parissa työskentelee monia ihmisiä, joita ilman esitys ei onnistuisi.

Lasten ja nuorten teatterifestivaali Oulun teatterissa 5.–9. huhtikuuta. Lisätietoja tästä linkistä.