Oululaisella Liverboxilla tinkimätön rock-asenne – saksalainen levy-yhtiö lisäsi tekemiseen kierroksia

Monipuolisen bändin musiikissa on kuultavissa ainakin Kissiä, Lordia, The Culttia ja Def Leppardia. Mukana on vähän sitä hyvää räkää Peer Güntin tapaan. Pyörä on keksitty ja se pyörii.

Liverbox aloitti cover-bändinä 2013. Bändi soitti keikkoja eri kokoonpanoilla, mutta pisti pian pillit pussiin. Alusta lähtien oli ajatus tehdä omia biisejä, ja 2014 nelikko alkoi vuolemaan omaa materiaalia.

“Aloimme uudestaan soittaa, kun silloinen kitaristi, jo edesmennyt Tommi Ilmarinen ehdotti, että nyt tehdään omaa musiikkia. Samalla pyydettiin basisti Tero Nevala ja rumpali Ozzi ”The Rose” Ojala mukaan”, bändin laulusolisti Ilkka Järvenpää muistelee.

Kotimainen perinneruoka

Cover-viitasta on ollut vaikea päästä eroon, ja keikkajärjestäjät kysyvät heiltä edelleen cover-keikkoja.

“Tausta cover-bändinä on ollut taakka. Kun aloimme tehdä uutta levyä, mietimme, että vaihtaisimme nimen, mutta tällä mennään”, miehet kertovat.

Ilmeistä on aistittavissa, että nimestä on käyty tiukkaakin keskustelua bändin sisällä.

“Minulla oli joskus mielessä punkbändi, jonka nimeksi tulee Rico Tubbs and His Liverbox. Kun uudelle bändille piti keksiä nimi, heitin vitsinä Liverboxin, ja se sitten jäi”, Järvenpää valaisee nimen taustaa.

“Nimi on hyvä, koska se ei kerro mistään kategoriasta, voimme tehdä sen alla mitä vain”, bändin basisti Tero Nevala lisää.

Herrat tähdentävät, että Liverbox eli maksalaatikko on kotimainen perinneruoka, vaikka joku vääräleuka saattaa löytää nimelle urbaanista slangisanakirjasta tuhmiakin merkityksiä.

Tekemisen meininkiä

Ilkka Järvenpää tuntee raskaan musiikin kentän ja hän oli uuden levyn kanssa yhteydessä levy-yhtiöihin Suomessa, Englannissa ja Saksassa.

“Tarjouksia tuli puolenkymmentä, ei ainoatakaan kotimaasta. Ekan levyn kanssa saimme yhden artisti maksaa -tarjouksen Suomesta. Saksassa on markkinat myös englanninkieliselle musiikille”, Järvenpää miettii.

Levy-yhtiön vaihdon myötä bändi on saanut laajasti näkyvyyttä kansainvälisissä musiikkijulkaisuissa ja kiittävät arviot lämmittävät mieltä.

Herrat kertovat, että Suomessa ei ole englanninkieliselle musiikille juuri markkinoita ja he eivät ostaneet Suomeen promootiota erikseen. Saksa on pinta-alaltaan vain hieman isompi kuin Suomi, mutta siellä on yli 80 miljoonaa ihmistä. Bändin edellinenkin levy-yhtiö oli saksalainen.

Miehet kertovat, että Metalapolis on puskenut hommaa eteenpäin. Esimerkiksi YouTubessa ja Spotifyssa luvut ovat olleet aivan eri luokkaa kuin aiemmin, ja bändi on tehnyt useita haastatteluja ulkomaisiin musiikkimedioihin.

“Metalapolis oli kiinnostunut jo ensimmäisestä albumista, mutta he ottivat yhteyttä vasta yli kuukausi sopimuksen teon jälkeen. He olisivat halunneet sainata meidät jo viisi vuotta sitten.”

Jos välillä vauhti vähän kiihtyy, sillä ei ole väliä. Se on rock’n roll ja siinä on oma makunsa.

“Lafkalla oli alusta lähtien tekemisen meininki, ja kaikki oli just eikä melkein. He ovat myös erikoistuneet viikonlopun mittaisiin sisäfestareihin Keski-Euroopassa, ja ne houkuttelisivat”, Järvenpää pohtii.

Saundit kohdallaan

Uusi levy tehtiin aikaisempaa ammattitaitoisemmalla asenteella. Muun muassa Lordin ja Temple Ballsin kanssa yhteistyötä tehnyt Janne Huotari lähti levylle tuottajaksi ja miksaajaksi.

Bändillä ja tuottajalla oli alusta lähtien yhteinen ajatus saundimaailmasta.  Taustanauhat ja klikit unohdettiin saman tien. Miehet kertovat, että levy on kaikin puolin edellistä paremmin tuotettu, ja nauhoituksiin paneuduttiin huolella.

“Janne on saman henkinen tyyppi ja hänellä on samanlainen musiikkimaku. Nauhoituksissa oli hyvä fiilis ja Janne sai kaikki heti täysillä messiin. Hän tykkäsi meidän tyylistämme ja tavasta tehdä musiikkia”, Järvenpää sanoo.

Rock’n rollin oma maku

“Nauhoitukset tehtiin kelanauhalle old school -meiningillä, ja esimerkiksi rummut vedettiin analogisesti. Häneltä löytyi sellainen vahvistinkin, jolla The Cultin Billy Duffy on soittanut kitaroita. Suuri hatunnosto hänelle.”

“Musiikki kuulostaa aidolta ja erottuu massasta saundimaailmaltaan.  Jos välillä vauhti vähän kiihtyy, sillä ei ole väliä. Se on rock’n roll ja siinä on oma makunsa”, Ozzi Ojala pohtii.

Liverboxin musiikkia on vaikea ahtaa valmiiseen lokeroon. Monipuolisuuden taustalla on, että kaikki pitkän linjan muusikot tekevät biisejä. Esimerkiksi Ozzi “The Rose” Ojala tuo mukanaan punkahtavaa menoa.

Jokainen tuo reenikselle pohjaidean, ja se viedään bändin myllyn läpi. Esimerkiksi Järvenpään laulussa kuuluu blues-saundi, ja laulumelodioita muokataan sen ehdoilla.

Rockin ilosanomaa ja syviä tuntoja

Kaikki vastaavat myös omien biisiensä sanoituksista.

“Sanoitukset ovat usein tyyliä let’s go baby, mutta on niissä muutakin. Esimerkiksi Freedom in My Rock `N´ Roll on räimerokkia, mutta sanoituksista voi huomata, että siinähän puhutaan tästä päivästä ja yksilönvapaudesta.”

“Se on lyöty vain rock’n roll -kehyksiin. Tuleva sinkku Whiskey Trail kertoo minun hyvin päihderikkaasta menneisyydestäni, ja toisaalla kerrotaan myös elämän muutoksesta”, raitistunut Ojala pohtii.

Järvenpää kertoo, että hän otti ennen sanoitukset hyvinkin vakavasti, mutta vanhemmiten huumori on ollut tärkeää.

“Esimerkiksi Inside Outside on tehty ihan kieli poskella, mutta toisaalta albumin ensimmäinen sinkku Calling on You kuvaa tuntojani vaikean eron hetkellä”, Järvenpää sanoo.

Kaverihenki kantaa sängynkin

Liverboxin tavoitteena on nousta astetta isommaksi, että intohimo hommaan säilyy. Miehet kertovat, että olisi hienoa päästä soittamaan ulkomaille ja kesällä festareille.

Myös järkevät pistokeikat, klubikeikat Etelä-Suomessa kiinnostaisivat bändiä, mutta Suomi on etenkin Oulusta katsoen väärän mallinen maa. Matkustaminen on soittokamojen kanssa kallista.

Kilometrejä on jo takana ja osalla on myös perhettä. Päällimmäisenä haaveissa ei ole rocktähden elämä, ja suunnitelmissa ei ole lähteä pakulla kiertämään Eurooppaa. Asenne soittamiseen on kuitenkin rokkia ja yhteishenki lavalla ja sen ulkopuolella saumatonta.

“Nyt kun Ozzy on raitistunut, kannamme keikkareissuilla aina jossain vaiheessa iltaa hänen sänkynsä toiselle puolelle käytävää, että hän saa nukkua”, Nevala kertoo.

“Kello 02.23 yöllä, nämä ihanat miehet eivät aina ole niin ihania”, Ozzi Ojala nauraa.

Bändillä on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta nelikko on saanut pidettyä homman kasassa. Hyvien keikkojen jälkeinen fiilis on palauttanut aina uskon tekemiseen.

“Kaikilla on alkanut kasvaa kulmahammas esiin, se meininki, että pusketaan hommaa eteenpäin. Nyt on kunnon lafka taustalla”, Nevala tiivistää.