Oulu2026 nostaa esiin bändejä Oulun seudulta – moni on päässyt näyttämään kyntensä myös ulkomailla

Slow Fall Oulu2026-lavalla kesällä 2023. Kuvassa (vas.) Heikki Kakko (kitara), Lasse Launimaa (koskettimet) ja Markus Taipale (laulu). Kuva: Pauli Maronen

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: Raimo Pirttikoski

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Qstockin Oulu2026-lava on tärkeä osa alueellista musiikin kehittämisohjelmaa, jolla pyritään helpottamaan nuorten muusikoiden matkaa maailmalle. Paikallisista bändeistä esimerkiksi Slow Fall ja Junna ovat kokeneet hyötyneensä selvästi Oulu2026-yhteistyöstä.

Jo kymmenet yhtyeet ja artistit Oulun seudulta ovat ehtineet säestää Oulun matkaa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026. Monet ovat päässeet esiintymään myös muualla Suomessa ja ulkomailla kulttuuripääkaupunkivuoteen liittyvissä tapahtumissa.

Monenlaista musiikkia tekijöineen on nostettu esiin erityisesti Linnansaaren Oulu2026-lavalla, joka on kuulunut Qstock-musiikkifestivaalin ohjelmistoon kesästä 2022 lähtien.

”Viime vuonna lavalle haki 80 ja tänä vuonna jo 164 esiintyjää, joista kymmenkunta valittiin mukaan. Joukkoon mahtui taas sekä uusia tulokkaita että vähän kokeneempiakin tekijöitä lukuisista eri musiikkigenreistä”, vastaava tuottaja Henri Turunen Oulun kulttuurisäätiöstä kertoo.

Turunen toivoo, että jatkossa yhä useampi täkäläinen muusikko innostuu pyrkimään mukaan.

”Haku ensi kesän Oulu2026-lavalle alkaa taas ensi vuoden alussa, ja vuoden 2026 laajempi ohjelmakartta tarkentuu vasta tuonnempana”, Turunen muistuttaa.

”Kannattaa ehdottomasti ottaa meihin yhteyttä ja laittaa tietoa bändistä, etenkin jos myös mahdolliset keikat muualla Euroopassa kiinnostavat.”

”Listoilla jo 200 bändiä”

Oulu2026-lava on osa alueellista musiikkialan kehittämishanketta, jota Oulun kulttuurisäätiö kumppaneineen on jo vuosia edistänyt työnimellä MC Oulu.

Nuorille muusikoille ja musiikkibisneksen toimijoille suunnatun mentorointiohjelman tavoitteena on helpottaa artistien nousua pohjoisesta kohti kansainvälisiä kenttiä.

Avoimet haut pääsymaksuttomalle Linnansaaren lavalle ovat auttaneet löytämään innokkaita esiintyjiä myös moniin muihin tapahtumiin Oulussa ja muissa Oulu2026-alueen kunnissa.

”Meillä on nyt niin sanotusti listoilla 200 bändiä, jotka haluavat olla mukana, jos tarjolle tulee esiintymismahdollisuuksia Oulu2026-toiminnan kautta. Niistä nelisenkymmentä onkin jo erilaisia keikkoja Suomessa ja ulkomailla saanut”, Turunen toteaa.

”Samalla nämä esiintyjät tavallaan toimivat Oulu2026-lähettiläinä, jotka promotoivat Oulua ja kulttuuripääkaupunkivuotta sekä kertovat tarinaamme maailmalla. Toivottavasti myös kasvatamme edes muutamia uusia tähtiä, jotka nousevat suuremman yleisön tietoisuuteen.”

Mies soittaa kitaraa sinisessä valossa lavalla.

Henri Turunen tuntee Oulun musiikkipiirit, sillä hän on toiminut muusikkona, musiikkitoimittajana, musiikkivideoiden ohjaajana, satojen keikkojen sekä lukuisten klubien ja festivaalien järjestäjänä ja Rotos ry:n puheenjohtajana ja aktiivina. Oulu2026-projektissa Turusen vastuulla on musiikkisisältöjen sekä taiteen ja teknologian projektien tuotanto. Kuva: Juuso Haarala

Turunen muistuttaa, että juhlavuonna 2026 Oulussa ja sen kymmenissä kumppanikunnissa järjestetään tuhansia erilaisia kulttuuritapahtumia.

”Niissä tarvitaan paljon musiikkia monenlaisille lavoille. Myös yritykset ja järjestöt kaipaavat esiintyjiä omiin tapahtumiinsa.”

Näytön paikkoja ja kokemusta

Osa bändeistä ja artisteista on päässyt Oulu2026:n kautta mukaan myös tärkeisiin showcase-tapahtumiin, joissa erityisesti uudet musiikintekijät esittäytyvät ohjelmatoimistoille, festivaalijärjestäjille ja muille alan päättäjille.

Toivottavasti myös kasvatamme edes muutamia uusia tähtiä, jotka nousevat suuremman yleisön tietoisuuteen.
Vastaava tuottaja Henri Turunen, Oulun kulttuurisäätiö

Oulu2026-lavalta tuttuja oululaisbändejä on ollut mukana esimerkiksi Music x Media -tapahtumassa Tampereella, EU-päivän tapahtumassa Helsingissä ja Tallinn Music Week -festivaalilla Virossa.

”Euroviisuistakin tutun Blind Channelin kanssa olemme käyneet maailmankuululla South By Southwest -festivaalilla Yhdysvalloissa, jossa bändi on jo muutenkin keikkaillut paljon”, Henri Turunen kertoo.

Myös tiivis yhteistyö muiden Euroopan kulttuuripääkaupunkien kanssa on poikinut esiintymismahdollisuuksia ulkomailla.

”Esimerkiksi tämänvuotinen kulttuuripääkaupunki Tartto on tuonut artisteja Virosta Ouluun, ja meiltä on lähtenyt esiintyjiä sinne. Bändit ovat saaneet näytön paikkoja ja arvokasta kokemusta siitä, millaista toisessa maassa on esiintyä”, Turunen toteaa.

Hän huomauttaa, ettei Oulun kulttuurisäätiö toki ole mikään keikkatoimisto, eikä esiintyjiä haalita Oulu2026-sateenvarjon alle rahalla.

”Lähinnä autamme järjestelyissä ja matkakuluissa, myös yhdessä muiden kulttuuripääkaupunkien kanssa. Maailmalle lähteminen kun ei ole ihan halpaa.”

”Sattumallakin on aina osansa”

Turusen mukaan Oulun seudulla on paljon bändejä ja laaja harrastajakenttä. Oulusta löytyy myös hyviä studioita ja monenlaisia keikkapaikkoja.

”Treenitilojenkin suhteen ollaan aika hyvällä tasolla. Esimerkiksi Hiukkavaarassa, Välivainiolla ja Toppilassa niitä on nyt paljonkin, mutta tilanne vaihtelee, kun vanhoja rakennuksia puretaan”, Turunen toteaa.

”Oulussa on tosi hyvä meininki ja omat, aktiiviset piirinsä varmaan jokaisessa musiikkigenressä. Täällä on sopivasti toimintakenttää monenlaisen musiikin tekemiseen.”

Turunen myöntää, että Oulun sijainti kaukana pääkaupunkiseudun musiikkipiireistä ja -teollisuudesta tuo omat haasteensa pohjoisen bändeille.

”Täältä on vaikeampi nousta esille, vaikka netti ja some ovat helpottaneet sitä puolta. Tietyssä vaiheessa rahaakin tarvitaan, mutta vieläkin tärkeämpiä ovat oikeat verkostot ja riittävä tietotaito”, Turunen arvioi.

”Tuurilla ja sattumallakin on aina osansa, mutta usein lahjakkuus ja ahkeruus palkitaan. Artistipolkuja on monenlaisia, eivätkä kaikki edes jahtaa mainetta ja mammonaa. Monet ovat tyytyväisiä, kun he pääsevät tekemään musiikkia ja esittämään sitä muille.”

”Qstockin keikka oli tosi tärkeä”

Kirjoittaja: Raimo Pirttikoski

Mies soittaa kosketinsoittimia lavalla.

”Bändihommissa parasta on keikkailu. Ja onhan se mahtavaa, että saamme tehdä hyvässä kaveriporukassa juuri sellaista musiikkia kuin haluamme”, Slow Fallin kosketinsoittaja Lasse Launimaa sanoo. Kuva: Thomas Orlanth

Vuonna 2016 perustettu oululainen metallibändi Slow Fall on ehtinyt julkaista jo kaksi albumia, mutta ulkomaisille areenoille yhtye harppasi vasta viime keväänä.

Melodista death metalia soittavan kuusikon vauhti alkoi kiihtyä viimeistään kesällä 2023, jolloin yhtye pääsi esiintymään Qstockin Oulu2026-lavalla.

”Qstock oli meille tosi hyvä juttu ja yksi merkittävimmistä keikoistamme. Sen jälkeen kaikki toimintamme on ollut nousujohteisempaa, ja keikkamyyntikin on auennut uudella tavalla”, Slow Fallin kosketinsoittaja Lasse Launimaa, 35, sanoo.

”Ranskalais-ruotsalainen keikkamyyjämmekin arvioi, että esiintyminen Qstockissa toi bändille uskottavuutta. Siihen mennessä emme vielä olleet keikkailleet isoilla lavoilla.”

Launimaan mukaan nykypäivänä on myös tärkeää kyetä näyttämään videoilla, että bändin keikoilla on paljon porukkaa ja hyvä meininki.

”Qstockissa sekin onnistui. Lisäksi esiintyminen kotikaupungin suurimmilla festareilla oli meille symbolisesti tosi arvokas asia.”

Kansainvälistymisessä yhtyettä auttoi myös saksalainen levy-yhtiö. Tänä vuonna Slow Fall on esiintynyt Saksassa, Ranskassa, Belgiassa ja Tšekissä yhteensä 16 kertaa.

”Pääosa niistä oli klubikeikkoja, mutta esiinnyimme myös isoilla festareilla Saksassa ja Ranskassa. Siellä kävijöitä oli jopa 15 000–40 000 päivässä”, Launimaa kertoo.

Suomalainen metallimusiikki voi hyvin, ja fanikulttuuri on vireää. Erityisesti ulkomailla on ollut melko uskomatonta huomata, että keikkoja tullaan katsomaan pitkienkin matkojen päästä.
Slow Fallin kosketinsoittaja Lasse Launimaa

Musiikintekijöiden keskinäinen kilpailu huomiosta on koko ajan kovaa myös kotimaassa.

”Kyllä se vaatii paljon työtä ja pitkäjänteistä omistautumista. Pelkkä musiikin julkaiseminen ei välttämättä kiinnosta ketään. Keikkoja on hankalaa saada ilman nimeä ja yhteistyökumppaneita”, Launimaa sanoo.

”Mutta jostainhan sitä on lähdettävä, ja pitää vain jaksaa yrittää. Me olemme aina uskoneet musiikkiimme ja sen voimaan, emmekä ole saaneet mitään ilmaiseksi.”

Toista levyä tehdessään Slow Fall nappasi levytyssopimuksen Saksasta pitkälle hiotun demonauhan avulla.

”Pian sen jälkeen saimme myös keikkamyyntidiilin ja perustimme osuuskunnan, joka on helpottanut bändin talouden pyörittämistä”, Launimaa sanoo.

”Nyt työstämme kolmatta albumia, joka on tarkoitus julkaista ensi keväänä. Sitä ennen julkaisemme useita sinkkuja musiikkivideoiden kera.”

Junna musisoi tosissaan, muttei vakavissaan

Kirjoittaja: Raimo Pirttikoski

Nainen ja mies esiintyvät ulkolavalla.

Junnan musiikissa pohjoismainen kansanperinne yhdistyy elektroniseen tanssimusiikkiin. ”Etsimme ja kokeilemme koko ajan mitä törkeimpiä yhdistelmiä. Jos ne herättävät meissä riemua, olemme oikeilla jäljillä”, Anna Haaraoja sanoo. Kuva: Topi Paananen

Elektrofolkia eli kansanteknoa soittava oululaisduo Junna kipusi Oulu2026-lavalle kesällä 2023. Kansanmusiikin, runonlaulannan ja elektronisen tanssimusiikin intohimoinen yhdistelmä yllätti ja ihastutti.

Tänä vuonna laulaja-viulisti Anna Haaraoja ja konemuusikko Juha Seppänen ovat esiintyneet Euroopan kulttuuripääkaupunkeihin liittyvissä tapahtumissa myös Helsingin Narinkkatorilla ja Ranskan Bourgesissa.

”Kun haimme mukaan Oulu2026-lavalle, ilmaisimme tahtomme edustaa pohjoista kulttuuria ja Oulun kulttuuripääkaupunkivuotta. Sen jälkeen tuli myös näitä muita mahdollisuuksia esiintyä”, kokeneena pelimanninakin tunnettu Haaraoja kertoo.

Junnalle keikka Qstockissa on osoittautunut muutoinkin merkittäväksi.

”Olihan se meille tärkeä promotilaisuus, jonka vaikutus on ollut ihan kiistaton. Keikkamme kiinnostavat yhä useampia, ja myös seuraajamäärät verkkosivuillamme sekä somessa ovat kasvaneet”, Juha Seppänen toteaa.

”Esimerkiksi Helsingissä oli paljon sellaista porukkaa, joka oli odottanut meitä kuin kuuta nousevaa. Kaikki Oulu2026-keikat ovat myös olleet niin ammattimaisesti järjestettyjä, että olemme hyvillä mielin voineet keskittyä omaan tekemiseemme”, Haaraoja sanoo.

Junna tekee musiikkia tosissaan, muttei vakavissaan. Ydinajatuksena on pitää hauskaa ja välittää sitä hauskuutta myös muille.
Junnan laulaja-viulisti Anna Haaraoja

Ranskassa kävi selväksi, että musiikki todellakin on yleismaailmallinen kieli, joka yhdistää kaikkia ihmisiä rajoista riippumatta.

”Ihan samalla tavalla yleisö nautti ja tanssi, vaikka lauloimme suomeksi, ruotsiksi ja viroksi. Samat biisit, joista Suomessa tykätään, olivat suosittuja myös siellä”, Haaraoja sanoo.

”Kyse oli jostain suuremmasta, ei vain kielestä ja kulttuurista. Jos lauloin vaikka taivaan linnuista, teema tunnistettiin ja olennaiset asiat välittyivät, vaikkei yleisö ymmärtänyt kieltä.”

Junna haluaa tulla tunnetuksi Suomessa ja ulkomailla. Parhaillaan pari työstää toista albumiaan, joka julkaistaan näillä näkymin ensi keväänä. Suunnitteilla on myös kiertue Japanissa lähivuosina.

”Viiden vuoden päästä olemme varmaan julkaisseet kolmannenkin albumin, ja keikkailemme ympäri Eurooppaa. Ja totta kai olemme silloin jo esiintyneet myös Euroviisuissa”, Seppänen arvioi.