Osin oululaistunut grindcore-pioneeri Nistikko jättää jäähyväiset

Grindcore-bändi Nistikko esiintyy viimeistä kertaa Oranssi ry:n tiloissa Helsingissä 28. tammikuuta. Kuva: Olga Heikkilä

Kulttuuri

Julkaistu: 13.1.2023 Kirjoittaja: Pasi Rytinki

Alun perin Torniossa perustettua Nistikkoa voi pitää yhtenä suomalaisen grindcore-musiikin pioneereista.

”Me ollaan suhteellisen vanha bändi grindi-piireissä. Eniten meillä on kuuntelijoita Oulussa ja Helsingissä”, rumpali Jussi Pohjanen sanoo.

Kun viisikko keikkaili aktiivisemmin, he olivat ”ne Nistikon pojat”.

”Nykyään kun jää jonkun toisen oman bändin keikan jälkeen juttelemaan porukan kanssa, niin joku alkaa usein selittämään Nistikosta. Sitten sanon, että soitan siinä rumpuja. Sukupolvi alkaa tässä nyt vaihtua, me ei enää olla Nistikon Jussi ja Nistikon Eetu, vaan jotain muuta”, Pohjanen näkee.

Nistikko ristikosta

Yhtyeellä on mielenkiintoinen ja toimiva nimi. Muusikoilla ei ole muistikuvia siitä, miten Nistikko-nimeen päädyttiin.

”Silloin nuorena miehenä se oli hauska sanaleikki, varmaan ristikosta. Nimenvaihtoakin mietittiin joskus. Ei löydetty nimeä joka kelpaisi kaikille, joten annettiin olla”, laulaja Eetu Viita naurahtaa.

Nistikon perustajajäsenet Eetu Viita (vas.) ja Jussi Pohjanen tapasivat loppiaisena 2023 bändin synnyinsijoilla Torniossa. Kuva: Elina Salinmäki

Vuosien varrella bändillä on ollut kolme-neljä eri logoa, jotka ovat koristaneet myös paitoja.

”Kaipa me ollaan enemmän paitafirma kuin bändi, ainakin tässä vaiheessa”, Pohjanen heittää.

Äänekästä ja vikkelää

Musiikkityylinä grindcore on maustettua punkia.

”Se on punkia, jossa on vähän lisää huutoa, hakkausta, mölyä ja tempoa”, Pohjanen kuvailee.

”Kaipa me ollaan enemmän paitafirma kuin bändi, ainakin tässä vaiheessa.”

Viitaa lisää tyylin oleilevan punkin ja metallin välimaastossa. ”Äärimetallia”, hän toteaa.

Genre on saattanut saada alkunsa poliittisesta ilmaisusta, mutta tyyli on sittemmin monipuolistunut.

”Sanomaakin on jo nykyään laidasta laitaan, kuten punkissakin”, Viita sanoo. Myös särökitarat ovat olennainen osa äärimetallista ilmaisua.

Kitaristi Eetu Palomaa on viisikon kolmas vielä mukana oleva perustajajäsen. Nistikkoon kuuluvat myös basisti Otto Joki sekä toinen laulaja Otto Eräjoki.

Soittajat ympäri Suomea

Nistikko tunnetaan halki Suomen, mutta esiintymisiä on ollut eniten Oulussa.

”Aika monesti meidät luokitellaan oululaiseksi bändiksi, ja ehkä nyt voisi luokitella, kun kolme asuu täällä”, Viita sanoo.

Oulussa on Viidan mielestä myös Suomen paras keikkapaikka, Tukikohta. Nistikko on möykännyt viimeisistä viidestä keikastaan kolme siellä. Tukikohta on ollut bändille jokseenkin nimensä veroinen, vaikkei Oulu ole ollut koti koko bändille.

”Aika monesti meidät luokitellaan oululaiseksi bändiksi, ja ehkä nyt voisi luokitella, kun kolme asuu täällä.”

”Kaikki muut meistä paitsi Jussi on asuneet Oulussa. Otto Eräjoki asuu nykyään Helsingissä ja on meistä ainoa oululainen”, Viita sanoo.

Pohjanen asuu Tampereella, Viita, Palomaa ja Joki Oulussa.

Kolmen kaupungin logistiikka ja välimatkat ovat tuoneet omat haasteensa bänditoiminnan ylläpitämiseen.

”Muutin itse Rovaniemelle vuonna 2011 ja sieltä muutaman vuoden päästä Lahteen. Siinä vaiheessa Eetu Palomaa ehti muuttaa Kokkolaan ja Helsinkiin, ja Eetu Viita muutti Ouluun”, Pohjanen luettelee.

Nistikko vetää keikkansa täysin palkein. Kuvassa näkyvissä Eetu Viita (vas.) sekä Jussi Pohjanen. Kuva: Jussi Juntunen

Nistikko on esiintynyt aktiivisesti tämänkin jälkeen, mutta pelkkiä treenejä ei ole pidetty.

”Ei me olla ikinä mitään täydellisyyttä tavoiteltukaan. Tärkeämpää on ollut kokemus ja se, että päästään reissuun yhdessä. Että katsotaan mitä tapahtuu, ja aina on ollut ihan mukavaa.”

Aikuistuneet mekkaloitsijat

Nistikon tuorein albumi Tuhannen pasuunan voimalla julkaistiin toukokuussa 2021. Levyn tiimoilta tehdyissä haastatteluissa on mainittu, että yhtye olisi kasvanut aikuiseksi.

”Ehkä suurimmaksi osaksi siinä viitattiin siihen, että nyt me ollaan kaikki reilu kolmekymppisiä basisti Otto Jokea lukuun ottamatta. Ehkä ei ole enää niin paljon kiinnostusta ja aikaa semmoiselle ylimääräselle säädölle”, Viita kokee.

Iänkin karttuessa toivoo, että hommat sujuisivat helposti ja jouhevasti.

”Nuorempana ei ollut mitään muuta kuin opiskelut, työt ja bändi. Nyt on sitten paljon muitakin juttuja ja toisia bändejä. Ei jaksa vatvoa ja odotella, että onnistuuko joku homma vai ei. Ehkä semmoista aikuismaista tehokkuutta ollaan pyritty saamaan”, laulaja pohtii.

Aika on heijastunut myös sanoituksiin. Viita myös sanoittaa Nistikon kappaleet. Lyriikka on kehittynyt moneen suuntaan.

”Aluksi laulettiin esimerkiksi murhista ja keksityistä tarinoista. Alkuaikoina ei otettu kauheasti kantaa mihinkään. Jossakin vaiheessa oli jotakin ’kytät on perseestä’ -sanomaa.”

Viita teki Nistikon aiemman toisen laulajan Joonas Syväniemen kanssa sanoituksia yhdessä.

”Oikeastaan Väsy-levyllä alkoi olla semmoisia henkilökohtaisempia sanoituksia. Joonakselta oli jo Kehä-levyllä henkilökohtaisempaa tilitystä vaikeista aiheista. Väsy oli mulle henkilökohtaisin juttu näistä meidän levyistä.”

Vuoden 2021 albumi Tuhannen pasuunan voimalla on teemalevy.

”Sitä en kirjoittanut itsestä, vaan jonkun toisen perspektiivistä. Siinä on keksitty tarina vapaudenriistosta. Sanoissa on kulttisymboliikkaa ja lainauksia Raamatun teksteistä… Eli aika moneen suuntaan on lyriikan osalta menty.”

Fanista basistiksi

Bändin nykyinen basisti Otto Joki oli fanittanut Nistikkoa jo Vaasassa asuessaan ja kuunnelluttanut bändiä kavereilleen.

”Otto muutti Tornioon opiskelemaan ja tutustui siellä meidän silloiseen toiseen laulajaan Joonakseen. Siihen aikaan meillä tapahtui basistin vaihdos, ja Otto päätyi bändiin”, Viita kertoo.

Oton vaasalaiset kaverit olivat olleet ihmeissään – hetki sitten fanitit tuota bändiä, ja nyt oletkin sen basisti!

Nistikon jäsenvaihdoksissa ei ole ollut draamaa.

”Edellinen basistimme Mikko Oinas jätti hommat, kun hänelle syntyi lapsi ja luonnollisesti alkoi aika loppua bändin kanssa. Jollakin soittajilla on loppunut kiinnostus, ja turha silloin on jäädä roikkumaan. Mieluummin tekee semmoisia juttuja, mistä itse tykkää”, Pohjanen sanoo.

Runokirja Huruvaara

Viita ja Pohjanen ovat tehneet yhdessä runokirjan. Kirjan runot ovat Viidan, kuvat Pohjasen.

”Jussi potki minua, että voitais tehdä runokirja. Ne omat tekstit oli itselle niin vaikeita, mutta Jussi potki tarpeeksi ja alkoi tekemään kuvia, niin ei siinä auttanut enää alkaa pakittelemaan.”

Jossakin vaiheessa kirjalle on tulossa jatkoa.

”Mää oon yrittänyt potkia Eetua tällä kertaa niin, että mä piirrän kuvat ja Eetu tekee niihin runot. Mutta katotaan, katotaan… Joskus 10 vuoden päästä sitte.”

Huruvaara-runokirjan kuvat ja tekstit löytyvät Huruvaara-Instagram-tililtä. ”Sillä tilillä on myös uudempia tekstejä mitä ei tuosta kirjasta löydy.” Osa näistä teksteistä on Nistikon Väsy-levyllä sekä Qwälen-bändin ensimmäisellä levyllä.

Jäähyväiskemut Helsingissä

Nistikko on ollut Viidan ja Pohjasen elämää 15 vuoden ajan. Millä tunnelmilla muusikot ovat – onko ilmassa helpotusta, haikeutta?

”Tällä hetkellä olo on helpottunu. Saahaan kunniallisesti tämä pakettiin ja kaikki säilytään ystävinä, eikä lopettaminen sisällä mitään draamailua. Toivottavasti saadaan kunniallinen päätös tammikuun keikalla”, Viita tuumaa.

Viimeistään jäähyväiskeikalla tunteena oon varmasti myös haikeus. Onhan yhteinen matka kestänyt pitkään, lähes puolet eletystä elämästä.

”Ihan samat fiilikset mulla. Nyt tuntuu lähinnä vaan helpottuneelta, kun saa antaa paukkuja johonkin muuhun projektiin”, Pohjanen nauttii.

Nistikko julkaisee vielä muutaman biisin, mahdollisesti vuoden 2023 aikana. ”Rummut on jo nauhotettu, muuta käsittelyä on vielä.”

Nistikon jäsenillä on monia muitakin musiikkiprojekteja. Vokalisti Otto Eräjoella on Acid Burns -bändi, joka koostuu kokeneista grincore/ hardcore- muusikoista. Yhtye pitää majaansa Helsingissä. Basisti Otto Joki toimii kokoonpanoissa Mustasuo ja Steriili Tila.

”Mulla on grindibändi Harmer Tampereella. Soolona teen The Void Surfers -nimellä. Letterbombsissa soitetaan Eetun kanssa”, Pohjanen kertoo.

Letterbombs -bändin genre on emo violence.

”Siinä mennään vielä syvempään ja pienempään musiikkityyliin. Se on ehkä rauhallisinta juttua, mitä mulla on tullu tehtyä. Puhtaampaa laulua, vähemmän särökitaraa, emo-lyriikoita muun muassa menetetyistä rakkauksista”, Viita avaa.

Viita on myös mukana oululaisessa Qwälen-blackmetalbändissä.

”Minä, Jussi ja basisti Otto tehdään kolmestaan musiikkia. Oton kanssa tehdään myös lyriikasta ja kirjoittamisesta Sanoja maan alta -podcastia. Vaikka Nistikko loppuu, niin yhteistyö jatkuu jossakin merkeissä”, sanoittaja iloitsee.

Nistikko Bandcampissa.

Jaa sosiaalisessa mediassa: