Orwellia Oulun murteella – teatterin uusi sukupolvi tuli Ouluun päivittämään kesäteatterin perinteitä

Hupisaarten kesäteatterilla aistii helposti energisen tunnelman perjantai-iltapäivänä. Asema-kollektiivin Eläintila – eläinten vallankumous -näytelmän ensimmäinen harjoitusviikko on päättymässä, ja sinne tänne sinkoileva työryhmä on silminnähden innostunut projektistaan.

Kollektiivin ovat kutsuneet Hupisaarille Oulun teatterin näyttelijät Asta Sveholm ja Sami Lalou sekä ohjaaja Emma Mattila. Työn alla on Sveholmin käsikirjoitus, jonka hän on tehnyt George Orwellin klassikkosatiirin Eläinten vallankumous (Animal Farm, 1945) pohjalta.

Työryhmään kuuluu joukko vastavalmistuneita ja maisterivaiheessa olevia Taideyliopiston teatterikorkeakoululaisia ja nätyläisiä eli Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelmassa opiskelleita sekä oululaisia esittävien taiteiden ammattilaisia. Mukana on myös kuusi Oulun suomalaisen yhteiskoulun lukiolaista.

Teatterikorkeakoulusta pian valmistuva ohjaaja Emma Mattila sanoo, että kollektiivi haluaa ”suuntautua ulos etelästä”. Tavoitteena on vahvistaa teatteritaiteen asemaa maakunnissa teatterilaitosten ulkopuolella ja tuoda uuden sukupolven ääni Pohjois-Pohjanmaalle.

”Minua kiinnostaa kansanteatteri, tehdä ihan kaikille teatterielämyksiä ja tulla pois etelän kasvukeskuksista. Tällainen taidekollektiivi voisi olla hyvä pohja sen kaltaiselle toiminnalle”, Mattila sanoo.

Oulussa vajaat kaksi vuotta näytellyt helsinkiläinen Asta Sveholm vahvistaa, että kollektiivin ytimessä on halu haastaa eteläsuomalaisia tekijöitä uskaltautumaan oman kuplansa ulkopuolelle, avartamaan maailmankuvaansa.

”Täällä pohjoisessa on hirveä voima ja potentiaali, miksei me tultaisi tänne!”

Perinteinen, usein farssipohjainen kesäteatteri on monelle teatterin aktiiviharrastajalle lähes kirosana, mutta Asema-kollektiivi lähestyy asiaa toisin. Uudenlaisen kesäteatteriperinteen rakentamisessa on tarjolla hedelmällinen maaperä.

”Kesäteatteri on tosi monille ihmisille ainoa teatteritapahtuma tai live-kokemus koko vuoden aikana”, Sveholm huomauttaa.

”Haluamme tehdä kunnianhimoista kesäteatteria, yhtä isosti ja tosissaan kuin muutenkin teatteriesityksiä teemme”, hän korostaa.

Mattila tunnustautuu kesäteatterin suurkuluttajaksi ja ylistää siihen kuuluvaa talkoohenkeä buffetteineen.

”Se on minusta mahtava tapahtuma, kun ihmiset kokoontuvat yhteen kesäteatterissa. Sitä pitäisi enemmän vaalia, siellä on vielä toivoa siitä, miten tämä maailma pelastettaisiin!”

Oulun hiljaista tietoa

Kollektiivi ei ole tullut Ouluun vain uudistamaan kesäteatteritraditiota, vaan oppimaan itsekin. Mattila sanoo, että häntä kyllästyttää jako ”oikeaan” ja ”muuhun” teatteriin, jossa usein käytännössä jaetaan Helsingissä ja muualla Suomessa tehtävä teatteri. Hän huomauttaa, että Oulunkin teatteripiireissä on todella paljon alan käsityöläisyyttä ja niin sanottua hiljaista tietoa, josta on nuorelle ohjaajalle valtavasti hyötyä, kun lähdetään käytännössä rakentamaan esityksiä. Sveholm vahvistaa innokkaasti saman kokemuksen näyttelijän näkökulmasta.

Työryhmän oululainen näyttelijä, Akseli Klonkin Anna-Leena Järvi, kuuntelee Mattilan ja Sveholmin hehkutusta tyytyväisenä.

”Minulle tulee ihan ylpeys tästä kaupungista, täällähän on aivan mahtavia tekijöitä. Samalla itselläkin näkökulma laajenee siitä, kuinka siistejä asioita Oulussa on”, Järvi sanoo.

Kollektiivin olemukseen kuuluu, että se asuu ja viettää aikaa yhdessä myös harjoitusten ja esitysten ulkopuolella. Sveholmin mukaan heillä on meneillään hieno kesäleiri, jonka tunnelman toivotaan välittyvän lavalla.

”Emma sanoo kivasti, että yhdessä ajan viettäminen on osa tätä työtapaa, ja se voi levitä näyttämölle asti.”

Pehkonen kohtaa kapinan

Sveholm haki rahoitusta käsikirjoituksensa toteuttamiselle jo vuosi sitten, mutta silloin ei tärpännyt. Nyt esitystä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Teaterstiftelsen Vivicas Vänner sekä Oulun Valistustalo.

Eläintila on Pohjois-Suomeen siirretty mukaelma Orwellin klassikosta, jossa farmin eläimet saavat tarpeekseen ihmiskunnan tyranniasta. Pehkosen maatilallakin eläimet tajuavat raatavansa aivan turhaan ihmisten hyväksi, joten vallankumoushenki nousee ja toislajiset ottavat tavoitteekseen syöstä ihminen vallasta.

”Se on hieno teos, ja koska se on sadun muodossa, se on lähtökohtaisestikin aika teatraalinen jo lukukokemuksena”, Sveholm sanoo.

Vaikka teoksessa on vakavaa asiaa muun muassa epätasa-arvosta ja eläinpolitiikasta, sen toteutus on riehakas ja riemukaskin.

”Halusimme tuoda sanoman esiin jotenkin humoristisella ja groteskilla tavalla”, Sveholm määrittelee.

Mattila oli jo aiemmin miettinyt Orwellin teoksen ohjaamista ja juuri Sveholmin kuvailemalla tyylillä.

”Haaveilen sellaisesta esityksestä, joka olisi riehakas ja vimmainen, eikä sortuisi syyllistämään tai ankeilemaan näiden rankkojen asioiden äärellä”, Mattila sanoo ja lisää, että nimenomaan kesäteatterimuoto tarjoaa hyvän väylän käsitellä asioita, jotka aiheuttavat voimakastakin vastakkainasettelua tai mustavalkoista ajattelua.

”En usko, että kannattaa mennä vihalla vihaa vastaan, vaan mieluummin riehakkuuden, elostelun ja hersyttelyn kautta.”

”Makosan kuulosta hommaa”

Hupisaarten sovituksessa Orwellin teksti on oululaistettu. Sveholm kertoo käyttäneensä ensimmäisenä murrekonsulttina oululaissyntyistä äitiään, näyttelijä Sari Havasta, mutta lopullisen hyväksynnän antoi oululaisnäyttelijä Anna-Leena Järvi.

”Kyllä se minusta kuulostaa ihan makialta! Makosan kuulosta hommaa, hyvin mennee”, hän nauraa.

Ensimmäisen harjoitusviikon perusteella eteläsuomalaisten ja oululaisten teatterintekijöiden kohtaaminen on ollut molemmin puolin antoisa.

”Minulla ainakin on ollut superhauskaa koko viikon. Hommat etenevät vauhdilla, ja kun on hyviä tyyppejä koossa, hyviä asioita tapahtuu”, Järvi kiittelee.

Asemakollektiivilaiset kiittelevät vuolaasti sitä, kuinka innokkaasti heidät on otettu Oulussa vastaan. Ihmisten auttamis- ja talkoohalu on ollut valtava, mikä on helpottanut käytännön asioita, kuten lavasteiden rakentamista tai järjestyksenvalvojien hankkimista. Myös Oulun teatteri on antanut apua lavastuksessa ja puvustuksessa.

Eläintilan esityskausi on hyvin lyhyt, kaikkiaan vain 11 esitystä 27. kesäkuuta–5. heinäkuuta. Uusintakierrostakaan ei liene helppo järjestää, sillä tekijät asuvat eri puolilla Suomea ja myös kollektiivin perustajiin kuuluva näyttelijäpariskunta Asta Sveholm ja Sami Lalou on muuttamassa Oulun teatterista Turun kaupunginteatteriin.

”Tämä on aika erityinen ja ainutkertainen juttu. En tiedä onko tällaista koskaan ennen tapahtunut, että näin iso joukko vastavalmistuneita teatterintekijöitä tulee ja haluaa tehdä ensemble-esityksen paikallisten nuorten ja koululaisten kanssa”, Sveholm sanoo.

”Meidät on otettu niin avosylin vastaan Hupisaarille ja Ouluun, että vastalahjaksi haluamme antaa todella hyvän teatteri-illan”, Mattila lupaa.