OMVF:n uusi taiteellinen johtaja Joel Karppanen yhdistää ohjelmistossa yllättävästi urheilua ja scifiä

Joel Karppanen, 31, kasvoi aikuiseksi ja taiteilijaksi Oulussa. Hän ehti asua parikymmentä vuotta kaupungissa ennen etelään muuttoa. Hän on työskennellyt muun maussa elokuvaohjaajana, valokuvaajana, kirjoittajana ja kriitikkona.

“Ensimmäisen kerran kävin Oulun Musiikkivideofestivaaleilla teini-ikäisenä. Olen ollut myös talkoolaisena ja teknisenä harjoittelijana juhlissa, joten yhteistä historiaa on paljon.”

Karppanen kertoo, että fiilis rakentaa uutta ohjelmistoa on ollut todella hyvä.

“Aika vapain käsin olen saanut lähteä tekemään. Festivaalilla on pitkät perinteet, ja tietyt näytökset olen halunnut pitää mukana.”

“Olen saanut tuoda hyvälle pohjalle omaa osaamistani ja kiinnostuksen kohteitani. Tämän vuoden ohjelmisto on OMVF:n näköinen, mutta myös minun näköiseni.”

Karppanen pohtii, että maailman vanhin musiikkivideofestivaali on pysynyt kiinnostavana, koska taiteelliset johtajat ovat vaihtuneet muutaman vuoden välein. Jokainen on tuonut tapahtumaan oman juttunsa ja jättänyt myös jälkensä. Karppasta ennen taiteellisena johtajana oli Anna-Mari Nousiainen.

Musiikki ja elokuva lyövät kättä

Karppanen kertoo, että tämän vuoden ohjelmistossa on vahva elokuvapainotus. Häntä kiinnostaa, millä tavalla musiikkivideon historia on myös elokuvan historiaa.

Modernin musiikkivideon historia lähtee 70-luvulta ja kultakausi ajoittuu vuosituhannen vaihteeseen, jolloin MTV ja Suomessa Jyrki-ohjelma olivat voimissaan.

Nykyisin levy-yhtiöt eivät juuri panosta musiikkivideoihin promootiotarkoituksessa, vaikka suuriakin tuotantoja toki tehdään.

“Musiikkivideo on palautunut taiteilijalähtöisemmäksi ja se operoi kiinnostavalla tavalla elokuvan, mediataiteen ja populaarikulttuurin risteyskohdassa. Siinä mielessä on palattu hyvin varhaiseen aikaan elokuvan historiassa.”

“Esimerkiksi osa 1920-luvun dadaistien lyhytelokuvista oli hyvin musiikkivideomaisia. Samoin varhaisesta avantgardesta 1950–60-luvuilta löytyy paljon teoksia, jotka voisivat olla musiikkivideoita, vaikka niitä ei ole millekään artistille tehty”, Karppanen valaisee.

Musiikki ja elokuva toimivat yhdessä ainutlaatuisessa säestetyssä mykkäelokuvanäytöksessä. Kinokonsertti Chaplin! Ohukainen ja Paksukainen! Vauhtiurheilua! esitetään perjantaina Valvesalissa.

“Ohjelmassa on lauantaina myös kokeellisten lyhytelokuvien näytös Outo ottelu II. Näytöksen jokainen teos on omalla tavallaan musiikkivideo tai musiikillinen video, jossa musiikki on elimellinen osa teosta.”

“Omalla kaudellani yritän laajentaa käsitystä, miten elokuvallisesti rohkeaa ja ennakkoluulotonta musiikkivideo on tai voisi olla”, Karppanen tiivistää.

Outo ottelu, outo avaruus

Festivaalin teemana on urheilu ja myös avaruus ja scifi ovat vahvasti esillä oudosta näkökulmasta. Esimerkiksi legendaarisen ufomiehen Juhan af Grannin kulttielokuva Vieraita taivaalta (1992) esitetään sunnuntaina Valveen elokuvateatteri Studiossa.

Urheilu ja scifi kiinnostavat Karppasta. Hän kertoo, että parhaat ideat tulevat, kun yhdistää näennäisesti kaksi vastakohtaista teemaa. Intuitiivisesti ajattelevalla taiteilijalla myös sattuma ja vapaa ajatusten virta luovat yllättäviä yhdistelmiä.

“Vein kirjoja antikvariaattiin ja kauppias ehdotti, että otapa tämä kirja näillä rahoilla. Teos oli Jungin 50-luvun lopulla kirjoittama kirja lentävistä lautasista. Ostin sen sitten, kun teos vaikutti niin omituiselta.”

“Jung ei ollut niinkään kiinnostunut ufohavaintojen todenperäisyydestä vaan yhdisti yliluonnollisten ilmiöiden havaitsemisen oman aikansa yhteiskunnalliseen ilmapiiriin, joka oli kylmän sodan aikana ahdistava ja uhkaava.”

Karppanen pohti, että Oulun festivaalilla on perinteisesti haluttu tarttua pinnalla oleviin populaarikulttuurin ilmiöihin.

“Jos ajatellaan vuotta 2024, voisi sanoa, että tuomiopäivän kello on yhä lähempänä keskiyötä, kun mietitään mitä nyt tapahtuu, sodista kansanmurhiin ja ekokriisiin.”

“Ei voi olla sattumaa, että Yhdysvalloissa ufohavainnot ovat lisääntyneet valtavasti viimeisten vuosien aikana. Voi puhua jopa buumista”, Karppanen sanoo.

“Myös näiden aiheiden ympärillä pyörivät elokuvat ovat aina puhutelleet ihmisiä.”

Taiteellisen johtajan assosiaatio ja aasinsilta yhdistää urheilu ja scifi on niin outo, että se hipoo nerokkuutta.

“Sen sijaan, että olisimme Suomessa nähneet ufoja, vanha kansa on neuvonut meitä menemään lenkille, kun ahdistaa.”

“Minua kiinnosta myös, miten urheilusta on tullut viimeisten vuosien aikana miljoonabisnestä ja miten kaupalliseksi se on muuttunut.”

Urheiluteema oli luonteva myös siksi, että nyt on vietetty urheilun superkesää: ihmiset ovat seuranneet jalkapallon EM-kisoja ja Pariisin olympialaisia.

“Olen yrittänyt löytää urheiluun ja urheilukulttuuriin uusia näkökulmia.”

“Samalla tässä on ajatus, miten urheilukatsomo rinnastuu elokuvakatsomoon. Molemmat ovat paikkoja, joissa kollektiivisesti koetaan jotain yhdessä. Ne ovat tiloja, jotka voivat vahvistaa yhteenkuuluvuutta ihmisten välillä.”

”Uuskämäsyyden” aika

Festivaalin kotimaiseen kilpailuun lähetettiin yhteensä 325 musiikkivideota. Kaikki eivät mahdu kilpasarjaan, mutta ulkopuolelle jääneet videot esitetään valkokankaalla Snooker Timessä.

Videoiden estetiikassa suuntaukset vaihtelevat ja tekijät ottavat vaikutteita laajasti muista taiteenlajeista ja laajemmin kulttuurista.

“Suurin trendi oli kaipuu 90-luvun lopulle, vuosituhannen vaihteen nostalgia. Ikään kuin musiikkivideot olisi kuvattu varhaiselle huonolaatuiselle DV-videolle.”

“Kutsuisin sitä huonon digikuvan estetiikaksi tai uuskämäsyydeksi” Karppanen määrittelee.

“Se näkyy myös elokuvan puolella. Esimerkiksi Charlotte Wellsin hittielokuvassa Aftersun (2022) useat kerronnalliset osat ovat päähenkilön isän kotivideoita.”

Tekoälyä on käytetty jo pitkään musiikkivideoissa. Festivaalien ammattilaisohjelmassa on Felix Geenin AI-Workshop, jossa sukelletaan syvälle tekoälyteknologiaan. Geen on työskennellyt muun muassa Coca-Colalle ja Porschelle.

“Suomessa tekoäly ei vielä hirveästi näy. Toki mukana on sellaisiakin videoita, joissa tätä teknologiaa oli käytetty.”

Jos tekoäly on vasta tulossa kotimaisiin videoihin, on kuitenkin asioita, joihin ajan hammas ei pure, vaan sama estetiikka toistuu vuosikymmenestä toiseen.

“Hevivideot on jostain syystä aina pakko kuvata joissain tehdasraunioissa. Mukana on strobovaloja ja päälle lisätään keinokoisesti jotain filmiroskaa”, Karppanen kuvailee.

Videoiden kymmenottelu

Kotimainen kilpailu on jaettu urheiluteemaa mukaillen kymmenotteluksi. 100 metrin juoksussa nähdään nopeita leikkauksia ja viimeisessä lajissa, 1500 metrin juoksussa, on pitkiä videoita.

Kaikista ottelulajeista löytyy erilaisia sisällöllisiä teemoja.

Karppanen kertoo, että videoista nousi esiin fantasiateema sekä vaihtoehtoisen menneisyyden ja tulevaisuuden kuvittelu. Musiikkivideoissa oli myös genreajattelua, mikä sopii hyvin tämän vuoden ohjelmistoon, jossa on erilaisia genre-elokuvia.

“On kiinnostavaa, miten taide heijastaa nykyhetkeä. Yhtä tärkeää on ajatella taidetta ja musavideota välineenä, jolla voimme katsoa tulevaisuuteen tai vastaavasti menneisyyteen. Mitä tapahtuu tai olisi voinut tapahtua toisin.”

“Ahdistavasta maailmantilasta huolimatta, videoista ei nouse pitkinä joustinpatjan piikkeinä suuria alleviivaavia kysymyksiä, mikä on sinänsä hyvä juttu.”

Suosikeissa syviä tunnelmia

Elokuvallinen ote näkyy myös Karppasen omissa suosikkivideoissa. Hän nostaa esiin ohjaaja Jonathan Glazerin tuotannon.

“Glazerin elokuvallinen kekseliäisyys ja karmivan vieraantuneet tunnelmat elokuvissa ja videoissa ovat vaikuttavia. Jopa hänen ohjaamansa mainokset ovat kuin kohtauksia hänen elokuvistaan.”

Sunnuntaina Studiossa nähdään Under the Skin -elokuvanäytöksen alkukuvana kaksi Glazerin ohjaamaa musiikkivideota. Unklen Rabbit in Your Headlights – ja Radioheadin Karma Police -videoissa on ohjaajalle tyypillinen pahaenteinen tunnelma.