Olenko oikealla planeetalla, kysyi oululaissyntyinen taiteilija Vilho Lampi
Vilho Lammen Omakuva-maalaus vuodelta 1933. Kuvat: Mika Friman
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulussa 19.7.1898 syntynyt kuvataiteilija Vilho Lampi varttui Oulun Kakaravaarassa esiteini-ikään asti. Kuitenkaan hän ei koskaan maalaten ikuistanut syntymäkaupunkiaan.
”Voimme vain kuvitella millaisena Oulu olisi hänen voimakkaissa kuvissaan hahmottunut”, sanoo Oulun taidemuseon kuraattori Elina Vieru.
Esimerkiksi Pariisi kyllä näkyy. Siellä Lampi opiskeli taidekouluissa muutamia kuukausia vuonna 1931.
Lampi teki myös erikoisen ratkaisun: hän palasi Helsingistä Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulusta kotikylille Liminkaan.
”Yleensähän taiteilijat jäävät sille tielleen suureen maailmaan. Oliko sitten niin, että hänen persoonansa pääsi pienellä paikkakunnalla paremmin esille, isossa kaupungissa hän olisi tavallaan hukkunut massaan. Lampi tykkäsi olla esillä, hän kyllä tiedosti vahvasti oman erityislaatunsa ja lahjansa”, Vieru huomioi.
Maakunnan portti, 1930
Lampi on ajankohtainen paitsi Oulun taidemuseon näyttelyssä myös siksi, että Vilho Lampi -museo Limingassa täyttää tänä vuonna 50 vuotta.
Lisäksi Lammen ensiesiintymisestä Helsingissä Suomen taiteilijain vuosinäyttelyssä on tänä vuonna kulunut sata vuotta. Lampi oli silloin vielä taideopiskelija.
Lampi oli paitsi uskalias ihmisen kuvaaja myös kiinnostunut omasta yhteisöstään: hän ennätti kuulua Isänmaallisen Kansanliikkeen johtokuntaan, mutta myös muihin paikallisyhdistyksiin kuten nuorisoseuraan, suojeluskuntaan ja urheiluseura Limingan Niittomiehiin.
Naisyhdistystä hän tuki arpajaislahjoituksin ja esiintyjänä.
Viljamakasiini, 1929
Lammen tyyliä on kuvattu uusasialliseksi. Se viittaa realismiin ja havainnointiin kokeilevuuden sijaan.
”Nämä Lammen henkilökuvat ovat dramaattisia ja näyttämöllisiä. Hän oli rohkea taiteilija. Lampi myös otti Limingasta kaiken mahdollisen irti taiteeseensa”, Vieru kertoo.
Lapseton mies asui vanhempiensa kanssa, sittemmin perikunnan talossa Matinlaurissa, jossa asui myös hänen veli lapsineen ja yksi huutolaislapsikin.
Lapsia Lampi kuvasi töissään monipuolisesti paljon. Vieru kertoo Lammen myös tulleen hyvin toimeen lasten kanssa.
Oliko taiteilijalla itselläänkin sitten jollain tavoin lapsen mieli ja tarkasti havainnoiva katse.
Nukkuva tyttö, 1932
Aikuisia naisia Lammen kuvissa ei näy, vanhoja kyllä.
”Myös tavalliset maaseudun työtätekevät kuten lypsäjät ja pöllintekijät puuttuvat”, huomioi Vieru.
Sokea mummo, 1935
Mutta päähineet on, kaikilla miehillä jonkinlaiset, sillä 20-30-luvuilla ne olivat tavanomaisia asusteita. Muotokuvattavien miesten, varsinkin Lammen omakuvien, silmissä näkyy uhma. Pitäjän keisarin katse ja asento viestivät näyttelyteosten joukossa sellaista arvaamatonta venkoilua, että mukaan lyöttäytymistä kannattaa harkita muutama hetki.
Pokkasakki, 1929
Elämänsä aikana masennuksesta kärsinyt ja itsemurhan Oulun rautatiesillalta hyppäämällä 38-vuotiaana tehnyt Lampi hymyilee taidemuseon toisen kerroksen sisääntulon luona leveästi ja ilkikurisesti.
Tässä Pekka Törmän valokuvassa Lampi maalaa tuotteliaana kotonaan Matinlaurin maatilalla 1930-luvun taitteessa.
Näyttelyteksti kuvan yhteydessä kysyy Lammen suulla yleisinhimillisen kysymyksen:
”Ydinkysymykseni tähtiyönä: olenkohan oikealla planeetalla?”.
Tätä samaa kai me edelleen kysymme kaikki.
Vilho Lampi, väkevä lakeus -näyttely Oulun taidemuseossa 28.8.2022 asti
Juttu ensimmäisen kerran julkaistu Mun Oulussa 11.1.2022.
