Nuorallatanssija Hanna Moisala tasapainoilee Oulun ja maailman metropolien välillä: “12-vuotiaana päätin lähteä sirkuksen mukaan”

Hanna Moisala oli 12-vuotias, kun hän päätti ensimmäisen kerran lähteä sirkuksen matkaan.

“Asuimme silloin Raksilassa ja Sirkus Finlandia tuli Teuvo Pakkalan kentälle. Menin heppatyttönä silittelemään hevosia ja tutustuin nykyiseen sirkuksen johtajaan Calle Jernstöm Jr:n, joka oli silloin suunnilleen minun ikäiseni.”

“Kipinä syttyi, mutta Callen äiti pyysi, että kysyisin ensin isältä ja äidiltä luvan lähteä sirkuksen mukaan. Sitten voitaisiin neuvotella. Menin kotiin ja kerroin suunnitelmistani, mutta ei se sitten onnistunut siltä istumalta”, Moisala nauraa.

Tie sirkustaiteilijaksi mutkien kautta

Liikkuminen ja urheilu on ollut Moisalalle tärkeä osa elämää pienestä pitäen. Hän harrasti lapsena ja nuorena muun muassa kestävyysjuoksua ja vikellystä, eli laukkaavan hevosen selässä voimistelua.

“Muodostelmaluisteluryhmään minut bongattiin Pakkalan jääkentältä. Luistelin siellä aamusta iltaan ja kotiin tulin vasta, kun valot sammuivat ja äiti huusi ikkunasta, että nyt sisälle!”, Moisala huudahtaa nauraen.

Moisala ei pikkutyttönä tiennyt, että sirkusta voisi opiskella. Hän opiskeli parturikampaajaksi, meikkitaiteilijaksi ja ehti aloittaa tanssinopettajan opinnot, ennen kuin hoksasi, että Turun ammattikorkeakoulussa voi opiskella sirkustaidetta.

“Minulla oli ajatus, että sirkukseen pitää syntyä tai mukaan pitää lähteä tosi nuorena.”

Tie nuorallatanssijaksi

Neljävuotinen sirkuskoulutus oli Moisalan aloittaessa murrosvaiheessa. Opintoihin sisältyi pedagogisia opintoja, koska ajateltiin kouluttaa myös sirkusopettajia.

“Halusimme olla taiteilijoita ja opettamisen opiskelu jäi vähemmälle.”

Ensimmäisenä vuotena sirkuslinjalaiset opiskelivat yleisesti sirkuksessa vaadittavia taitoja sekä ohessa akrobatiaa, balettia ja tanssia.

Toisena vuotena oli valittava päälaji, johon keskityttiin seuraaviksi kolmeksi vuodeksi.

“Minä olin yksi heistä, joilla ei ollut sirkustaustaa. Halusin ilma-akrobaatiksi, mutta sitten minulle vinkattiin, että ehkäpä nuorallatanssi voisi olla sinun lajisi.”

Moisala kertoo, että yhteisö, tilat ja ilmapiiri olivat Turun AMK:n taideakatemiassa mahtavat, mutta opiskelu oli rankkaa.

“Harjoittelin aamusta iltaan. Opetuksen jälkeen jäin treenaamaan ja koulupäivät venyivät helpostikin 12 tuntisiksi”, Moisala muistaa.

Irtiotto Lontooseen

Koulutuksen päätyttyä Moisala halusin vain esiintyä, mutta työmahdollisuuksia ei opettamisen lisäksi Suomessa juuri ollut.

“Esiintymistilaisuudet olivat sellaisia messutapahtumia ja synttäreitä.”, Moisala sanoo vakavana.

Valmistumisen jälkeen Moisala sai elantonsa sirkusopettajana Etelä-Suomessa. Oulussa hän kävi pitämässä Tähtisirkuksen kesäleirejä.

“Intensiivinen opettajan työ vei valtavasti energiaa ja kärsin siitä, että en päässyt tekemään omaa taidetta. Tarvitsin irtioton siitä.”

Moisala päätti lähteä Lontooseen Sirkuksen maisteriohjelmaan National Center for Circus Arts:n.

“Päätin ottaa opetuksesta kaiken irti, treenasin kaikki viikonloput ja muun vapaa-ajan.”

Lontoossa avartui näkymä, miten eri taiteenlajit voivat fuusioitua saumattomasti keskenään. Ei tarvinnut kuulua tarkkarajaisesti tiettyyn genreen.”

“Brittikoulutus antoi myös uuden näkökulman siihen, miten tärkeää brändäys ja markkinointi ovat. Sellaista ei ollut Suomen koulussa ollenkaan”, Moisala muistelee.

Lontoossa Moisalalla vierähti lopulta seitsemän vuotta.

“En ollut ajatellut jääväni Lontooseen, mutta siellä oli heti valmistumisen jälkeen paljon työmahdollisuuksia.

Lontoossa sai alkunsa myös Lumo Company, joka toimi aluksi yrityksenä Briteissä ja yhdistyksenä Suomessa.

Työmahdollisuuksia sirkustaiteilijalla on edelleen enemmän ulkomailla, mutta hän haluaisin luoda niitä myös Ouluun ja työskennellä enemmän Suomessa.

Pula harjoittelutiloista

Harjoittelutilojen puute on Oulussa erittäin hankala. Harrastajille löytyy paikkoja, mutta ammattilaisille pitäisi olla pysyvä tila, josta ei tarvitse pystyttää ja purkaa telineitä jokaisen treenikerran jälkeen.

“Luomistyöhön sellainen ei sovellu ollenkaan. Meillä on ollut paljon kuplivaa puhetta Lumo Companyn ja muiden ammattilaisten kanssa omasta harjoitustilasta, mutta nämä asiat eivät tapahdu nopeasti”, Moisala huokaa.

“Matkustan koko ajan, että pääsen residenssiin esimerkiksi Norjaan tai Espanjaan  – tai yleensäkin treenaamaan.”

Moisala on lähdössä jo helmikuun puolivälissä seuraavaan residenssiin Portugaliin. Esityksiä on keväällä Portugalin ja Suomen lisäksi myös Italiassa

Oulu on nykysirkuksen toinen keskus

Pirjo Yli-Maunulan Flow Productions on kuratoinut Ouluun Suomalaisia ja kansainvälisiä tuotantoja jo vuosien ajan. Moisala kertoo, että se tuonut pohjoiseen nykysirkukselle näkyvyyttä ja näytöksillä on ollut myös työllistävä vaikutus taiteilijoille.

“Katsoin jo Lontoon aikanani, että Oulu on Helsingin lisäksi toinen keskeinen paikka, missä esitetään nykysirkusta. Olemme tehneet myös yhteistyötä. Esimerkiksi Aer-esitys oli ihana tehdä yhdessä Pirjo Yli-Maunulan kanssa.

Lumo Company on ainoa ammattimaisesti nykysirkusta tuottava ryhmä Oulussa. Lumo valittiin juuri Oulun kaupungin kulttuurikumppaniksi.

“Tästä saa olla tosi ylpeä. Tällä tavalla ei ole nykysirkusta tuettu Pohjois-Suomessa aiemmin. Nyt nykysirkuksella on ainutlaatuinen mahdollisuus Oulussa meidän toimintamme sekä Pirjon kuratoinnin ansiosta”, Moisala kertoo innostuneena.

Lumo Companyn katse on jo kulttuuripääkaupunkivuodessa. Tulevalla Portugalin matkalla hän pysähtyy Ranskassa asuvan nuorallatanssijan luona. Tarkoitus on aloittaa hänen kanssaan Oulu2026-projektin suunnittelu ja harjoittelu.

“Suunnittelemme Ylitys-nimistä spektaakkelia. Paikka ja tarkempi suunnitelma ei ole vielä varmistunut, sillä tarvitsemme vielä rahaa ja muita resursseja. Kesällä kuitenkin yleisö näkee siitä jo pientä osviittaa”, Moisala lupaa.

Fineline – tasapainoilua ohuella langalla

Lumo Company tuo ystävänpäivänä 14. helmikuuta Fineline-nuorallatanssiesityksen Ouluun Valvesaliin.

Teoksessa esiintyy Moisalan lisäksi nuorallatanssija Anniina Peltovako sekä pianisti Evalds Lazarevics.

“Kyse on rajapinnoista tiettyjen asioiden välillä, myös henkisestä tasapainosta. Mikä määrittelee kauniin ja ruman, mistä voi löytää lohdutusta?”, Moisala tiivistää teoksen teemoja.

Inspiraatio teokseen löytyi Michael Christopher Brownin IReporter-valokuvanäyttelyssä Sisiliassa.

“Kuvat olivat täynnä kaikkea järkyttävää ja kauheaa, mutta niissä oli myös selittämätöntä kauneutta. Siitä rajapinnasta lähdimme puhumaan.”

“Nuorallatanssisakin on kyse nyansseista. Et ole koskaan tasapainossa vaan haet sitä koko ajan”, Moisala pohtii.

Fineline sai ensi-iltansa Helsingissä 2023 ja on sittemmin kiertänyt Lontoossa, Bristolissa ja Latviassa.

“Helsingissä yleisönä oli myös kahdeksasluokkalaisia taidetestaajia, joilta saimme hulvattomiakin reaktioita ja palautetta”, Moisala muistelee huvittuneena.

“Ulkomailla vastaanotto on ollut tosi hyvä ja ihmiset ovat arvostaneet erityisesti latvialaisen pianovirtuoosi Evalds Lazarevicsin musiikkia. Pianonkielet, joita soitetaan myös yksittäin, yhdistyvät temaattisesti nuorallatanssin vaijeriin”, Moisala pohtii.

Moisala ei halua antaa tarkempia ohjeita Finelinen tai nykysirkuksen uusille kokijoille.

“Kannattaa pitää mieli avoimena. Sillä ei ole väliä, tykkääkö teoksesta vai ei. Kaikki tunteet ovat arvokkaita”, Moisala tiivistää.

Fineline 14.2. Kulttuuritalo Valveella Valvesalissa klo 19.00. Liput 20/25 euroa.