Näyttelijä Tapani Mononen loi traumaattisten tapahtumien pohjalta kirjan ja näytelmän: Totuus on voimauttavaa

Kun Italia sulkeutui muun maailman mukana maaliskuussa 2020, alkoi hiljaisuudesta kummuta näyttelijä Tapani Monosen mieleen asioita, joiden oli päästävä ulos, ja jotka halusivat tulla kerrotuksi. Miehen omiin, lapsuuden traumaattisiin kokemuksiin perustuva viisivuotinen projekti Eheytyvä mies, miehet ja väkivalta, on kolmivaiheinen kokonaisuus, johon kuuluu kirja, näytelmä sekä dokumenttielokuva. Eheytyvä mies -kirja ilmestyi lokakuussa 2022 ja näytelmän on tarkoitus valmistua kuluvan vuoden aikana. Ohjaaja-dramaturgi Jari Juutisen kanssa yhteistyössä syntyvä näytelmä nousee ensin lavalle Italiassa, jonka jälkeen se tuodaan myös Suomeen.

”Kirja perustuu rehellisesti ja aidosti omiin kokemuksiini. Päähenkilöitä on kolme: Poika edustaa minua lapsena, Herra edustaa rikoksen tekijää ja Tapani olen minä aikuisena, joka liikkuu eri aikakausien välillä”, Mononen kertoo.

”Näytelmä pohjautuu samaan teemaan, mutta aihe laajenee ja siihen tulee enemmän etäisyyttä. Se on kahden miehen näytelmä, jossa uhri ja rikoksentekijä tapaavat heidän molempien ollessa aikuisia. Se on tavallaan minun keinoni herättää tekijä henkiin ja saattaa tilille teoistaan”, hän jatkaa.

”Dokumentissa on tarkoitus haastatella väkivallan uhreja ja tekijöitä, sekä kuvata koko matkaa näiden eri projektien kanssa. Olen toisaalta myös pyöritellyt ajatusta siitä, voisiko dokumentti ollakin täysin fiktiota. Aika näyttää”, Mononen lisää.

Piiloon rooleihin

Kahdenkymmenen ikävuoden tienoilla näyttelijän työt alkoivat vetää Monosta puoleensa. Tiiviit vuodet Oulun ylioppilasteatterilla vahvistivat tunnetta, ja sen jälkeen hän on näytellyt muun muassa Seinäjoen kaupunginteatterissa, työskennellyt Helsingissä freelancerina ja suorittanut alan opintoja Tanskassa. Vuosien jälkeen tie kulki rakkauden perässä Italiaan, jossa mies asuu edelleen.

”Minulla oli Italiassa oma studio viitisen vuotta, jossa opetin teatteria sekä teatteriterapiaa. Koronan aikana laitoin koko paikan kiinni ja aloin pohtia, mitä seuraavaksi tekisin. Opetushommat eivät vain enää kutsuneet”, Mononen kertoo.

Haasteena on välillä edelleen se, että näyttelijänä otan helposti maskin päälle, koska se suojelee minua.

Kun Mononen alkoi työstää kirjaa ja näytelmää, hän ymmärsi, kuinka on koko ikänsä piiloutunut erilaisten roolien taakse.

”On hyvin tyypillistä että lapsuuden traumaattiset kokemukset tavallaan unohtuvat. Olen kuitenkin sisimmässäni aina kokenut olevani jotenkin huono, kykenemätön ja epäonnistunut mies. Teatteri on tarjonnut minulle mahdollisuuden ottaa erilaisia rooleja, eikä minun ole tarvinnut kohdata itseäni”, Mononen kuvailee.

”Haluan olla kirjan aiheiden suhteen äärimmäisen rehellinen. Haasteena on välillä edelleen se, että näyttelijänä otan helposti maskin päälle, koska se suojelee minua. Tässä voisi helposti ottaa sellaisen valheellisen selviytyjän roolin, joka on voittanut kaikki haasteet elämässään”, hän jatkaa.

Totuus vahvistaa

Vaikka teatteri on ollut Monoselle piilopaikka, hän kokee sen nykyään myös siltana, jonka avulla voi puhua vaikeista asioista.

”Tein kokemuksistani monologin jo vuonna 2008 ja sitä esitettiin Italiassa kymmenen vuotta. En olisi siihen aikaan pystynyt puhumaan asioista suoraan, mutta teatteri mahdollisti aiheen käsittelyn toisella tavalla”, hän kertoo.

Tunnen, että projektin myötä nimenomaan miehenä oleminen on vahvistunut, kuten myös se pieni poika, joka asuu sisälläni.

Kolmen vuoden tiiviin taiteellisen työskentelyn aikana Mononen on huomannut, kuinka kokemukset alkavat muovautua voimavaraksi.

”Joskus ajattelin, että voisin täysin toipua traumoista, mutta se ei ole mahdollista. Niiden kanssa voi kuitenkin oppia elämään ja niistä voi muovata voimavaroja”, hän kuvailee.

”Vielä kolme vuotta sitten minulla oli vahva halu olla mies, joka on vakuuttava ja varma, miehekäs ja viriili. En uskaltanut antaa muiden ominaisuuksieni näkyä. Tunnen, että projektin myötä nimenomaan miehenä oleminen on vahvistunut, kuten myös se pieni poika, joka asuu sisälläni. En kaadu enää tunnemyrskyihin”, Mononen lisää.

Mononen uskoo vahvasti vapauttavaan totuuteen.

”Totuus ei pala tulessakaan ja niin se on. Oma totuuden kertominen, oli se mitä tahansa, on aina voimauttavaa. Se voi olla hankalaa tai tuskallista, mutta lopulta se on aina vahvistavaa. En ole vielä koskaan tuntenut itseäni yhtä vahvaksi kuin nyt ”, hän painottaa.

Omakohtaista taidetta

Mononen kokee, että parhaassa tapauksessa taide kumpuaa aina omakohtaisuudesta.

”Se ei tarkoita sitä, että taiteilijan pitäisi kertoa vain itsestään, vaan että hänellä on jokin omakohtainen suhde aiheeseen, jota käsittelee”, hän tarkentaa.

Kirjailija toivoo, että Eheytyvä mies -teos lisää lukijan ymmärrystä ja tarjoaa kokemustietoa. Mononen on myös Suomen kokemusasiantuntijoiden valtakunnallisen yhdistyksen jäsen.

”Italiassa kokemusasiantuntijuus on Suomeen verrattuna aivan lapsen kengissä. Mielestäni heitä, jotka ovat kokeneet ja läpikäyneet tiettyjä asioita, olisi hyvä kuunnella ja käyttää apuna hoitoprosesseissa. Samoja asioita läpikäyneet ihmiset saavat toisten kokemuksista apua ja vahvistusta”, hän sanoo.

Mononen haluaa teoksillaan välittää myös toiveikkuutta.

”En maalaa sateenkaaria tai aseta itseäni johonkin valaistuneen ihmisen asemaan. Haluan kuitenkin välittää viestiä siitä, että monesta tilanteesta voi kasvaa lopulta timantti. Toivoisin myös pystyväni kertomaan, että se, mitä me ympärillämme näemme ei aina ole totta. Vaikka ihmiset näyttäisivät menestyviltä, he voivat tuntea itsensä mitättömäksi. Me kaikki ihmiset olemme lopulta kaikki jollain tavalla rikki”, hän toteaa.

”Hyvä apu toiselle ihmiselle on aina välillistä eli jonkun kautta tapahtuvaa. Oman tarinani, kirjani ja näytelmän avulla voin antaa muille apua juuri sillä tavalla”, Mononen sanoo.

Eheytyvä mies -kirjan julkistamistilaisuus Tubassa järjestettävällä Musteklubilla lauantaina 15. huhtikuuta klo 21.00. Toinen keskustelutilaisuus kulttuuritalo Valveen kahvilassa maanantaina 17. huhtikuuta klo 18.00. Tilaisuuksiin vapaa pääsy.