Musiikin monitaituri Lauri Marjakangas: ”Kaikkea ei tarvitse osata, eikä tehdä itse”
”Olen kirjoitellut Oulu-aiheista big band -sävellysten sarjaa. Sarjan saaminen esitykseen vuonna 2026 olisi kova juttu”, Lauri Marjakangas kertoo. Kuva: Kim Kauppinen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Lauri Marjakangas valmistui muusikoksi Oulun konservatoriosta vuonna 2016 ja musiikkipedagogiksi Oulun ammattikorkeakoulusta vuonna 2021.
”Pääsoittimeni on sähkökitara, mutta nykyään treenaan paljon enemmän akustista kitaraa ja erityisesti mandoliinia. Leipälajini musiikkityyleistä ovat rytmimusiikin eri lajit sekä kansanmusiikki. Viime vuodet olen tosin perehtynyt tarmokkaasti länsimaiseen taidemusiikkiin”, Marjakangas kertoo.
Marjakangas sanoo joskus luulleensa, että treenaamalla paljon hän olisi joku päivä valmis muusikko.
”Kliseinen sanonta, mutta suosittelen kollegoita ja opiskelutovereita nautiskelemaan matkasta, koska ei tästä valmista tule tekemälläkään”, hän naurahtaa.
Muusikko, säveltäjä, kapellimestari ja tuottaja
Lauri Marjakangas on monessa mukana. Tällä hetkellä lastenmusabändi Maailman vahvin pupu työstää ensialbumiaan ja Koski Kollektiivi tekee levyä vanhoista kupleteista.
”Kansanmusiikkiyhtye Otra julkaisi juuri Tulindbergin salin konserttitaltioinnin viime lokakuulta. Musiikkiteatteri Sansulan levyä on äänitetty ja miksattu ja se pitäisi julkaista tämän vuoden aikana”, hän luettelee.
Pari Marjakankaan big band -sävellystä saa ensiesityksensä huhtikuussa TT Big Bandin esittämänä. Lisäksi hän sai juuri valmiiksi ensimmäisen soolopianokappaleensa Interlogue.
”Kesällä pitäisi jatkaa oman musan työstämistä. Haaveena olisi kirjoittaa lauluyhtyeelle, jatkaa big band -sävellysten sarjaa sekä ruveta levyttämään omia instrumentaalikappaleita”, musiikkimies suunnittelee.
Ajan lisäksi rahoituksen saaminen ratkaisee sen, millä aikataululla projektit etenevät.
Monipuolinen opettaja ja oppija
Marjakangas opettaa Oulu-opistolla, Vuolle Opistolla ja yksityisesti. Opetettavia aineita ovat kitaransoitto, teoria sekä erilaiset yhtyeet. Työn monipuolisuus pitää mielen virkeänä.
”Viime kesänä ensimmäistä kertaa järjestetty Kaikenikäisten musiikkikurssi Haukiputaalla saa jatkoa tänä kesänä”, hän vinkkaa.
Lauri Marjakangas on myös kouluttanut musiikinopettajia musiikkiteknologian saloihin Meri-Lapin opistopiirissä.
”Tämä oli erityisen palkitseva projekti ja vaati uudenlaista paneutumista opetettaviin asioihin, kun opiskelijoiden pohjatiedot musiikista olivat jo hyvin korkealla tasolla.”
Alan ammattilaisena hän tietää, että musiikkialalla omaa, ja muiden toimintaa on osattava johtaa oikein. Siinä on aina varaa kehittyä ja omaa harjoittelua pitää myös muistaa jaksottaa.
”Hyvä esimerkki on, jos aamupäivästä treenaa soittamista muutaman tunnin niin, että rupeaa käsissä juilimaan, niin iltapäivästä voi keskittyä musan kuunteluun ja analyysiin. Kroppa lepää, kun pää työskentelee, ja toisinpäin.”
Pako Oulusta tyssäsi, onneksi
Lauri Marjakangas on kotoisin Kempeleestä ja asunut Oulussa viimeiset kymmenen vuotta.
”Isäni on kotoisin Pohjanmaalta ja äitini pienestä saamelaiskylästä Enontekiön Palojärveltä, eli ei meillä hirveän pitkää sidettä Ouluun ole. Pikkuveljeni opiskelee tällä hetkellä Tukholmassa insinööriksi.”
Konservatorio-opintojen jälkeen Marjakangas yritti paeta Oulusta, mutta häntä ei huolittu etelän kouluihin.
”Oamkin vaihto-opintojakso Italian Barissa piti tehdä koronan vuoksi etänä, niin tänne sitä on sitten juurruttu. Ja kyllähän tämä side tuntuu koko ajan vahvistuvan.”
Mutta nyt tuntuu, että voisi käydä muuallakin vielä hetken. Sitten voisi palata Ouluun, tai muuttaa mielellään pohjoiseen erämaamökkiin asumaan.
”Sepä olisikin mahtavaa – oma studio jossakin Inarin ja käsivarren välissä. Päivät nenä kiinni nuoteissa ja illat lapioimassa lunta”, hän maalailee.
Kaikkea ei tarvitse osata itse
Viime aikoina Marjakangas on toiminut useassa levyprojektissa tuottajana. Osassa projekteista hän on ollut äänittäjän parina ja kiinnostui musiikin taltioimisvaiheesta reilu vuosi sitten.
”Olen kyllä kirjoittanut ja soittanut omaa musaa pitkän aikaa, mutta hoksasin, että lopulliseen taideteokseen voi vaikuttaa koko matkan ajan pöytälaatikosta äänilevylle”, hän avaa.
Vaikka Marjakangas hallitsee itse paljon asioita, hän tietää, ettei kaikkea silti tarvitse osata ja tehdä itse.
”Riittää, että tuntee oikeat ihmiset. Työn jakaminen vähentää kuormitusta merkittävästi.”
Miksaamisessa Marjakangas kertoo hallitsevansa lähinnä liukujen nostelun.
”Onneksi on monta kaveria, jotka hoitaa tämän tontin niin paljon paremmin, että heille voi delegoida hommia”, hän iloitsee.
Pään suhinat musiikiksi
Marjakangas myöntää joskus miettivänsä, mikä häntä ajaa näin vahvasti musiikin pariin ja luomistyöhön.
”Varmaan mulla täytyy olla kova tarve ilmaista itseäni musan kautta. Joni Raikaslehto totesi kerran hyvän keskustelun päätteeksi, että ”ei kait siinä jos päässä suhisee noin, niin senkus kirjottaa ne suhinat sieltä auki”. Ja niin minä olen sitten ruvennut tekemään.”
Samalla hän pohtii, että ulkopuoliselle saattaa vaikuttaa siltä, että hän tekee erityisen paljon hommia. Hän kuitenkin toteaa, ettei hänellä ole vuorokaudessa sen enempää tunteja kuin muillakaan.
”Luulen kyllä, että teen musiikkia keskimääräistä muusikkoa laaja-alaisemmin ja tyylillisesti hyvin eri ympäristöissä”, Marjakangas miettii.
Harrastuksia ja huumoria
Musiikin lisäksi mies kertoo pitävänsä liikunnasta, hyvistä elokuvista, saunomisesta ja ruoanlaitosta.
”Nukun myös keskimäärin 9-10 tuntia yössä, mikä vaikuttanee siihen, että jaksan toimia tehokkaasti päivästä toiseen”, hän arvioi.
Haaveena olisi saada kantaesitykseen yksi nykymusiikki-orkesterisävellys.
”Tai yhdestä voisi aloittaa, sitten voisi tulla toinenkin. Jos ylipäätään saisi enemmän teoksia kantaesitetyiksi, niin paljon muuta ei ehkä tarvitsisi toivoa.”
Myös huumorilla on Lauri Marjakankaalle vahva merkitys. Hänen mielestään tekemistä ei kannata ottaa liian vakavasti.
”Jos vaikka keikka tai sävellys menee mönkään, niin mitä sitten? Tässä lajissa ei kuitenkaan ole kenenkään henki vaarassa. Itselleen on hyvä opetella nauramaan.”