Musapajassa löytyy soittamisen ilo – ”Jokaiselle lapselle pitää tulla sellainen olo, että hän on riittävän hyvä ja taitava”
Anna Haaraoja (vas.) ja Tiia Kumpula korostavat, että Taidekoulu Upiassa lapset saavat soittaa iloisella mielellä ja virheitä pelkäämättä. Kuva: Pasi Rytinki
Jaa sosiaalisessa mediassa:
7–16-vuotiaat lapset ja nuoret voivat opiskella Oulu-opiston Taidekoulu Upiassa musiikkia ja muita taiteita pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti, mutta musapajatoiminnassa siihen on yhdistetty hauskuus, leikkisyys, monitaiteisuus ja nykyaikaisuus. Haku opintoihin alkaa huhtikuun lopussa.
Hiukkavaaran monitoimitalosta löytyy tila, jonka yksi seinä on täynnä akustisia kitaroita ja ukuleleja, ja muitakin soittimia löytyy. Näyttää aika tavalliselta musiikkiluokalta, mutta täällä toimivat Taidekoulu Upian musapajat, joissa musiikin perusteita opitaan vähän toisin kuin on totuttu.
Musiikin opetus Oulu-opistossa jakautuu kahteen erilaiseen kokonaisuuteen: on vapaata sivistystyötä, joka on harrastuksenomaista ja rentoa opiskelua ilman sitovaa opetussuunnitelmaa, sekä taiteen perusopetusta, jossa opiskellaan valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaisesti, tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti kohti päättötodistusta. Näiden opintojen laajuus on 500 tuntia eli 18,5 opintopistettä, käytännössä noin viisi vuotta.
Taidekoulu Upian muutaman vuoden ikäinen musapajatoiminta sisältyy taiteen perusopetuksen kokonaisuuteen. Upiassa musiikkia opiskelevat oppilaat osallistuvat siis instrumenttiopintojen lisäksi myös musapajoihin.
Oppia hauskalla tavalla
Musapajoissa opettava Anna Haaraoja kertoo, että perinteinen musiikin teorian opetus on vahvasti mukana musapajoissakin, mutta samalla opiskeluun on tuotu pelillisyyttä, leikkimielisyyttä ja moniaistillisuutta.
”Saatan esimerkiksi opettaa rytmidiktaatteja musabingona. Rytmipätkät on laitettu bingokorteille, minä naputtelen niitä, ja koetamme yhdessä löytää niitä. Ketään ei jätetä yksin, jos ei osaakaan, vaan autetaan. Opiskelu tuntuu enemmänkin hauskan pelin pelaamiselta”, Haaraoja havainnollistaa. Musiikkia on opeteltu myös muun muassa pakohuonepeliin kätkettyjen arvoitusten ja tehtävien avulla.
Upian oppilaat tarvitsevat oman soittimen, mutta musapajan käytössä on monenlaisia soittimia, joita voi kokeilla. Kuva: Pasi Rytinki
Klassisen laulajan koulutuksen saanut Haaraoja tekee omaa musiikkia kansanmusiikkivaikutteisessa elektrofolkduossa Junna, joka julkaisi maaliskuun lopussa toisen albuminsa Aena rankkoo. Hän sanoo haluavansa tuoda musiikinopetukseen nykyaikaisuutta ja käytännönläheisyyttä, ja siinä omasta artistinurasta on apua.
”Voin ammentaa opetuksessa myös omasta muusikon arjestani, suoraan kentältä – että tällaisia asioita keikkaympyröissä tarvitaan. Tämmöinen puuttui aikoinaan omasta opiskelustani oikeastaan täysin. Oli soitonopetusta ja konserttiympäristöt, mutta ei oikean työelämän pintaa juurikaan”, Haaraoja sanoo.
Kaikki saavat soittaa
Musapajatoiminnan tärkeä periaate on yhdessä soittaminen, omalla tasolla ja virheitä pelkäämättä. Tässä Haaraoja sanoo ottaneensa vaikutteita kaustislaisesta Näppäri-pedagogiikasta, jonka keskeinen idea on, että aloittelijat ja pitemmälle soitonopinnoissa ehtineet voivat soittaa yhtä aikaa ja suurella ilolla samaa kappaletta.
Musiikkia voi tulla opiskelemaan Upiaan vaikka nollatasolta. Musapajat on jaettu taitotason mukaisiin ryhmiin, joista voi tarpeen mukaan joustavasti vaihtaa toiseen.
”Musapaja 1 eli Musikantit keskittyy ihan perusteisiin. Siinä vuosisatoja vanhat, toimivat rakennuspalikat toimivat nykypäivänäkin. Musapaja 2 eli Mestarit taas syventyy musiikin ilmiöihin vähän laajemmin. Siinä voimme ottaa mukaan vaikkapa musiikkiteknologiaa tai säveltämistä”, Haaraoja kertoo.
Oppilaiden ei tarvitse soittaa pelkästään omaa instrumenttiaan, vaan muitakin soittimia saa kokeilla ja ehkä ottaa kakkosinstrumentin mukaan opintoihin. Tämäkin poikkeaa Haaraojan mukaan hänen omista opinnoistaan, jossa oli pysyttävä melko tiukasti ”omassa lokerossa”.
”Tuon tunneille usein omat viulunikin mukaan, ja silloin saa soittaa vaikka sähköviulua, jos haluaa.”
Tiia Kumpula (vas.) ja Anna Haaraoja korostavat oppilaslähtöistä lähestymistapaa musiikin opettamiseen. Kuva: Pasi Rytinki
Myös Oulu-opiston musiikin vastuuopettaja Tiia Kumpula kertoo käyneensä itse aikoinaan läpi taiteen perusopetuksen klassisen koulutuksen, jonka opetussuunnitelma oli sisällöllisesti rajatumpi – se määritteli esimerkiksi soitettavien kappaleiden määrän, tyylin ja vaikeustason.
”Nyt olemme hyvin oppijalähtöisiä. Lapset voivat hyvin paljon vaikuttaa siihen, mitä soitetaan. Kaikki eivät soita enää klassista, vaan voi soittaa myös popmusiikkia tai vapaata säestystä. Se on lapsen omasta kiinnostuksesta kiinni”, Kumpula sanoo.
Haaraoja huomauttaa, että samat peruselementit, kuten soinnutus ja melodiarakenteet, toistuvat musiikissa genrestä riippumatta, mutta popmusiikissa ne ovat usein helpommin hahmotettavissa. Kun teoriaa ja termejä on opittu vaikkapa Coldplayn avulla, niitä voi myöhemmin soveltaa rakenteeltaan monimutkaisempaankin musiikkiin.
Kumpula täydentää esimerkillä.
”Skibidi-Sammakko oli äskettäin aivan älytön viraalihitti. Tein siitä nuotin, ja puolet oppilaistani halusi soittaa sitä. Kuinka kätevää oli sen kautta ujuttaa, mikä on reggae-rytmi, mihin se perustuu soinnuiltaan ja niin edelleen. Luulen, että se jäi paljon paremmin mieleen kuin jos olisin höpöttänyt jostain 250 vuotta sitten sävelletystä kappaleesta.”
Pianonsoittoakin voi opettaa pelillisesti. Kuva: Anna Haaraoja
Opetusta on musapajoissa tunti viikossa ja instrumenttiopintoja puoli tuntia viikossa. Instrumenttiopetus pyritään järjestämään mahdollisimman lähellä oppilaan kotia. Toki omatoimistakin opiskelua odotetaan, vaikkei kaikesta opetuksesta tule kotiläksyjä. Oma soitin tarvitaan, vaikka opisto voi alkuun pääsemiseksi vuokrata joitain soittimia.
Taiteen perusopetuksen päämääränä on päättötodistus, mutta musapajoissa tehdään jo sitä ennen aina syksyn ja kevään opintojaksojen päätteeksi jokin iso projekti, sekin oppilaiden oman mielenkiinnon mukaisesti. Se voi olla esimerkiksi oma konsertti tai sävellystyö. Tänä keväänä yhteisenä projektina on musiikkivideo.
”Instrumenttiopinnoissakin voi oppilas voi vaihtoehtoisesti joko esiintyä koko viiden vuoden opinpolun aikana säännöllisesti pienissä konserteissa, joissa esiintymisen jännitys ja kehittyminen jakautuu pitemmälle ajalle, tai tehdä ikään kuin lopputyönä isomman konserttikokonaisuuden”, Kumpula kertoo.
Taidekoulutasolla on edelleen vaatimustaso asioista, jotka oppilaille on opetettava ja jotka heidän toivotaan oppivan, mutta musapajan tärkein ajatus on Kumpulan mukaan kirkas.
”Taiteen perusopetuksen pitää olla sellainen paikka, jossa turvallinen olla, jossa saa onnistua ja epäonnistua. Jokaiselle lapselle pitää tulla sellainen olo, että hän on riittävän hyvä ja taitava juuri siinä hetkessä, missä on”, hän sanoo ja kertoo hämmästyneensä siitä, miten perfektionistisia monet lapset nykyään ovat.
Opetusmetodi saa myös opettajat omistautumaan asialleen. Kumpula kertoo nauraen olleensa kerran puoli kymmeneltä illalla koulun betoniportaiden alla teippaamassa vihjelappua aarteenetsintää varten. Lasten ilo seuraavana päivänä korvasi vaivannäön.
”Olen hirveän onnellinen siitä arkihavainnosta, että olemme onnistuneet pikkuisen kuromaan yhteen sitä kuilua, joka teorian ja soittamisen välillä on ollut”, Kumpula tiivistää.
Taidekoulu Upian haku on avoinna 28.4.–25.5.2025. Erillistä hakutilaisuutta ei järjestetä, vaan oppilaat otetaan sisään ilmoittautumisjärjestyksessä vapaille paikoille, joiden määrä vaihtelee vuosittain.