Moni mielii hybridituottajaksi – Oulu2026-vuoden kulttuurielämyksiä voi kokea myös etänä

Oulun kulttuurisäätiön ja Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) kehittämä Hybridituottaja 2026 -opintokokonaisuus on osoittautunut niin suosituksi, etteivät kaikki halukkaat mahdu mukaan vielä ensimmäiselle koulutuskierrokselle.

Kuuden opintojakson koulutuspaketteja järjestetään ensi vuoden syksyyn mennessä kaksi. Haut toiselle kierrokselle alkavat tänä syksynä. Suuri osa opinnoista suoritetaan verkossa ja osa Oamkin Linnanmaan kampuksella.

”Onhan tämä iloinen yllätys, että kiinnostus uutta täydennyskoulutusta kohtaan on ollut näin suurta. Hakemuksia ja kyselyjä alkoi tulla vauhdilla heti viime keväänä, kun haku johdantokurssille aukesi”, projektipäällikkö Heidi Ålander Oamkista kertoo.

Lentävä lähtö ilahduttaa myös siksi, että vuoden 2026 alussa Oulusta kumppanikuntineen tulee Euroopan kulttuuripääkaupunki. Oulu2026:n tavoitteena on, että valtaosa juhlavuoden ohjelmasta on koettavissa elämyksellisesti hybridimuodossa eli etänä esimerkiksi tietokoneen tai älykännykän avulla.

”Tapahtumien etäkokemisen kehittäminen on tärkeää muun muassa Oulu2026-alueen laajuuden vuoksi. Oulun ohella mukana on 39 kaupunkia ja kuntaa neljän maakunnan alueella”, Oulu 2026:n projektikoordinaattori Mirko Siikaluoma sanoo.

Korona-aikana opittiin paljon

Siikaluoma muistuttaa, että digitaalisuuden avulla erilaisia kulttuurisisältöjä voidaan tarjota matalalla kynnyksellä mahdollisimman monelle.

”Tapahtumia ja elämyksiä voidaan välittää esimerkiksi hoiva- ja palvelukoteihin sekä muille sellaisille ihmisille, jotka eivät syystä tai toisesta pääse paikan päälle.”

Mahdollisuus kokea kulttuuritapahtumia etänä vähentää matkustamisesta koituvia päästöjä, jotka muodostavat merkittävän osan tapahtumien hiilijalanjäljestä. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat muutoinkin yhä tärkeämpiä kaikissa tapahtumatuotannoissa.

Yhtenä keskeisenä teemana hankkeessa on se, miten koronapandemian aikana opittuja asioita, tekniikoita ja parhaita käytäntöjä voidaan hyödyntää kulttuurin saavutettavuuden parantamiseksi tulevaisuudessa.

”Korona-aikana monenlaisia bisnes- ja kulttuuritapahtumia vietiin verkkoon tosi nopeasti. Samalla kehittyi myös uudenlaisia tapahtumia ja vuorovaikutuksen muotoja”, Siikaluoma sanoo.

Muun muassa livestriimit eli suorat lähetykset verkossa ovat jo tulleet tutuiksi monille, samoin mahdollisuus kysellä, kommentoida ja äänestää erilaisissa tapahtumissa etänä reaaliajassa.

”Oppia voidaan ottaa myös isoista, suorista tv-tuotannoista, kuten Euroviisuista. Niissähän yhteisöllisyys ja vuorovaikutus etäyleisön kanssa ovat olleet olennainen osa jo pitkään”, Siikaluoma arvioi.

Etäyleisölle jotain erilaista

Oulun koulutusta suunniteltaessa kerättiin ensin kokemuksia, kehitysideoita ja hyviä käytäntöjä kulttuuri-, tapahtuma- ja media-alan toimijoilta.

Näkemyksiään kertoivat lukuisat kulttuurin digitaalisuuden parissa työskentelevät ammattilaiset muiden muassa Yleisradiosta, Suomen kansallisoopperasta, Helsingin juhlaviikoilta ja Ilmakitaransoiton MM-kilpailuista Oulusta.

”Tärkeänä oppina esiin nousi esimerkiksi se, että etäyleisölle pitää tarjota jotain erilaista kuin paikan päällä oleville. Lisäksi kerrontaa on syytä tiivistää”, Mirko Siikaluoma sanoo.

”Etäyleisö voi vaikkapa päästä kurkkaamaan kulisseihin etukäteen nauhoitetussa videoinsertissä, kun paikan päällä on tekninen vaihto tai muu tauko.”

Taiteen laji vaikuttaa muotoon. Esimerkiksi Kansallisteatterin mukaan puheteatteri ei sovellu suoraan striimiksi, mutta voi hyvin toimia tallenteena.

”Monien alan ammattilaisten mielestä etäyleisön läsnäolo ja mahdollisuus vuorovaikutukseen pitää käsikirjoittaa osaksi tapahtumaa”, Siikaluoma toteaa.

Hybriditapahtumia voidaan myös mainostaa tehokkaasti digitaalisissa kanavissa. Esimerkiksi Suomen kansallisbaletti on jo testannut striimiensi-iltansa markkinointia New York Timesin verkkosivuilla hyvin tuloksin.

”Vuosi 2026 tulee juuri sopivasti”

Hybridituottajiksi mielivät pääsevät harjoittelemaan taitojaan kulttuuripääkaupunkivuoteen liittyvissä projekteissa, joissa myös testataan tuotantokonsepteja.

Lisäksi luvassa on käytännönläheinen leirijakso, jonka aikana kurssilaiset toteuttavat sopivan kokoisen hybridituotannon jonkun yhteistyökumppanin kanssa.

”Toivon mukaan moni myös pääsee tekemään töitä vuoden 2026 erilaisissa tuotannoissa. Siinäkin mielessä kulttuuripääkaupunkivuosi tulee juuri sopivasti”, Heidi Ålander sanoo.

Oulun seudulla ja Pohjois-Suomessa on jo pitkään kaipailtu lisää luovien alojen tuottajia sekä alan täydennyskoulutusta ja erikoistumisopintoja.

”Laajempana tavoitteena onkin lisätä tuottajien määrää sekä täydentää ja päivittää heidän osaamistaan. Se hyödyttää koko aluetta ja esimerkiksi yrityksiä, jotka saavat sitten helpommin rekrytoitua osaavaa työvoimaa”, Ålander toteaa.

Kaksi kertaa nyt järjestettävän Hybridituottaja 2026 -opintokokonaisuuden tavoitteena on kouluttaa yhteensä viitisenkymmentä ihmistä. Osalla mukaan jo valituista on aiempaakin koulutusta tai kokemusta alalta.

”Ensimmäisellä johdantokurssilla aloitti seitsemäntoista 24–56-vuotiasta, joilla on hyvin monipuoliset taustat. Mukana on myös työttömiä työnhakijoita”, Ålander kertoo.

”Jotkut ovat tehneet tapahtumatuottajan töitä päätyönsä ohessa tai harrastuksensa kautta. Osa haluaa vaihtaa alaa tai suunnata uraansa voimakkaammin tapahtumien pariin.”

Vuorovaikutusta halutaan lisätä

Hybridituottajien koulutuksen isompia osaamisalueita ovat tapahtumien muotoilu, liiketoiminnallinen näkökulma ja tekninen toteutus.

Tärkeitä perustaitoja ovat esimerkiksi projektien hallinta ja aikataulutus sekä tapahtuman konseptointi ja käsikirjoittaminen.

”Jo tapahtuman suunnittelussa on huomioitava sen saavutettavuus, mahdollinen kansainvälisyys ja erilaiset yleisöt. On mietittävä digitaalista asiakaskokemusta ja sitä, miten yleisön vuorovaikutusta sekä toistensa että tapahtuman kanssa voidaan lisätä”, Ålander sanoo.

Talousasioissa esiin nousevat hybriditapahtumien kulut ja kannattavuus, budjetointi, rahoitus ja erilaiset ansaintamallit.

”Tuotannon toteuttaminen livenä ja virtuaalisena nostaa helposti kustannuksia, jolloin yhteistyökumppaneiden tarve voi korostua. Tapahtuman striimaus tai tallentaminen on otettava huomioon myös esiintyjien ja tuotantoyhtiöiden sopimuksissa”, Ålander toteaa.

Hybridituotantojen välineisiin ja tekniikkaan opiskelijat perehtyvät Oamkin videotuotantojen opettajan opastuksella. He pääsevät kokeilemaan myös studiotyöskentelyä ja jälkituotantoa.

Lisäksi luvassa on oppia tekoälystä, jonka hyödyntäminen tapahtumatuotannon eri osa-alueilla on yleistymässä.

”Tuottajankin on hyvä vähintään ymmärtää tarvittavaa teknologiaa. Se voi myös auttaa häntä kehittämään tuotantoja”, Ålander sanoo.

Uusi koulutus saattaa jatkua

Heidi Ålanderin mukaan hybriditapahtumat ovat vielä varsin uusi tulokas Suomen koulutuskentällä, vaikka monissa ammattikorkeakouluissa jo järjestetäänkin erilaisia tapahtumatuottamiseen liittyviä koulutuksia.

”Monet niistä ovat tutkintoon johtavaa korkean tai toisen asteen koulutusta. Lyhyempiä täsmäkoulutuksia on järjestetty lähinnä erilaisten hankkeiden kautta. Koulutuskenttä on tosi hajanainen”, Ålander arvioi.

Hybridituottaja 2026 -opintokokonaisuudessa voi suorittaa enintään 30 opintopistettä. Opinnot on jaettu kuuteen opintojaksoon, joista opiskelija voi osin valita itselleen sopivan kokonaisuuden.

”Ihan vastaavaa ei vielä ole tullut muualla vastaan. Muissa koulutuksissa painotus tai näkökulma ovat vähän erilaisia”, Ålander sanoo.

Monipuolinen kurssipaketti voi innostaa opiskelijoita myös laajempiin opintoihin esimerkiksi Oamkin Kulttuurituottaminen ja luova talous -koulutuksessa, joka johtaa ylempään ammattikorkeakoulututkintoon.

”Siellä nousee esiin samoja teemoja, mutta esimerkiksi tapahtumatekniikkaan eli konkreettisiin työkaluihin perehdytään hybridituottajien koulutuksessa tarkemmin”, Ålander toteaa.

”On ihan mahdollista, että Hybridituottaja 2026 saa pysyvämpääkin jatkoa tulevaisuudessa, koska tämä on myös koulutuksen kehittämiseen tähtäävä hanke.”