Millä nimellä tunnetaan saksankumina, entä mikä on stressihormoni? Oulussa voidaan visailla neljässäkin paikassa samana iltana

Tuba Food & Lounge kuhisee vuoden ensimmäisenä keskiviikkona jo hyvissä ajoin ennen iltakuutta. Alkamassa on perinteinen Tubavisa, viikoittainen tietokilpailu. Tuba on täynnä.

Änkeydyn neljän naisen pöytäseurueeseen, esittäydyn ja tarjoudun mukaan joukkueeseen. Jonna Kivari, hänen äitinsä Raija Karvo, Minna Walta ja Hanna Risteli ottavat minut iloisesti joukkoonsa, vaikka en lupaa tietää mitään ja samalla joudutaan vaihtamaan joukkueen nimikin. Me Neljä onkin nyt Me Viisi.

Kivari, Karvo, Walta ja Risteli kertovat Tuban visoista tulleen viime aikoina mukava tapa. Karvo on varannut seurueelle etukäteen pöydänkin, jotta varmasti päästään mukaan.

”Täällä on jotenkin hirveän kiva pössis ja tunnelma. Joillakin täällä on semmoisia rituaaleja, että he käyvät joka keskiviikko, ja aina sama kaava, tilaavat tietyt ruoat ja juomat pöytään, syövät yhdessä ja visailevat”, Kivari kertoo.

Vahva aloitus

Ennen kilpailun alkua naiset selittävät minulle sääntöjä. Joukkueissa voi olla 1–5 jäsentä. Ensimmäisellä kierroksella on 16 kysymystä eri aihealueista. Toisella kierroksella jatketaan ensin kahdella kolmiosaisella kysymyksellä sekä yhdeksällä kysymyksellä, joissa voi tehdä niin sanotun tuplauksen, jos tietää vastauksen varmasti. Lopuksi on vielä mahdollisen tasatilanteen ratkaiseva kysymys, jossa kysytään esimerkiksi jonkun tunnetun ihmisen syntymäaikaa.

Selvä juttu, ehkä. Kisan aikana puhelimet on pidettävä piilossa. Vastausehdotuksia kirjoitamme toisillemme paperilapuilla, jotta viereiset pöydät eivät saa ilmaisia vinkkejä.

Kisa alkaa hyvin, pääsen heti pätemään. Tiedän ensimmäisen kysymyksen Hamsterit-romaanin kirjoittajasta (Veikko Huovinen) ja muistan edesmenneen jalkapallolegenda Pelén brasilialaisseurankin (Santos FC).

”Kohta kysytään jotain jokia Argentiinassa.”

”Vahva aloitus, ihana kun tulit!” naiset kiittelevät. Pian palataan kuitenkin maan pinnalle: kysymysten yleistaso ei ole ihan helppo. Karvo varoittaakin, että kohta kysytään ”jotain jokia Argentiinassa”.

Onneksi porukasta löytyy monenlaista tietämystä. Risteli tietää heti, minkä nimiselle paikkakunnalle Camilla Läckbergin romaanit sijoittuvat (Fjällbacka) ja kuka kanadalaisnäyttelijä on pääosassa Deadpool-elokuvissa (Ryan Reynolds). Pienen mietinnän jälkeen joukkueemme löytää myös saksankuminan tutumman nimen (fenkoli), samoin Riisitunturin sijainnin (Posio) ja stressihormonin nimen (kortisoli).

Minustakin on jotain hyötyä: tiedän Monsieur Hulot’n esittäjän (Jacques Tati) ja tienaan puoli pistettä muistamalla melkein oikein raviradan nimen (Teivon, ei Teiskon ravirata). Tarjoan myös oikeaa vastausta Jugoslavian rahayksiköksi (dinaari), mutta en ole siitä varma, ja päädymme väärään valintaan.

Koko porukallemme helpoin on musiikintunnistustehtävä, jossa etsitään Culture Clubia.

Terveellistä elämää

Kisan tempo on sopivasti verkkainen, joten matkalla ehtii tarvittaessa palata aikaisempiin kysymyksiin, joiden vastaukset ovat jääneet epävarmoiksi, ja vaihtaa kuulumisiakin.

”Me ollaan Jonnan kanssa aloitettu terveellinen elämä, viikko on jo oltu. Tuo tuoksu on nyt paha”, Walta sanoo, kun Risteli saa tilaamansa ranskalaisannoksen. Walta täsmentää, että kyse ei ole laihdutuskuurista, vaan elämäntapamuutoksesta: syödään terveellisesti ja säännöllisesti sekä liikutaan paljon.

”Niin millä te tulitte tänne?” Risteli kysyy heti.

”Autolla”, Walta ja Kivari tunnustavat nauraen yhteen ääneen.

Terveellisen elämän kunniaksi kukaan meistä ei millään muista, mitkä ovat Dry Martini -drinkin ainekset. Muuten olisi kyllä tiedetty.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen tehdään välitarkistus. Kännykät saa kaivaa esiin, ja oikeita vastauksia aletaan etsiä netistä ennen kuin ne kerrotaan kaikille.

”Teillähän oli komiat pisteet”, kehaisee kisaa vetävä Pekka Kivari palauttaessaan vastauspaperimme toista kierrosta varten. Käy ilmi, että olemme jaetulla kolmannella sijalla 15:n joukkueen kisassa. Olemme innoissamme.

Ei muutu helpommaksi

Toisella kierroksella kysymykset eivät ainakaan helpotu. Risteli kaivaa muistinsa kätköistä flaamilaisen hovimaalarin nimen (van Dyck) ja Kivari hämmästyttää keksimällä oikean vastauksen mahdottomalta tuntuvaan kysymykseen, jossa etsitään nestekidenäyttöjen englanninkielisen TFT-lyhenteen kolmatta sanaa (Thin Film Transistor). Kalatehtävässä suutari jää tunnistamatta eikä berliiniläisen jääkiekkojoukkueen tunnuseläinkään (Eisbären, jääkarhu) juolahda mieleen.

Varman tiedon tuplausta pääsemme käyttämään vain karviaiskoison yleisemmän nimen (ananaskirsikka), Rosa Liksomin Finlandia-voittajaromaanin (Hytti nro 6) ja musiikintunnistuskysymyksen (Chris Rea) kohdalla.

Lopuksi lasketaan kokonaispisteet. Mun Oululla vahvistettu nelikko saa ennätyspisteensä 22,5, jolla irtoaa kovatasoisessa kisassa viides sija. Toisella kierroksella voittoon noussut Sopimaton ehdotus -niminen joukkue kerää peräti 34 pistettä.

Kivari, Karvo, Walta ja Risteli tuulettavat tyytyväisinä. Minut toivotetaan tervetulleeksi toistekin joukkueeseen.

”Nyt oli hyvä ilta”, naiset iloitsevat.

Mukava tapa tutustua ihmisiin

Tuban visaa isännöivä Pekka Kivari on Oulun tietokilpailukonkareita, joka kertoo osallistuneensa visoihin vajaat kymmenen vuotta ja järjestäneensä niitä kahdeksan vuotta. Hänen mukaansa Oulussa on pitkät perinteet pubivisailussa, ja tapahtumissa käy väkeä paljon verrattuna moneen muuhun kaupunkiin.

”Parhaana iltana saattaa olla neljässä eri paikassa visa. ja silti kaikissa käy paljon porukkaa.”

”Melkein joka päivälle löytyy visa. Parhaana iltana saattaa olla neljässä eri paikassa visa. ja silti kaikissa käy paljon porukkaa”, Kivari sanoo. Häntäkin houkutellaan Tuban visan jälkeen samana iltana järjestettävään Tuiran Tuisku-pubin visaan, jonne moni jatkaakin suoraan Tubasta.

Monien Oulun visailujoukkueiden taso on koko maan parhaimmistoa, mutta visoihin voi hyvin osallistua vähän vähemmälläkin yleis- ja knoppitiedolla.

”Tämähän on mukava harrastus, sitä tutustuu ihmisiin eri lailla kuin vaikka jalkapalloa pelatessa, kun tässä kuitenkin istutaan samassa pöydässä pari tuntia”, Kivari toteaa.