Mikko With kirjoitti nuortenkirjan satasesta, joka sotkee kuviot
Tänä vuonna ilmestyi Mikko Within toinen kirja, nuortenkirja Saakelin satanen, jossa seikkaillaan kuvitteellisen Oulun alueella. Kuva: Elsa With
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Withien omakotitalon pihalle Tupokseen ei voi saapua ilman, että saa raikuvasti haukkuvan tervehdyksen. Perheen havannankoira Sisu pitää huolen siitä, että jokainen tulija tuntee olonsa tervetulleeksi.
Iso omakotitalo pihapiireinen on pian Mikko Withille taaksejäänyttä elämää. With on nuorimman tyttärensä Elsan kanssa muuttamassa ensi talvena valmistuvaan kerrostaloon Oulun Toppilansalmen alueelle.
”Isommat lapseni Valtteri ja Venla ovat jo muuttaneet kotoa ja nyt kun asumme omakotitalossa kahdestaan teini-ikäisen tyttäreni kanssa, alkaa tuntua, että pihahommat on jo nähty”, Mikko With naurahtaa.
Kirja ilman syöpää
Mikko With julkaisi kaksi vuotta sitten omaelämäkerrallisen teoksen Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta. Kirja kertoi Within oman perheen tarinaa niistä vuosista, jolloin perheen äiti Tiina With sairasti syöpää.
Tiinan kuolemasta tulee ensi kesänä kuluneeksi viisi vuotta. Tänä vuonna ilmestyi Mikko Within toinen kirja, nuortenkirja Saakelin satanen.
”Kirjan aihe oli muhinut jo pitkään, mutta kunnolla homma alkoi edetä huhtikuussa 2020. Kiitos tästä kuuluu koronalle: Työmatkoista sun muusta vapautuneelle ajalle piti etsiä tekemistä, joka vie ajatukset korona-ahdistuksesta pois. Halusin kirjoittaa kirjan, joka ei perustu tositapahtumiin ja olisi kevyempää kirjoittaa kuin ensimmäinen kirjani. Lisäksi päätin, että kirjassa ei esiinny sanaa syöpä”, Mikko With kertoo.
Nuortenkirjaksi Saakelin satanen muotoutui vahingossa. With kirjoitti käsikirjoituksen ensimmäistä versiota sillä mielellä, että teoksesta tulisi aikuisten kirja.
”Mutta jokin kirjoittamisessa ei tuntunut hyvältä. Sitten yhtenä iltana iltalenkillä ollessa tajusin, että tämähän onkin nuortenkirja! Tein tarvittavat muutokset jo kirjoittamaani tekstiin ja sitten tarina alkoikin edetä ihan eri tavalla. Kustannustoimittajalta tuli kannustavaa palautetta, joten päätin jatkaa. Koelukijoina toimineet lapseni olivat isona apuna, kun käsikirjoitus muokkautui lopulliseen muotoonsa.”
Kun edellinen kirja oli ollut vahvasti omaelämäkerrallinen ja kertonut myös surullisista asioista, tuntui puhtaan fiktion kirjoittaminen kirjailijan mukaan ”ihanan kevyeltä”.
”Oli mukava kun sai ihan vapaasti kehittää tapahtumia ja juonikuvoita ilman oikean elämän asettamia raameja. Toisaalta siinä oli myös haasteensa. En koe, että mielikuvitukseni olisi erityisen vilkas, ja paljon energiaa kului siihen, että “keksin” mitä seuraavaksi tapahtuu”, With juttelee.
Tapahtuu Limingassa?
Saakelin satanen kertoo yläastettaan lopettelevasta Uunosta, joka elää vähävaraisen perheen arkea äitinsä ja pikkuveljensä kanssa. Kaikki muuttuu, kun Uuno saa kesätyöpäivänä käsiinsä satasen, joka vie kuviot agenttitarinan suuntaisiksi.
Kirjassa Uuno asuu kuvitteellisessa Pyhäharjun kunnassa, jossa on kuitenkin jotain varsin tuttua.
”Vaikka Pyhäharju on oman mielikuvitukseni tuotetta, olen toki ottanut inspiraatiota siihen useista kotikunnan ja Oulun alueen paikoista”, With kertoo pilke silmäkulmassa.
Muutenkin omasta elämästä on ollut mukava napsia pieniä yksityiskohtia kirjaan.
”Olen esimerkiksi käyttänyt ystävieni nimiä, lapsuuden talomme osoitetta ja löytyypä kirjasta myös “silmänisku” arvostamalleni suomalaiselle dekkaristille”, With valottaa.
Saakelin satanen näki päivänvalon toisena koronakeväänä. With toivoo, että se löytäisi tiensä lukijoiden yöpöydille ja kirjastojen vinkkauslistoille.
”Suomalaiset nuortenkirjat tahtovat usein jäädä jättimäisten kansainvälisten sarjojen, Pottereiden ja Neropattien varjoon. Olisi mukavaa, että myös kotimaista nuortenkirjaa nostettaisiin esille, niin kodeissa, kaupoissa kuin kirjastoissakin.”
Pyörällä keskustaan
Uusi elämänvaihe häämöttää Withillä reilun puolen vuoden kuluttua. Oulun seutu on tullut tutuksi jo monelta kulmalta, mutta muutto takaisin kaupunkiin tuntuu silti isolta askeleelta.
”Olen asunut Oulussa kahdeksan vuotta, Oulunsalossa kolme vuotta ja nyt Tupoksessa yli 18 vuotta. Täällä reuna-alueilla joutuu ajamaan autolla enemmän päästäkseen paikasta a paikkaan b, mutta toisaalta olemme nauttineet pienen paikkakunnan rauhasta. Tupos oli hyvä paikka viisihenkiselle perheelle, mutta aika aikaa kutakin.”
Perheen omakotitalon ja lasten lapsuudenkodin jättäminen herättää tunteita. Tällä hetkellä muutto tuntuu kuitenkin ennen kaikkea innostavalta.
”Odotan kovasti lyhyttä pyörämatkaa keskustaan ja vieressä virtaavan Toppilansalmen tuijottelua omalta parvekkeelta”, Mikko With kiteyttää.