Metallimusiikki on tutkijalle enemmän elämäntapa kuin työ

Asse Martikainen on toinen Pohjois-Pohjanmaan museon Metallikausi-näyttelytyöryhmän tutkijoista. Työt liikkuvat pääosin aiheen, ilmiöiden ja asioiden tutkimisessa ja selvittämisessä.

”Olen tähän mennessä tehnyt lehdistötutkimusta ja kaivanut sieltä tietoa ja aineistoa näyttelyyn. Graduni myötä asiantuntijuus pyörii siellä 1980–1990-luvuilla ja äärimetallin parissa. Olen myös kontakteissa eri toimijoiden kanssa, kuten bändijätkät, musiikkialan toimijat ja muut ’skeneilijät’ liittyen haastatteluihin, näyttelymateriaaliin ynnä muuhun yhteistyöhön.”

Martikaisen mukaan parasta työssä on se, kun ottaa yhteyttä henkilöön, joka ilahtuu ja on otettu kiinnostuksesta vuosikymmenien jälkeen.

”Työ on tosi palkitsevaa ja innostavaa! Meillä on hemmetin hyvä työryhmä näyttelyn ympärillä. Aihekin on mitä mainioin, kun pääsee joka päivä työskentelemään itselle tärkeän aiheen ympärillä. Toki myönnettäköön, että alussa oli totuttelemista, kun kirjoittelin vielä työpäivien jälkeen iltaisin gradua ja tuntui, että elämä oli pelkkää metallia 24/7”, Martikainen muistelee. Nyt pro gradu on kuitenkin valmis ja opinnot tehtynä.

Aihe ansaitsee näyttelyn

Martikaisen mielestä Metallikausi-näyttely tulee loistavaan ajankohtaan, eikä hän tällä viittaa kulttuuripääkaupunkivuoteen.

”Aihe on riittävän nostalginen ansaitakseen näyttelyn, mutta ei toisaalta liian vanha, ettei löytyisi materiaalia ja haastateltavia. Ilmiöstä on paikallisessa ja valtakunnallisessa mittakaavassa tullut niin laaja, että Oulu ja laajemmin Pohjois-Pohjanmaa on eristettävissä sieltä omaksi yksikökseen. Meillä löytyy jokaiselta vuosikymmeneltä jotain todella mielenkiintoista tai erityistä liittyen metalliin, ja noita kerroksia alkaa olla jo monta.”

Vuosikymmenien aikana suomalainen metallimusiikki on ottanut valtavan harppauksen undergroundista maailman valtavirtatietoisuuteen. Maailmalla tiedetään, mitä suomalainen metallimusiikki on, ja siinä meidän alueellamme on varsin merkittävä rooli.

”Näyttelyä rakennetaan monesta eri näkökulmasta ja erilaisille metallin kuluttajille, jotta ne kaikista rankimman UG-kaman ystävät, valtavirtaisen metallin kuuntelijat tai jopa metallia kuuntelemattomatkin voivat katsastaa näyttelyn. Jostain syystä Impaled Nazarenen tai ARG:n löytää sukupolvi toisensa jälkeen, mutta Jamppa Tuominen jää samaan aikaan taas unholaan”, mies sanoo ja virnistää.

Vähän tutkittu aihe

Martikaisen gradun nimi on Oulun äärimetallipiirit vuosina 1988–1995 historiallisen muistitietotutkimuksen näkökulmasta. Hän on tutkinut Oulua äärimetallikaupunkina ja paikallisia äärimetallipiirejä eli tuttavallisemmin ”skeneä” vuosien 1988–1995 aikana. Koska päälähteenä oli toimijoiden ja muusikkojen muistot aiheesta, puhutaan historiatieteellisesti muistitietotutkimuksesta.

”Oman harrastuneisuuden ja intohimon hyödyntäminen historiatieteelliseen opinnäytteeseen tuli melko luonnostaan. Vuosien aikana oli käynyt selväksi, että Oulun seudulta tuli 1980- ja 90-luvun taitteessa helvetin kovia yhtyeitä. Ilmiö kiinnosti hullun lailla.”

Oululaisen musiikin historiaa on tutkittu hyvin vähän. Sentencedistä on tehty oma kirjansa, samoin suomalaisen death ja black metalin historiat on koottu omiin kansiinsa, ja niissä on asiaa myös Oulusta.

”Äärimetallin tutkimus ylipäätään maailmalla on yleistynyt vasta 2000-luvulla, mutta usein lähestymiskulma on sosiologinen ja yhteiskunnallinen, ei niinkään historiallinen. Oululaista äärimetallia tai edes metallia ei tietääkseni ole akateemisesti tämän enempää aiemmin tutkittu. Jotain tartteis siis vielä tehdä”, Martikainen tuumaa.

Tulevaan metallinäyttelyyn kerätään koko ajan aineistoa ja muistoja ihmisiltä.

”Jos jollakulla herää kysymyksiä, ideoita tai on materiaalia liittyen näyttelyyn, niin meikäläinen mielellään kiiruhtaa niitä kuulemaan ja katsomaan”, Martikainen huikkaa.

Martikaisen yhteystiedot: asse.martikainen@ouka.fi tai 046 920 6202