Matti Lasanen toteutti kirjailijahaaveensa eläkeiässä – kirjoissa on paikallishistoriaa ja arkielämän tarinoita Oulun murteella

Oululainen kirjailija Matti Lasanen on julkaissut kaksi tietokirjaa, jotka kertovat Toppilan ja Hietasaaren paikallishistoriasta ja menneisyyden arkielämästä: vuonna 2017 ilmestyi Toppilan paanalla ja vuonna 2020 Hietasaari, Vaakunakylä.

Lasanen on jo aloittanut uuden kirjan kirjoittamisen. Hän paljastaa, että tuleva kirja painottuu kulttuurielämään. Kirja pohjautuu oululaisten kertomiin tarinoihin, samoin kuin hänen aikaisemmat kirjansa.

”Aivan mahtavia tarinoita tulee siihenkin”, Lasanen lupaa.

Hän aloitti uuden kirjan kirjoittamisen kevättalvella. Kesä merkitsi taukoa kirjan työstämisestä, mutta kirjoittaminen jatkuu jälleen lokakuun alkupuolella.

”Sitten koko talvi kirjoitetaan”, Lasanen kertoo.

Lasanen on julkaissut kirjat omakustanteina. Lukijat ovat tilanneet kirjat suoraan häneltä, ja hän on myös itse kuljettanut kirjat tilaajille. Hän on julkaissut myös sukukirjan nimeltä Säckinen-Päätalo-Lasanen vuonna 2012.

Muistiin merkintää Oulun murteella

Matti Lasasen kirjoittamien kirjojen taustalla on vahva kiinnostus tarinoihin. Se juontaa juurensa lapsuudenkotiin, joka oli puolitoistakerroksinen omakotitalo Toppilan Kipparintiellä. Hänen isovanhempansa ja setänsä asuivat myös samassa talossa.

Lasasen lapsuusvuosina oli tavallista, että ihmiset vierailivat toistensa luona. Se taas antoi mahdollisuuden kuulla heiltä mielenkiintoisia tarinoita.

”Minä uskon, että siitä on jäänyt hyvin vahva perintö, että halusin kirjoittamalla tuoda niitä esille”, hän arvelee.

Lasasen teokset on kirjoitettu Oulun murteella. Ne pohjautuvat hyvin paljon aikalaishaastatteluilla hankittuun tietoon, minkä lisäksi täydentävää tietoa on hankittu tutkimuskirjallisuudesta. Toppilan paanalla -kirjaa varten Lasanen haastatteli 30 oululaista ja Hietasaari, Vaakunakylä -kirjaa varten 20 oululaista.

Lasanen on kiitollinen kaikille henkilöille, joita hän on haastatellut.

”Se on arvokasta tietoa tulevaisuudessa. Se on tutkijoidenkin käytössä aineistona”, hän toteaa.

Saksalaisten laivojen tuloa tarkkailtiin

Matti Lasasen kirjassa Hietasaari, Vaakunakylä kerrotaan myös siitä, kuinka Ouluun oli sijoitettuna Saksan armeijan joukkoja toisen maailmansodan aikana. Suomi kävi sotaa Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan jatkosodan aikana vuosina 1941–44. Hietasaaressa oli saksalaisten varuskunta-alue, jonka nimi oli Vaakunakylä.

Lasanen on kiitollinen edesmenneelle Asko Aholle tarinoista, joita hän julkaissut Hietasaari, Vaakunakylä -kirjassa. Asko Ahon isä oli Väinö Aho, joka toimi Oulun kaupungin satamapalvelijana vuosina 1926–51.

Asko näki, kun saksalaiset alkoivat tulla. Toppila oli sotasatama koko jatkosodan ajan siihen asti, kun he lähtivät.

Lasanen oli saanut Asko Aholta tietoa Ouluun saapuneista saksalaisista laivoista. Saksalaisia sotilaita kuljettaneet laivat saapuivat Ouluun jo vuonna 1940, ennen jatkosotaa, koska Suomi ja Saksa tekivät kauttakulkusopimuksen tuolloin. Aho ja hänen ystävänsä Teuvo Järvinen saivat käydä luotsiasemalla tarkkailemassa merta kiikareilla.

”Asko näki, kun saksalaiset alkoivat tulla. Toppila oli sotasatama koko jatkosodan ajan siihen asti, kun he lähtivät”, Lasanen kertoo.

Lasanen on kiitollinen myös Jukka Tuohinolle, joka on toiminut oikolukijana ja myös suunnitellut kirjojen kansikuvat.

Pitkäaikainen haave toteutui

Matti Lasanen syntyi Oulussa vuonna 1948. Hän varttui Toppilassa ja on asunut myöhemminkin suurimmaksi osaksi Oulussa, nykyisin Kaakkurissa.

Lasanen suoritti myös varusmiespalveluksen Oulussa, Hiukkavaarassa. Hän oli töissä rakennuksilla ja kaupungin tietöissä nuoruudessaan, minkä jälkeen hän suoritti työuransa sähkömiehenä Oulun Energialla.

Lasasen lapsuusvuosien Toppilalle antoi erityisen piirteensä vilkas satama. Lasanen kuului noin kymmenen pojan kaverijoukkoon, joka harrasti onkimista, uimista, lautoilla seilaamista ja urheilua.

”Yhteishenki oli vahva kaveriporukassa”, hän muistelee.

Lukeminen oli myös yksi harrastus, joka yhdisti poikajoukkoa. Lasanen arvelee, että lukemista edistivät paljon sarjakuvalehdet, joita myytiin lehtikioskissa. Sarjakuvalehtiä myös vaihdettiin ystäväpiirissä.

”Sarjakuvalehdet olivat hyvä ponnahduslauta lukemisen oppimiseen”, hän arvelee.

Kirjojen kirjoittaminen on ollut läpi elämän haaveena. Se on nyt eläkeiässä toteutunut.

Lukuharrastusta edisti Koskelankylän sivukirjasto, joka avattiin vuonna 1961. Lasasen lapsuudenkoti antoi myös omalta osaltaan hyvät lähtökohdat lukuharrastukselle.

”Meillä oli monipuolinen kirjasto”, hän muistelee.

Lasasen haaveena on ollut kirjojen kirjoittaminen jo lapsuusvuosista alkaen.

”Se on ollut läpi elämän haaveena. Se on nyt eläkeiässä toteutunut”, hän kertoo.