Maritta Kuulan vahva persoonallisuus pohjaa Ouluun – Sininen pallo -levy katsoo menneeseen ja kuvittaa tulevaisuutta

Sininen pallo -albumin nimibiisissä perhe on joutunut jättämään maapallon.

”Siinä ihmiset muistelevat maapalloa, miten ihana paikka se oli. Isovanhemmat, jotka elävät ikuisesti, kertovat lapsenlapsilleen, että siellä tuuli, tuoksui ruoho… Nämä pienet asiat, jotka ovat ihania meidän elämässämme, mutta ovat menetettävissä. Kappaleessa tyypit etsivät siis jo uutta asuinpaikkaa”, Maritta Kuula kertoo.

Kappale ei kerro vain maapallon tuhoutumisesta, vaan kaipauksesta. Siitä tunteesta, kun menettää jotakin, jota ei voi saada koskaan takaisin.

”Mehän teemme sitä koko ajan – ihmisiä kuolee, eläimiä kuolee, ja koko elämä maapallolla on pelkkä tuikahdus. Eihän maapallokaan ole ikuisesti, eli meidän pitäisi oppia nauttimaan tässä ja nyt elämän pienistä asioista ja muista ihmisistä ilman, että vahingoitamme toisiamme.”

Levykokonaisuus sisältää myös 10 muuta kappaletta, jotka nekin Kuula on sanoittanut, säveltänyt, laulanut ja suurimmaksi osaksi myös tuottanut.

”Vanhemmuuttani julkaisut ovat alkaneet jännittää, ennen en edes tajunnut jännittää. Nyt olen varmaan tehnyt niin niska limassa töitä, että ensimmäistä kertaa oon että apua, mitä tässä tapahtuu! Tuleeks turpaan ihan kunnolla”, lauluntekijä naureskelee.

Letkeääkin poljentoa pilke silmäkulmassa

Sininen pallo -albumilta heinäkuussa julkaistu single Rakkautta ilmassa on groovaava ja letkeä kesäbiisi.

”Siinä leikitellään ajatuksella, että ihminen on kuin sipuli. Siinä on vanha ihminen ja nuori tyttö, eli voi ajatella, että henkilö on laulussa sekä nuorena että vanhana. Jokainen meistä voi olla joskus mummo, vaari tai vanha ihminen, joka voi muistella menneisyyttään. Toisaalta meissä on kaikissa se nuori ihminen sisällä. Siinä laulussa maailmaa katsotaan monesta perspektiivistä.”

Minusta tuntuu, että yhteiskunnassa eniten on muuttunut isyys. Isät ovat enemmän mukana perheen elämässä.

Kappaleessa on disco- ja funkmusiikin elementtejä, ja se voisi musiikillisesti hyvinkin olla vuosikymmenten takaa.

”Meidän kulttuurimme on niin kielellinen, että ihmisten on helppo tajuta kieltä, mutta välillä musiikillinen huumori menee ihmisiltä ohi. Rakkautta ilmassa -biisissä on Yhdysvaltain länsirannikon musiikikimeininkiä, josta olen pitänyt paljon. Olen ollut niin kenossa tulevaisuuteen, että nyt tuntui, että voisin tehdä jotain vintagetyylistä tarkotuksella.”

Musiikissaan Kuula on aina tykännyt sekoitella eri tyylejä.

”Minusta on humoristista tehdä biisejä yhdistelemällä erilaisia genrejä. Country-disco-biisi vois olla järjetön yhdistelmä”, laulaja naurahtaa.

”Halusin tehdä vintagestaililla levykokonaisuuden. Mutta ei tää ihan niin vintage ole, kun en tee mitään fyysisiä levyjä. Vinyyli olisi kaikkein hienoin julkaisuformaatti”, Kuula miettii.

Isyyden murros ja perheellisyys

Maailmantilanne vaikuttaa lauluntekijän tekemisiin. Sininen pallo -levy sisältää parikymmentä vuotta sitten syntyneen kappaleen Tule mukaani, jota ei ole aiemmin julkaistu.

”Se kertoo kuolemasta ja mielenterveydestä. Se ei ole raskas, vaan haaveksiva biisi, jossa on melankolinen pohjavire.”

”Kaksi sateenkarta -biisi kertoo pienestä off season -kaupungista, jossa pariskunta selvittelee välejään.”

Sinappinakit kertoo yrittäjäisästä, joka toivoo lapsilleen kaikkea sitä hyvää, mitä itse ei saanut.

”Minusta tuntuu, että yhteiskunnassa eniten on muuttunut isyys. Isät ovat enemmän mukana perheen elämässä. Aloin miettiä vanhan ajan isiä, ja siinä semmoinen liikemiesisä tulee yöllä kotiin sinappinakkien kanssa ja lapset tulevat syömään niitä nakkeja.”

Sanoittaja käsittelee lauluissaan perheellisyyttä, vaikka on itse perheetön.

”Mietin sitä, miten paljon iloa lapsista on ja samalla miten raskasta se on ja miten hirveä huoli… Mutta tavallaan, sun pitää vanhempana yrittää vielä enemmän, jos sulla on lapsia. Sun pitää vaan jaksaa!”

Löytäjät löytää, tietäjät tietää

Visuaalisuus on Kuulalle tärkeää.

”Kun teen biisejä, ajattelen että voin kävellä niiden sisällä. Visualisoin ne. Pidän sekä visuaalisesta kirjallisuudesta että visuaalisesta musiikista. Mulle on hirveän tärkeää se, että biiseistä näkee kuvia. Mä itse näen ja toivon, että musiikin kuunteleminen olisi ihmisille luovaa toimintaa.”

Välillä tuottaja pohtii, onko hänen musiikkinsa liian valmista ja täyttä.

”Onko siellä tarpeeksi tilaa ihmisille kuvitella niitä omia stoorejaan. Saako ne ripustettua siihen luurankoon omat ajatuksensa ja tunteensa? On tärkeää, että musiikin kuunteleminen on luovaa toimintaa, ettei tämä ole vaan mun trippi. Pitää olla vuorovaikutusta ja kuuntelijan aivot ovat ne, mitä käytetään.”

Itsekeskeisyys on Kuulan mielestä ärsyttävää.

”En ajattele, että musaa tehdään yksin, vaan sitä tehdään yhdessä. Mutta onhan ihmisillä niin paljon virikkeitä, ettei ne jaksa välttämättä mitään raskasta, että pitää olla kepeää musaa. Heillä on muitakin mielenkiinnon kohteita. Sitäkin mietin, että pitääkö just mun musaa kuunnella, voisko kuunnella jotakin muuta?”

Musiikintekijä on odottanut maailman muuttuvan.

”Maailma on muuttunut koko ajan ja suurelta osalta toiveideni mukaan. Tosin hyvästä on jouduttu maksamaan kalliisti, ja myös paljon huonoa kehitystä on tapahtunut. Mun musiikissa tai minussa persoonana voi olla jotain vikaa tähän maailmaan ja menestymään suuresti. Jos ois iso koneisto takana, se vaatisi, että toimisi koneen osana”, Kuula pohtii.

Aiempina vuosikymmeninä miesten tekemä musiikki on ollut enemmän esillä.

”Nyt tilanne on muuttunut, mutta alan olla jo aika vanha. Mutta ei se toisaalta minua haittaa, musiikkini on olemassa ja löytäjät löytää! Toivottavasti ihmiset, jotka pitävät mun musasta, jakavat sitä eteenpäin. En voi sille mitään, jos musiikkini on pienen piirin kamaa, mutta tietenkin toivoisin, että oisin suuri stara. Paljon on myös onnesta kiinni.”

Kokeilunhaluinen ja vaativa

Kompromissit ovat aina läsnä, kun musiikkia tehdään toisten kanssa.

”Usein ajattelen, ettei ole tärkeintä aina saada omaa näkemystä läpi. Näen, että jokainen muusikko on asiantuntija ja oman tonttinsa haltija. Yritän johdattaa musiikkiani haluamaani suuntaan, mutta usein muusikot keksivät paljon parempia ideoita kuin minä. Ihan mielelläni vaihdan suuntaa, jos toiset keksivät parempia ideoita, ja joskushan minullakin voi mennä ohi joku hyvä idea.”

Avoimuus, joustavuus ja luottamus ovat levynteossa tärkeitä. Kuula on työskennellyt pitkään Janne Lastumäen (koskettimet ja rumpuohjelmointi), Miikka Paatelaisen (kitarat) ja Eeva Koivusalon (basso) sekä muutamissa kappaleissa rumpuja soittavan Heikki Tikan kanssa.

Keväällä 2020 julkaistu Moitteita-ep sisältää neljä kappaletta. Sillä tyylillä Maritta ei halunnut jatkaa tekemistä, vaan vaihtoi Sininen pallo -levylle tyyliä.

”Sininen pallo oli hirveän vaikea ja hankala levy tehdä yhteistyöasioiden vuoksi. Oli aika rankkaa, ja pelotti paljon. Ihmisillä on muutakin tekemistä kun mun levyt. Mun on pakko tehdä musiikkia ammattilaisten kanssa, jotka on hirveen nopeita ja luotettavia. Vaikka mä itse olen tämmöinen kokeilija, niin vaadin näköjään muilta aika paljon”, hän tunnustaa.

Lauluntekijä etsii jatkuvasti metodia musiikin tekemiseen.

”Varmaan loputtomasti musiikintekijät miettivät, mikä se metodi on.”

Pohjoista omaperäisyyttä

Kuula ei ole vielä ehtinyt miettiä, miten voisi olla mukana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmassa.

”Tosi hienoa, että sydäntä lähellä oleva kotikaupunki on tuleva kulttuuripääkaupunki. Voi vähän miettiä, mitä sitä keksis… Ihan hauskaa ajatella, minkälaista hienoa underground-muusikot saisivat aikaan. Oulussahan on omaperäsyyttä. Ei yritetä olla samanlaisia kuin muut. Se on tärkeää. Kun keksii omaperäisiä ratkaisuja, niin se herättää helpommin mielenkiintoa myös yleensä ulkomaita myöten.”

Kuula on asunut useita vuosikymmeniä Helsingissä, mutta tietynlainen oululaisuus tuntuu hänestä yhä erittäin vahvalta.

”Luonne tulee pohjoisesta, oon semmoinen pohjoisen persoona. Olen asunut vaikka missä ja kiertänyt ympäriinsä, mutta ydin on sama. Oulu on se kotikaupunki.”

Maritta Kuulan Sininen pallo -albumi suoratoistopalveluissa 15.9.2023 alkaen. Maritta Kuulan kotisivut.