Lisää puhetta teatterista – Oulun teatteri lanseeraa Näyttämöraadin
Raadissa istuvat ylhäältä vasemmalle Satu Saarinen, Teija Ruokamo, Kasim Cevirel, Antti Leikas, Jessi Jokelainen, Jenna Sundell ja Ville Koivuniemi.
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Taidekritiikkien määrä on merkittävästi vähentynyt ja toisaalta vertaisarvioinnin merkitys on someaikana kasvanut. Oulun teatteri haluaakin lisätä puhetta taiteesta rennolla ja uudella tavalla. Tavoitteena on nostaa esille erilaisista taustoista tulevien katsojien taidekokemuksia ja madaltaa näin teatterin kokemisen kynnystä.
Oulun teatteri lanseeraa Näyttämöraadin, johon on kutsuttu oululaisia eri aloilta. Oulun teatterin Näyttämöraadin muodostavat äidinkielen opettaja ja kaupunginhallituksen jäsen Jessi Jokelainen, viestinnän ammattilainen Ville Koivuniemi, kirjailija Antti Leikas, myyntipäällikkö Teija Ruokamo, tuomiorovasti Satu Saarinen, parturi-kampaamoyrittäjä ja teatteriharrastaja Kasim Cevirel sekä lukiolainen Jenna Sundell.
”Katsojien ei tarvitse olla taiteen ammattilaisia kokeakseen ja arvioidakseen teatterielämystä. Jokainen, joka osaa esimerkiksi katsoa TV-sarjoja tai elokuvia, omaa valmiudet kokea myös teatteria. Haluamme olla kaikkien teatteri ja kuulla, mitä ihmiset ajattelivat salissa istuessaan”, toimitusjohtaja Anu-Maarit Moilanen taustoittaa.
Moninainen raati
Näyttämöraati on riippumaton teatterielämyksen kokija ja arvioitsija. Arvioitsijoille ei makseta palkkaa, mutta he saavat kutsun Oulun teatterin ensi-iltoihin tulevan vuoden aikana. Teatteri ei oleta arvioitsijoiden suhtautuvan myönteisesti esityksiin, vaan aidosti pohtivan näytelmien sisältöjä ja omia kokemuksiaan.
Näyttämöraati aloittaa toimintansa marraskuun ensi-illoista eli ensimmäiset kokemukset tulevat näytelmistä Vanhempainilta ja Peter Pan menee pieleen.
Antti Leikas on oululainen kirjailija, viestintäammattilainen ja Oulun kirjailijaseuran puheenjohtaja. Teatterin maaginen maailma puraisi ensi kerran savolaissyntyistä Leikasta Kuopiossa 1970-luvulla, kun hän näki teatterin pyörivällä päänäyttämöllä lastennäytelmän Pontus Pii.
”Nykyään arvostan esityksissä erityisesti tsehovilaisia paukahtavia lopetuksia ja taitavia tanssiaskeleita”, hän sanoo.
Ville Koivuniemi on kolmen lapsen isä, viestinnän ammattilainen sekä kaikkiruokainen politiikan, kulttuurin ja viihteen penkkiurheilija.
”Teatteriesityksissä minua viehättää se, miten kaikki toimii tarkasti yhteen kuin sveitsiläinen kello, mutta jättää silti tilaa näyttelijöiden hetkessä elämiselle. Olen käynyt teatterissa turhan harvoin, mutta vannonut aina esityksen jälkeen muuttavan tapani.”
Kynnys korkealla
Teija Ruokamo on kansainvälistä kauppaa työkseen tekevä avojalakanen oululainen.
”Teatteri on lähellä sydäntä, mutta kynnys lähteä näytöksiin Oulun reunamilta on välillä ollut korkealla”, kuvailee Ruokamo.
Satu Saarinen on teologi ja kulttuurihistorioitsija, ja työskentelee Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherrana eli tuomiorovastina. Jykevän virkanimikkeen taakse kätkeytyy kuitenkin hieno tehtävä: katedraaliseurakunnan paimenen rooliin kuuluu paitsi hengellistä ja hallinnollista työtä, myös paljon kulttuuria ja taidetta.
”Teatterin lumo ja voima on pitänyt minua otteessaan lapsesta asti. Tästä kiitos kodin ja koulun vaikutteille! Kaupunginteatteri ja monien teatteriseurueiden vierailu kotikunnassa teki sen, että saatiin olla kulttuurinkuluttajina tasavertaisia etelän serkkujen kanssa. Eläköön maakuntateatterit! Kulttuuri kuuluu kaikille.”
Teatteri kuin kuntosali
Kasim Cevirel on 33-vuotias Ofelian isä ja teatterin rakastaja. Hän on tehnyt teatteria lapsesta saakka sekä toiminut parturi-kampaamoyrittäjänä kymmenen vuoden ajan.
”Uusien maailmojen luominen, tunteiden käsitteleminen ja mielipiteiden tuominen esille teatterin keinoilla luovat merkityksellisiä kokemuksia kaikille”, Cevirel muotoilee.
Jessi Jokelainen on Oulun kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen (vas.) sekä äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettaja. Hän keskustelee aktiivisesti somessa syvällisyyksistä ja pinnallisuuksista – politiikasta, koulutuksesta, kierrätysmuodista ja meemeistä.
”Teatteri on mulle vähän kuin kuntosali – kovin säännöllisesti ei tule käytyä ja lähteminen on nihkeää, mutta aina käynnin jälkeen mietin haltioituneena, että miksenhän käy useammin.”
Jenna Sundell on kuusitoistavuotias lukiolainen, joka rakastaa kirjoittamista ja kauniita sanoja.
”Suhtaudun teatterimaailmaan innokkaan uteliaasti, esiripun takaa varovasti kurkistaen”, hän sanoo.
Kerrontatavat vaihtelevat blogikirjoituksista twiitteihin ja Tiktok-videoista Instagram-päivityksiin. Heitä voi seurata sosiaalisessa mediassa #Näyttämöraati.