Liikkuva Laulureppu on leikittänyt lapsia 15 vuotta – juhlakonserttiin mukaan jo kolmas sukupolvi Raution perhettä
Liikkuva Laulureppu on työllistänyt Timo ja Mari Raution jo puolitoista vuosikymmentä, mutta Timo on nyt palannut myös vanhoihin rokkibändihommiin. Kuva: Pasi Rytinki
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oululaiset Mari ja Timo Rautio järjestävät Liikkuva Laulureppu -perheyhtyeensä 15-vuotisjuhlakonsertin Kulttuuritalo Valveella sunnuntaina 26. tammikuuta. Kokeneita esiintyjiä hieman jännittää, sillä mukaan esiintymään tulee nyt ensimmäistä kertaa heidän 10 kuukauden ikäinen lapsenlapsensa.
Parikymmentä vuotta sitten aviopari Mari ja Timo Rautiolla oli yhteinen yhtye, englanninkielistä indiepoppia soittanut Bananaskin. Timo ”Rautsi” Rautiolla oli jo takanaan pitkä ura Tiistai- ja The Peppermints -yhtyeiden keulilla ja sooloartistina. Bananaskin herätti kansainvälistäkin kiinnostusta: sen debyyttilevyn tuotti maineikkaan brittiyhtyeen Saint Etiennen tuottajana tunnettu Ian Catt ja toinen levy julkaistiin ensisijaisesti Japanin markkinoille.
Bananaskinin tarina jäi lopulta lyhyeksi, mutta Mari ja Timo Rautio ovat edelleen aktiivisesti keikkailevia ja levyttäviä muusikoita, toisin kuin monet tähteydestä haaveilleet aikalaisensa. Rautioiden päätyö on vuonna 2009 perustettu Liikkuva Laulureppu – etupäässä lapsille, mutta myös vanhuksille ja erityisryhmille esiintyvä kokoonpano, joka välillä laajenee kokonaiseksi perheyhtyeeksi, kun Marin ja Timon mukaan liittyvät heidän poikansa Roope, Aapo ja Eeli.
Rautiot muistelevat, että siirtymä lastenmusiikkiin tapahtui aikoinaan luontevasti ja lomittain bänditoiminnan kanssa. Timo Rautio oli mukana jo vuonna 1996 Oulun kaupungin taiteilijatyöpajaprojektissa, jossa tehtiin lastenlevy niin, että hän sävelsi ja lapset sanoittivat laulut.
”Jo ennen Laulurepun syntyä teimme lastenkeikkoja Banaaninkuoret-nimellä esimerkiksi Turkansaaressa monena kesänä”, Mari kertoo. Myös päivätyöt erityislasten muskareiden ohjaajina liippasivat läheltä lastenmusiikin tekemistä.
Mari ja Timo Rautio esiintyvät sekä duona että yhdessä poikiensa Eelin, Roopen ja Aapon kanssa. Kuvassa perhe vuonna 2020. Kuva: Tiina Haikonen
Onnekas sattuma vei asioita nopeasti eteenpäin. Timo muistelee, kuinka he törmäsivät kaupan kassajonossa ystäväänsä, paikalliseen musiikkimieheen Elmo Harjuun, joka kertoi haluavansa julkaista lastenmusiikkia.
”Olimme ajatelleet, että meidän pitäisi kirjoittaa lauluja, jotka soveltuisivat hyvin erityslapsille, vaikkapa motoristen kykyjen kehittämistä ajatellen”, Timo kertoo. Harjun tapaamista seuraavalla viikolla oltiin jo studiossa äänittämässä ensimmäistä levyä Karkkikone (2011). Nyt Liikkuva Laulureppu on julkaissut jo kuusi levyllistä lastenmusiikkia, tuoreimpana vuonna 2022 julkaistu Yhteinen maailma.
Yleisö antaa virtaa
Ensimmäinen levy myi hyvin ja keikkoja oli tarjolla paljon, joten palkkatyöt saivat jäädä. Nyttemmin myös lastenmusiikin saralla fyysisten levyjen myynti on romahtanut, ja Rautiot myöntävät, että niiden julkaisua joutuu harkitsemaan tarkkaan.
”Suoratoistopalveluissa meillä on paljon kuulijoita – esimerkiksi Unilaulullamme tuli joulukuussa miljoona kuuntelua täyteen – mutta eihän niistä meille kotiudu mitään rahoja”, Mari sanoo.
Pelkällä lastenmusiikin säveltämisellä ja esittämisellä ei Rautioiden mukaan tule enää toimeen, vaikka keikkoja on edelleen paljon ympäri Pohjois-Suomea, välillä etelämmässäkin. Tulovirtaa täydentää esimerkiksi muskareiden ja muiden ryhmien sekä musiikkikerhojen ohjaaminen.
Viime vuonna Rautiot saivat Pohjois-Pohjanmaan kulttuurirahaston Taidetta kaikille -apurahan, jonka tuella he ovat tehneet keikkoja kehitysvammaisille ja vanhuksille.
”On tosi hauskaa, kun on erilaisia yleisöjä. Meillä on ihan vauvasta vaariin tämä kohderyhmä”, Mari toteaa.
Haastattelupäivänä Rautioiden työrupeamana on keikat kahdessa kehitysvammaisten yksikössä sekä iltapäivällä kehitysvammaisten nuorten bändikerhon ohjaaminen Oulunsalossa.
”Se tekee tästä työstä mielenkiintoista, että tässä oppii koko ajan. Kerhotoimintaan ja muskareihin tulee koko ajan uutta porukkaa, ja siinä pitää oppia lukemaan ihmisiä, että saa sen homman toimimaan. Aina pitää ajatella, millainen kohderyhmä on, ja osata heittäytyä sen kanssa tekemään se juttu aidosti”, Timo sanoo ja toteaa, että onnistumisen kokemukset näissä tilanteissa ovat huomattava palkan lisä.
Liikkuvan Laulurepun keikat ovat hyvin toiminnallissa. Kuvassa Mari ja Timo Rautio vauhdissa Lastenjatseilla. Kuva: Thomas Kast
Oulu on tunnettu lastenkulttuurikaupunki, jossa on myös poikkeuksellisen paljon lastenmusiikkikokoonpanoja. Rautiot kertovat, että heitä pyydetään usein keikoille Etelä-Suomen kaupunkeihin, joissa ei ole yhtään lastenmusiikkiyhtyettä.
Oulussa ehkä myös ymmärretään arvostaa lastenmusiikkia enemmän kuin muulla.
”Itse koen, kun olen säveltänyt ja sanoittanut musiikkia 1980-luvulta lähtien, että lastenmusiikin tekeminen on opettanut minua musiikin tekijänä. Nimenomaan sen, että laulussa täytyy olla vahva aihe, se ei voi lähteä ihan hentoisen pienestä ideasta, jotta se tavoittaa ihmiset. Sama se on aikuisten musiikissakin”, Timo sanoo ja päivittelee, kuinka heppoisin eväin nykypäivän popmusiikkia on monesti lähdetty tekemään.
”Lastenmusiikki on monesti älyttömän hyvin tehtyä, mutta valtamediassa suitsutetaan jotain hömppäpömppää, kun taas lastenmusiikki jää ihan varjoon. Se tuntuu hirveän surulliselta.”
Mari lisää, ettei lastenmusiikkia kuule enää juuri lainkaan radiossa tai televisiossa, joista lapsille suunnatut musiikkiohjelmat on karsittu pois. Tässä tilanteessa on paljon vanhemmista kiinni, miten lapset voivat löytää lastenmusiikin pariin.
Yhteinen yhdistys
Oulun lastenmusiikin tekijät eivät kilpaile keskenään, vaan tekevät nyt entistäkin tiiviimpää yhteistyötä viime vuoden lopulla perustetun Oulun Lastenmusiikki ry:n nimissä. Viime kesänä Hupisaarilla järjestettiin jo ensimmäinen Oulun lastenmusiikkifestivaali, ja seuraava on vuorossa 22.–24. helmikuuta Kulttuuritalo Valveella.
Lastenmusiikki ei ole Oulussa uusi ilmiö, sillä monet alan valtakunnallisista uranuurtajistakin ovat täältä kotoisin. Timo Rautio antaa heille suuren kiitoksen tien raivaamisesta nykyisille tekijöille.
”Tämä pohjautuu hyvin pitkälti muutamaan henkilöön: Liisa Lääveri, Matti Partanen, Risto Järvenpää… Heidän ansiostaan lastenmusiikki ei ole ollut mikään outo juttu Oulussa, ja nyt meillä on monta lastenmusiikkiorkesteria kaupungissa.”
Monet nykyisistäkin kokoonpanoista ovat toimineet jo pitkään: esimerkiksi Kyösti Salmijärven ja Markus Lampelan Soiva Siili täyttää tänä vuonna jo 30 vuotta.
”Oulu saa ihan oikeasti olla tosi ylpeä siitä, kuinka vahvaa työtä me kaikki lastenorkesterit teemme oululaisten lapsiperheiden hyväksi, ja siitäkin, kuinka paljon innokkaita ihmisiä kulkee meidän keikoillamme”, Timo sanoo.
Mari ja Timo Rautio keikkailevat pääsääntöisesti noin 200 kilometrin säteellä Oulusta. Pistokeikkoja kauempanakin olisi tarjolla, mutta niistä on vaikea saada taloudellisesti kannattavia. Kuva: Pasi Rytinki
Rautiot pohtivat, että monilla aikuisten keikoilla nykyään osalle yleisöstä näyttäisi olevan tärkeämpää ottaa selfieitä ja jutella kavereiden kanssa kuin keskittyä itse musiikkiin. Heidän omilla keikoillaan parasta onkin se, kun huomaa lasten ja vanhempien leikkivän yhdessä, puhelimet unohtaen.
”Minä miehenä koen vahvana tunteena etenkin sen, kun muskareihin tulevat isät pienten lastensa kanssa ja leikkivät innoissaan. Siellä on putkimiestä ja autokauppiasta ja monenlaista miestä, mutta kaikilta löytyy se pääpointti: täällä muskarissa ollaan sen takia, että lapsella on hyvä olla”, Timo sanoo.
Vaikka Rautioilla on takanaan valtava määrä esiintyjiä, he myöntävät, että tulevan sunnuntain 15-vuotisjuhlakeikka Valveella jännittää. Siihen on yksi syy: Laulureppu-kokoonpanoon liittyy ensimmäistä kertaa Raution perheen kolmas sukupolvi, Roope-esikoisen kymmenkuukautinen Neela-tytär.
”Nyt meillä on hirveä tarve ylittää itsemme, jotta Neela näkee, että vähänkö nämä tyypit ovat hyviä”, Mari nauraa. Pikisaaressa on jo pidetty treenejä, ja ennusmerkit ovat lupaavat.
”Neela kuunteli Eelin laulamaa Agentti 102 -laulua ja alkoi yhtäkkiä heiluttaa nyrkkiä ilmassa, sisäsyntyisesti samalla tavalla kuin ihmiset festareilla, vaikka ei ollut ikinä nähnytkään sellaista”, Mari kertoo.
”Kyllä tuommoinen vajaan vuoden ikäinen on jo ihan keikkavalmis”, Timo toteaa.
Liikkuvan Laulurepun 15-vuotisjuhlakonsertti Kulttuuritalo Valveella sunnuntaina 26. tammikuuta kello 16. Liput myynnissä Ticketmasterissa.
Pojat innostivat takaisin rokkihommiin
Timo Raution The Powermintsin toinen single Never Too Late julkaistiin tammikuun alussa. Kuva: Aapo Rautio
Mari ja Timo Raution pojista Eeli ja Aapo soittavat nyt hyvässä nosteessa olevassa The Southgates -yhtyeessä. Vanhemmat iloitsevat siitä, että pojilla on riittänyt aitoa intoa olla edelleen mukana myös Liikkuvassa Laulurepussa.
”Minusta tuntuu, että bändi on ollut meille perheenä tosi tärkeä. Me olemme siinä vähän eri rooleissa – esimerkiksi minun ei tarvitse olla koko ajan se passaava ja hyysäävä äiti”, Mari sanoo.
Timossa poikien bändi sytytti uuden innon tehdä ja julkaista englanninkielistä popmusiikkia. Hän kiittelee vaimoaan, joka kehotti lopettamaan haaveilun ja patisti ostamaan sähkökitaran ja vahvistimen. Nyt The Powermints -nimen saanut yhtye on julkaissut kaksi singleä suoratoistopalveluissa. Tässäkin projektissa pojat ovat olleet isän mukana.
”On kytenyt jo vuosia, että tekisi mieli päästä vielä rokkihommiin. Pöytälaatikossa on hirveä määrä biisejä”, Timo sanoo.
Powermints-nimi tuo mielleyhtymän hänen vanhaan The Peppermints -yhtyeeseensä, ja musiikissa ja visuaalisessa ilmeessä on myös viittauksia sitä edeltäneeseen Tiistai-bändiin. Timo kertookin kutsuneensa Powermintsiin mukaan monia vanhoja bändikavereitaan ajatuksella, että kokoonpano saa elää tilanteen mukaan, biisi kerrallaan.
Powermints-nimi kertoo myös siitä, että lastenmusiikki on opettanut tekemään entistä vahvempia ja rohkeampia biisejä, etenkin lauluntekstejä.
”Koen yli kuusikymppisenä ihmisenä, että nyt uskallan sanoa ääneen asioita, jotka minua ovat vaivanneet jo monta vuotta. Ei minun tarvitse enää mielistellä ketään. Jos joku ei tykkää, niin se ei haittaa minua ollenkaan!”