Lauluntekijä Mikko Koskelan tuore folk-albumi ottaa kantaa hyvän puolesta
Yhteisen meren äärellä -albumin julkaissut laulaja-lauluntekijä Mikko Koskela esiintyy juhannuksena Hailuodossa. Kuva: Noora Slotte
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oululainen laulaja-lauluntekijä Mikko Koskela tunnustautuu ympäristö-, ilmasto- ja kierrätysaktiiviksi. Hän on miettinyt näiden teemojen tuontia musiikkiinsa.
Metsänomistajana Koskela on siirtymässä niin kutsuttuun jatkuvaan kasvatukseen.
”Siinä esimerkiksi luonnon monimuotoisuus, ilmastokysymykset ja vesistön tila tulevat paremmin huomioiduiksi”, Koskela kertoo.
Ero jatkuvan kasvatuksen ja avohakkuun sisältävissä menetelmissä on merkittävä.
”Metsä säilyy metsäisenä ja on kaikille eläimille, linnuille ja muille eläville parempi paikka. Ihmiselle myös”, lauluntekijä tietää.
Amerikkaa ja Suomea
Koskelan musiikin genrenä voidaan pitää americanaa ja folkia.
Hänen esikuviaan ovat olleet muun muassa Joni Mitchell, Joan Baez, JJ Cale, Neil Young, Bob Dylan ja Lou Reed.
”Oma genremäärittelyni americana on tosi vaikea juttu”, Koskela myöntää.
Musiikintekijänä Koskelan juuret ovat yhtä lailla 1970- ja 1980-lukujen Suomi-rockissa sekä laulelma-artisteissa.
Esimerkkeinä hän mainitsee Tapio Heinosen, Mikko Alatalon, Pekka Strengin ja Kasevan.
”Myös blues ja rhythm and blues ovat lähellä musiikkiydintäni”, kitaristi tietää.
Oululaistaustainen tiimi
Yhteisen meren äärellä -albumi julkaistiin 25. maaliskuuta. Levyn laulut ovat Koskelan tekemiä. Hän myös laulaa ja soittaa kitaraa albumillaan.
Levyn tuotannosta vastasi oululaislähtöinen palkittu tuottaja Hannu Pikkarainen.
”Basson ja kiipparit soitti oululaistaustainen Pekka Gröhn. Levyn miksasi Oulussa asunut Matias Kiiveri.”
Hannu Pikkarainen innostui Koskelan kömpelöistä mies-ja kitara -demoista keväällä 2020.
”Hän kokosi Helsingin seudulta mieleisensä muusikot, järjesti studiosessiot ja äänitti sekä tuotti koko albumin”, Koskela riemuitsee.
Pikkarainen soittaa levyllä kitaroita, rumpuja ja muita lyömäsoittimia. Mukana on myös trumpetisti Antero Priha sekä taustalauluissa Suvi Isotalo.
Albumi julkaistiin Texicalli Recordsin digijulkaisuna. Levyä saa myös CD:nä.
Tärkeitä kannanottoja
Yhteisen meren äärellä -albumi sisältää kantaaottavia lauluja. Maailman lapset -kappaleeseen sisältyy kolme pientä tarinaa.
”Suuri osa maailman lapsista kärsii ravinnonpuutteesta, sodasta tai taloudellisesta epäoikeudenmukaisuudesta”, Koskela muistuttaa.
Velvollisuutemme on auttaa niitä, jotka jo syntyessään saavat huonomman lähtökohdan elämälleen.
Yhdet jäljet -laulussa Koskela kehottaa miettimään, miltä tuntuu kun tuijotetaan tai saa osakseen ilkeää puhetta.
”Heikomman asemaan asettautuminen auttaa suhtautumaan muihin ilman tarpeettomia aatetaustoja. Ketkä kaikki ovatkaan sanoneet, että tehkää muille niin kuin toivotte itsellenne tehtävän tai sanottavan.”
Laulut koskettavat
Lauluillaan Koskela haluaa antaa mietittävää ja kertoa tarinoita.
”Yhteisen meren äärellä -levyllä on täysiä tositarinoita sekä tarinoita, jotka on ommeltu elämän varrelta kokonaisuudeksi”, sanoittaja paljastaa.
Viimeksi mainittuja lauluntekijä on maustanut taiteilijan vapauteen liittyvillä mausteilla.
”Toivon, että laulut koskettavat kuin hyvä kirjallisuus tai runous, ja että melodiat ja kaunis soitto tuovat niille nautittavat puitteet. Itselleni laulut ovat kokonaisuuksia.”
Maisteri omilla maillaan
Koskela valmistui agronomiksi eli maatalous- ja metsätieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1987. Opinnot kestivät kuusi vuotta.
”Olen ollut erilaisissa toimissa ja virkatehtävissä ja hoitanut samalla maatilaani. Se on vienyt ison osan elämästäni. Musiikki on ollut kepeä harrastus viime vuosiin saakka.”
Koskela asuu Oulujokivarressa samassa pihapiirissä, mihin syntyikin.
”Jättäydyin jo vuosia sitten palkkatöistä ja viljelin tilaani. Nyt musiikki vie lähes kaiken aikani ja maatilan pitokin on jäähdyttelyä suurimman osan pelloista ollessa muille vuokrattuna”, muusikko avaa.
Kärsivällinen tekijä
Maanviljelijän ja lauluntekijän ammateissa on joitakin yhtäläisyyksiä. Molemmat työt vaativat paljon taustatyötä ja ovat pitkäjänteisiä prosesseja.
”Aikaa kuluu ja se pitää osata hyväksyä. Olen tehnyt molempia tunteella – iloinnut viljan itämisestä, onnistuneista viljelytoimista, luonnon tarkkailusta”, Koskela tuntee.
Musiikintekijän mielestä biisinteossa tapahtuu paljon enemmän pään sisällä, mitä maata viljellessä.
Tärkeintä on kuitenkin itse lopputulos.
”Meidän biisintekijöiden pitäisi tehdä hyviä lauluja – itsemme näköisiä, kiinnostavia ja aikaamme peilautuvia”, hän kiteyttää.
Kotiseudulla on kehitettävää
Koskela kokee, että Oulussa on paljon hyvää. Hän ei ole suunnitellut muuttoa toisaalle.
”Levy-yhtiöt toivoisivat artisteilta paljon keikkoja. Tässä mielessä Oulu ja Pohjois-Suomi on vähän vaikeampi juttu”, lauluntekijä miettii.
Koskela pohtii elävän musiikin kulttuurin olevan kriisissä.
”Vain isoja nimiä mennään katsomaan. Paljon hienoa musiikkia jää huomiotta. Musiikin teko ei saisi mennä potentiaalisen hitin vääntämiseksi, johon nykymeno ohjaa ja houkuttelee.”
Oulussa olisi hyvä olla paikkoja, joissa voisi esittää soolona tai pienellä porukalla akustista musiikkia alkuillasta.
”Soisin musiikin tekijöille ja esittäjille myös kohtuullisen rahakorvauksen keikoista.”
Pohjoisen mies
Koskela on iloinen, että Oulu valittiin kulttuuripääkaupungiksi.
”Oulun kehittymisen pahimmat jarrut asuvat keskuudessamme, mikä hidastaa kukoistusta”, hän ajattelee.
Lauluntekijän mielestä tietyt maantieteelliset lainalaisuudet pitäisi osata hyväksyä ja muuttaa vahvuuksiksi.
”Pohjois-Pohjanmaa on kuin Suomi pienoiskoossa. Täällä on lähes kaikkea mahdollista hienoa, eikä ole pitkä matkaa Lappiinkaan tai jäämeren rannalle”, hän kehuu.
Muualle Koskela ei halaja.
”Oma sisäinen kelloni on säätynyt Oulun valorytmeihin, minkä huomasin Helsingin vuosinani. Minä olen aina pohjoisen mies.”
Taiteilijan menestys
Lauluntekijänä Koskela haluaisi tulla paremmaksi ja aidommaksi.
”Toivon, että oppisin koskettamaan yleisöäni siten, että lauluistani tulee hyvä fiilis ja meininki. Haluan kirjoittaa vahvemmin itselleni tärkeistä asioista – luonnosta, ilmastosta, hyvän tekemisestä, luottamisesta, rauhan asiasta ja rakkauden kaikista ilmenemismuodoista.”
Koskela mieltää itsensä taiteen tekijäksi. Hän haluaisi tiivistää ja selkeyttää motivaatiotaan suhteessa näkyvyyteen ja menestykseen.
”Kun lauluni Suuri pyörä oli isolla Spotify-listalla suurien nimien joukossa, koin selkeästi koukuttavaa huumaa, jonka aitoudesta ja tavoiteltavuudesta en ole ollenkaan varma tai itseni kanssa tasapainossa.”
Valmiina keikoille
Mikko Koskela esiintyy ensi juhannuksena Hailuodossa.
”Soolokeikkoja voin tehdä hyvin matalalla kynnyksellä ja nopeasti”, hän kertoo.
Koskelan sävellys valittiin kesäkuussa Salossa järjestettävän valtakunnallisen lastenlaulukilpailun finaaliin. Hipsu Tipsun on sanoittanut Päivi Tuulikki Koskela.
Koskela on toiminut myös Oulun kaupungin kulttuurikummina.
”Olen tehnyt soolokeikkoja vanhustentaloissa, kehitysvammaisten asumisyksiköissä sekä päiväkodeissa.”
Laulaja-lauluntekijä ottaa ilomielin vastaan keikkatarjouksia. Hänen ohjelmistossaan on paljon omia ja cover-biisejä.
”Tilaisuuden järjestäjä voi toivoa ja asettaa railakkuus- ja hempeysasteen itse”, muusikko sanoittaa.
