Lasten teatterifestivaali käynnistyi riemukkaasti – teatterissa oma kepparirata ja lavalle pääsevät kaikki halukkaat ratsastamaan
Näyttämön lisäksi lapsilla on mahdollisuus kirmata keppariradalla koko festivaalin ajan. Kuvassa kepparitunnelmissa näyttelijät Karoliina Niskanen, Heidi Syrjäkari, Sirpa Järvenpää ja Antti Hovilainen. Kuva: Minna Hyvönen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Tällä viikolla Oulun teatterin täyttävät lapsiperheet, sillä tiistaista lauantaihin vietetään Lasten teatterifestivaalia. Kevään teatteriviikkoa osataan odottaa, sillä tapahtumalla on yli 40 vuoden perinne. Tällä kertaa festivaaleilla kirmataan myös keppihevosilla.
Oulun teatterin taiteellisen johtajan Alma Lehmuskallion mielestä maailmaa ei voi muuttaa ilman kykyä osata kuvitella maailmaa toisenlaiseksi. Kaiken takana piilee mielikuvitus, jota teatterissa juhlitaan.
”Mielikuvitus ja leikki ovat lähellä lasta. Teatterin myötä lapsi näkee, että aikuistenkin maailmassa leikki ja mielikuvitus ovat tärkeitä asioita.”
Mielikuvituksen ylistäminen on yksi lukuisista syistä Lasten teatterifestivaalin järjestämiselle.
”Nykyaikana on erityisen tärkeää tuoda esille elävän näyttämön ja ihmisten tuottamaa mielikuvituksellisuutta, kun digitaaliset sisällöt tavoittavat lapsetkin. Lisäksi julkisen tuen saaminen perustuu siihen, että teatteri saavuttaa mahdollisimman monia ihmisiä.”
Yli 40 vuotta järjestetty teatterifestivaali onkin muodostunut monelle traditioksi.
”Esitysten syvyyttä ei kuitenkaan määritä se, näkeekö sen moni vai harva”, Lehmuskallio lisää.
Oulun teatterin taiteellinen johtaja Alma Lehmuskallio iloitsee, kun teatteriin saapuu pieniä vieraita. Kuva: Emilia Tiitto
Eri genrejen yhdistelmiä
Tänä vuonna lasten ja nuorten esitykset on erotettu ensimmäistä kertaa omille viikoilleen, jotta molemmat kohderyhmät kokisivat olonsa tervetulleeksi teatteriin. Viisipäiväinen Lasten teatterifestivaali on täynnä niin pienille kuin isommillekin lapsille suunniteltuja esityksiä.
Sirkustaiteilija Matleena Laineen teos Kotelometsä tavoittaa päiväkoti- ja alakouluikäiset kehitysvammaiset, joille ei ole luontevaa istua pitkiä aikoja paikallaan. Kokemushuoneeseen saavutaan yksi lapsi kerrallaan. Huoneessa lapsi saa muun muassa vaihtaa tilan väriä, loikoilla riippumatossa ja kokeilla miten pehmeältä matto tuntuu.
Teatteriesityksen lopussa on jopa osio, jossa lavalle saa tulla ratsastamaan.
”Teatteri on muutakin kuin puhuttua tekstiä. Lähtökohtanamme on tarjota eri genrejä yhdisteleviä erilaisia teoksia, sillä ihmiset kokevat esitykset eri tavoin. Lasten teatterifestivaalille mietimme aiheita niin että voisimme laventaa käsitystä siitä, millainen ihminen saa ja voi olla”, Lehmuskallio taustoittaa.
Kompani Giraffin esityksessä Goldberg-muunnelmat sirkustaiteilijat vievät katsojan matkalle akrobatian, jongleerauksen sekä keksintöjen ja kokeiden siivittämänä. Stella Polariksen improvisoidussa näytelmässä lapset sen sijaan saavat vaikuttaa esityksen kulkuun.
Keppihevosen kanssa teatteriin
Torstaina Kajaanin kaupunginteatteri esittää kaksi näytöstä Kepparit – Valoa pimeyteen! -esityksestään. Esityksen inspiroimana teatterilta löytyy keppihevosesterata, joka on hypeltävissä koko festivaalin ajan.
”Esitys on täynnä keppihevosharrastuksen riemua ja leikkiä. Samalla teos kertoo ystävyydestä sekä toisen hyväksymisestä ja auttamisesta. Esitystä katsoessa ei ole kiire: välillä näyttämöllä tapahtuu ja välillä ei tapahdu mitään”, näyttelijä Karoliina Niskanen kertoo.
Niskasen mukaan teos on tarkoitettu lähtökohtaisesti lapsille, mutta yleisöpalautteen perusteella esityksestä nauttivat kaikenikäiset.
”Esitys on katsojalle silmäkarkkia. Annukka Mäntynen on rakentanut todella hienon visuaalisen maailman, jossa riittää katsottavaa ja ihailtavaa. Keppariharrastajat taas voivat bongata esityksestä paljon omista leikeistä tuttuja asioita.”
Niskanen kertoo itsekin yllättyneensä, miten suosittu harrastus keppihevoset ovat.
”Lapset saavat ottaa esitykseen omia keppihevosia mukaan. Esityksen lopussa on osio, jossa lavalle saa tulla ratsastamaan”, Niskanen vihjaa.
Tunteet ovat teatterissa sallittuja
Koska teatterilla on tarjolla oheisohjelmaa, suosittelee Lehmuskallio varamaan aikaa esitysten ympärille. Teoksesta riippuen esitysaika vaihtelee tunnin molemmin puolin, joskin lyhin lasten esitys kestää 20 minuuttia.
”Meillä on myös hyviä lapsille suunnattuja väliajallisia kahden tunnin teoksia, kuten Ihmemaa Oz, joita lapset jaksavat katsoa. Teatteriesitysten seuraaminen vaatii lapsilta antautumista ja keskittymistä, kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pysähtyä yhden teoksen äärelle.”
Täysin vaiti ja paikallaan ei lapsen tarvitse teatterissa kuitenkaan istua.
”Teatteri on turvallinen paikka kokea erilaisia tunteita. Meitä ei haittaa, jos lapsi hihkuu, pyörii katsomossa tai nousee seisomaan. Teatterissa saa reagoida, ja toivommekin, ettei lapsen reaktioita hyssytellä pois.”