Kuurous ei hidasta rumpuartisti Maarit Ylitaloa: "Tunnen rytmin kehossani"

Vanhassa Hiukkavaarassa sijaitsee työhuone, jonka oven takaa paljastuu Maarit Ylitalon luovuuden koti. Työpöydällä lepää kauniita kuparilankateoksia ja tilan katseenvangitsijana seisoo rumpusetti, jota koristaa taiteilijan itsensä suunnittelema logo. Kuvassa lukee Rock ja r-kirjain on piirretty viittomamerkillä.

”Viittomakielisenä henkilönä haluan tuoda teemaa esiin logoissa ja muussa graafisessa ilmaisussa”, kertoo Ylitalo.

Rumpusetti pääsi edellisen kerran lavalle elokuun alussa järjestetyssä Hiukkafest-tapahtumassa, jossa Maarit soitti isänsä Jari Ylitalon kanssa heidän Deaf Tone Jam kokoonpanollaan. Kaksikon esitys ei koostunut perinteisistä elementeistä, vaan kyse oli enemmänkin visuaalisesta rumputaiteesta.

”Minun roolini oli omalla soitollani ikään kuin koristella Maaritin rummutusta”, kertoo Jari.

Rytmi kulkee kehossa

Osa kuuroista rumpaleista käyttää implanttia, jonka avulla he pystyvät kuulemaan jonkin verran musiikkia. Maaritille apuvälineen käyttö ei kuitenkaan ole mahdollista.

”Minä en kuule musiikkia millään tavalla, enkä tiedä, miltä rummutukseni kuulostaa yleisölle”, toteaa Maarit.

”Minun täytyy koko ajan laskea mielessäni, miten rytmi menee”, hän jatkaa.

Isänsä kannustamana Maarit meni nuorempana rumputunneille, jossa hän oppi lukemaan nuotteja sekä soittamaan oikeassa asennossa. Myös kehon tuntemukset auttavat häntä hahmottamaan musiikkia.

”Näen todella visuaalisesti koko rummutustilanteen ja keho lähtee siihen mukaan”, Ylitalo kuvailee.

”Kun lyön kapulalla, tunne nousee kättä pitkin ylöspäin ja bassorumpu puolestaan tuntuu vahvasti jalassa. Lisäksi voin aistia musiikin, jos kaiutin on suoraan minuun päin”, hän jatkaa.

Haasteelliseksi Ylitalo kuvailee rytmillisesti vaihtelevan rockmusiikin soittamisen.

”Yritimme soittaa rockia isän kanssa ja sitä oli hankalaa hahmottaa. Rytmin täytyy olla selkeä, jotta pystyn laskemaan sen”, hän toteaa.

Filmausta ja tinaamista

Vuonna 2009 Ylitalo valmistui kuvasuunnittelijaksi Raahen Lybeckerin opistosta. Visuaalista ilmaisua rakastavalle taiteilijalle opinnot antoivat työkaluja graafiseen suunnitteluun sekä audiovisuaaliseen ilmaisuun.

Ylitalon tekemä animaatioelokuva herättikin aikanaan Jyväskylän lyhytelokuvafestivaaleilla kiinnostusta.

”Teos oli ainoa animaatio koko festareilla ja erosi näin tyyliltään muista. Käytin siinä myös graafisia taustoja ja visuaalisia elementtejä”, kertoo Ylitalo.

Taiteilija Veikko Törmänen on myös taltioitunut Ylitalon lyhytelokuvaan. Teoksessa seurataan Törmäsen työskentelyä hänen työhuoneellaan. Video on nähtävillä tällä hetkellä osana Törmäsen taidenäyttelyä Galleria Himmeblaussa Tampereella.

Muutamia vuosia sitten Ylitalo innostui opiskelemaan sähkötekniikkaa etäopintoina. Hänestä tuli visuaalinen peliohjelmoija ja hän onkin hyödyntänyt taitojaan myös oman taiteen tekemisessä. Työhuoneen seinää koristavat useat levyt, joihin Ylitalo suunnitellut, tinannut ja koodannut erilaisia valopelejä.

Valoteoksia tullaan mahdollisesti käyttämään installaatioissa sekä osana rumpuesitystä ja lyhytelokuvia.

”Napista painamalla syttyy eri valoja. Niitä voi käyttää valaisuun, koristeena tai rekvisiittana”, hän sanoo.

Visual Sign Drumming show

Jari Ylitalo on vahvasti mukana tyttärensä projekteissa soittaen sekä auttaen käsikirjoituksissa, ohjauksissa ja käytännön asioissa. Kaksikolla on mielessään paljon erilaisia tempauksia, jotka he haluavat toteuttaa. Yksi niistä on visuaalisen viittomarummutusesityksen koostaminen.

”Suunnittelu on vielä alussa, mutta tulemme esityksessä hyödyntämään kaikkea Maaritin osaamista”, Jari kertoo.

Hän näkee, ettei Maaritin tekemisessä kiinnostavinta ole se, miten hyvin hän soittaa, vaan miten hän käyttää rumpuja.

”Kun Maaritin tekemiseen lisätään vielä video- ja valotaidetta, esityksestä tulee upea tarinallinen kokonaisuus”, Ylitalo visioi.

Lisätietoa Maaritista ja hänen taideprojekteistaan löydät tästä linkistä.