Kun väsynyt äiti tahtoo lähteä – Hiekkasilmä-kamariooppera kutsuu kokemaan ja keskustelemaan Valvesalissa
Sanna Ahvenjärvi (vas.) ja Laura Heikkilä odottavat mielenkiinnolla, miltä Hiekkasilmä-ooppera tulee lopulta kuulostamaan. Kuva: Julia Quante
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Libretisti-ohjaaja Jenni Kinnusen tekstiin pohjautuvan Hiekkasilmä-kamarioopperan kohtaukset 1–6 esitetään sunnuntaina 18. joulukuuta Oulun Valvesalissa. Kinnusen lisäksi teoksen rakentamiseen on osallistunut oululainen säveltäjä Sanna Ahvenjärvi.
”Sävellystyölle tulee 10. juhlavuosi ensi vuonna. Aluksi projekti oli aktiivisesti työn alla, sitten meni tauolle ja vuosien mittaan olemme hitaasti haudutelleet ja kypsytelleet teosta”, Ahvenjärvi kertoo.
Kinnusen tekstin ja Ahvenjärven sävellyksen myötä oopperaa on luotu yhteisissä työpajoissa, jotka kuuluvat oopperakomppanian työskentelytapaan. Komppanian korrepetiittori, Kemijärvellä asuva Laura Heikkilä on tuonut oman osansa teoksen toteutukseen.
”Olen ollut työryhmässä mukana parisen vuotta. Oopperateatterimaailmassa korrepetiittori on laulajien valmentaja, jonka vastuu on musiikkipuolella. Soitan myös esityksessä erilaisia koskettimia”, Heikkilä selventää.
Talo, johon valuu hiekkaa
Juonen tasolla Hiekkasilmässä tutkitaan, miksi eräs äiti masentuu. Johtuuko se lapsen saamisesta vai onko syy muualla? Masentuneen äidin lisäksi tarinan keskiössä nähdään hänen miehensä ja sisarensa.
”Voisi kuvitella, että keskiössä olisi äidin suhde lapseen, mutta teoksessa käsitellään myös muiden henkilöiden tunne-elämää”, Heikkilä huomauttaa.
Oopperaa voisikin kutsua ahtaan huoneen tutkielmaksi: päähenkilöiden keskinäiset suhteet ja sisäiset maailmat alkavat saada uusia sävyjä, kun henkilöt laitetaan liian pieneen huoneeseen liian pitkäksi aikaa. Hiekkasilmä pistää pohtimaan, mitä jää sanomatta, millaisia valintoja teemme ja mitä pelkäämme.
”Oopperassa tuodaan esille myös isän näkökulma, kun mietitään, miten vaimon huono henkinen hyvinvointi vaikuttaa perheeseen. Isän roolin tekee liikekielellään tanssija-koreografi Joel Alalantela”, Ahvenjärvi lisää.
Nimensä mukaisesti esitykseen liittyy elementtinä hiekka, joka kuvaa ajan kulumista ja kulumattomuutta. Pohtia sopii, miksi taloon valuu koko ajan hiekkaa.
Äidin ristiriitaiset tunteet
Teoksen tekijät ovat keskustelleet keskenään nykyaikaisesta naiseudesta, sillä lapsensa jättävän äidin on koettu olevan kulttuurillisesti edelleen tabu. Tekijät myös kokevat, ettei äitien uupumuksesta ja mielenterveysongelmista keskustella riittävästi.
”Itselläni on kaksi lasta ja teos herättää minussa paljon muistoja siitä, miten ristiriitaisia tunteita äitiyteen ja parisuhteeseen voi liittyä. Joskus voi olla vaikea muistaa, että tilanteeseen vaikuttavat monet eri tekijät”, Ahvenjärvi tuumaa.
Teoksen toisella naispäähenkilöllä sen sijaan ei ole lapsia, vaikka hän haluaisikin olla äiti. Heikkilän mukaan naisen täyttämättömät toiveet nousevat esiin samassa huoneessa.
”Myös äidin ristiriita koskettaa, sillä yhtä aikaa voi rakastaa lastaan ja haluta paeta.”
Sävellys syntyy tekstin pohjalta
Oopperan sävellys syntyy sen perusteella, millaisen tunnelman teksti ja henkilöhahmot luovat.
”Pyrin pääsemään syvälle tekstin sisään. Saatoin soittaa Jennille ja kysyä, miten henkilöhahmot suhtautuvat eri tilanteisiin. Pyrin hahmottamaan kokonaistunnelman, jotta musiikista tulee osa kokonaisuutta”, Ahvenjärvi kertoo.
Palasten loksahdettua Ahvenjärvi pohtii teosta oman tyylinsä ja sävellysteknisten yksityiskohtien kautta.
”Pohdin, soisiko tietyn kohdan musiikki korkealta vai matalalta ja olisiko se pehmeää vai riitasointista.”
Yleisö saa ihmetellä
Hiekkasilmän työpajatyöskentely on vielä kesken. Sunnuntaina nähtävän esityksen idea olisikin, että katsoja pääsisi kurkistamaan kulissien sisään. Työpajan pidettyään tekijät esittelevät yleisölle, mitä ovat saaneet aikaan, minkä jälkeen keskustellaan glögitarjoilun yhteydessä.
”Kyseessä on tarina, jonka oululainen ihminen pystyy ymmärtämään täysin omalla kielellään ilman tarvetta ymmärtää oopperoista mitään. Ihmiset ovat aidosti tervetulleita ihmettelemään”, Heikkilä toivottaa.
Ooppera on kokonaistaideteos
Alkuperäinen ooppera pitää sisällään yhdeksän kohtausta, joista nyt nähdään kuusi. Esityksen kesto on noin 35 minuuttia, ja paikalle mahtuu 50 ihmistä.
”Toivon, että sitten kun tulevaisuudessa pidämme ensi-illan, kaikki tulisivat katsomaan, miten tarina jatkuu”, Heikkilä hymyilee.
Kokonaisteoksen esittämistä kaavaillaan parin vuoden päähän. Tekijät uskovat, että ooppera jättää kuulijan pohtimaan kokonaisuutta.
”Esityksen visuaalinen puoli on voimakas, ja koreografi tuo vielä oman osuutensa. Kyseessä on kokonaistaideteos, joka saa koskettaa sydäntä kauneudellaan. Mielenkiintoista tässä on se, että jatkotarinan eli koko teoksen kantaesityksen pääsee kuulemaan myöhemmin.”
Hiekkasilmä-kamarioopperan ovat mahdollistaneet Oulun kaupunki, Taiteen edistämiskeskus, Suomen Säveltäjät ry, Haapajärven kaupunki sekä Jokilaaksojen musiikkiopisto.
”Haluamme kiittää yhteistyöstä myös Muhoksen kotiseutumuseota, Taito Pohjois-Pohjanmaata ja Koillis-Lapin musiikkiopistoa”, Ahvenjärvi ja Heikkilä lausuvat.
Hiekkasilmä-kamarioopperan kohtaukset 1–6 esitetään sunnuntaina 18. joulukuuta Oulun Valvesalissa kello 18.