Koulusta taidemuseoon: työpaikkansa hoitavaa vaikutusta ihastelee museolehtori Satu Larivaara-Heikkala
Oulun taidemuseon uusi museolehtori Satu Larivaara-Heikkala teki aiemmin pitkän rupeaman kuvataiteen lehtorina. Kuva: Mika Friman
Jaa sosiaalisessa mediassa:
”Olen päässyt töihin alalle, joka on intohimoni kohde. Lisäksi taidemuseolla on seesteinen kaunis ympäristö ja saan työskennellä taiteen ympärillä. Pääsen vielä puhumaankin mielenkiintoni kohteesta. Odotan tapaamisia mielenkiintoisten ihmisten kuten taiteilijoiden ja yleisön kanssa.”
Satu Larivaara-Heikkala on aloittanut Oulun taidemuseon museolehtorina tammikuun alussa tilanteessa, jossa museot ovat suosittuja kohteita ja museokorttiakin myydään mukavia määriä.
”Haluaisin saada uusia ihmisiä käymään Oulun taidemuseossa, joka on rakennuksena kaunis ja josta välittyy taiteen avartava ja mielenterveyttä hoitava vaikutus. Museossa on mahdollisuus kehittää omaa ajattelua ja ymmärrystä maailmaan sekä samalla saada hyvinvointia”, Larivaara-Heikkala kuvailee.
Ikäihmisten viisaus kiinnostaa
Uudelta museolehtorin työltään Larivaara-Heikkala odottaa arjen rauhoittumista.
”Koulu on aina ollut hektinen työpaikka, mutta nyt tahti on siellä kiihtynyt ja pitäisi tehdä viittä asiaa yhtä aikaa. Museolehtorina istun alas ja saan olla yhden asian äärellä kerrallaan.”
Larivaara-Heikkala muisteleekin, kuinka ihanaa oli tulla luokkien kanssa vilkkaasta kouluympäristöstä taidemuseon näyttelyihin.
”Siinä kohosi kaikkien mieliala. Faktatkin jäävät mieleen paremmin, kun olo on hyvä tai keskustelet kokemuksestasi jonkun kanssa.”
Hektisen koulumaailman jälkeen Larivaara-Heikkalaa kiehtoo työ myös ikäihmisten kanssa.
”Olen ollut niin pitkään tekemisissä teinien ja lasten maailmassa ja oma ajattelu on sijoittunut kokonaan sinne kouluun. Ikäihmisten viisaus ja tietous historiasta ja elämästä voivat tuoda tekemiseen uusia ulottuvuuksia.”
Käytännössä museolehtorin työ on enimmäkseen yhteistyötä koulujen, päiväkotien, kotien ja senioreiden sekä muun yleisön kanssa. Silloin tapahtuu esimerkiksi työpajoja, suunnittelua, ideointia ja viestimistä.
”Ja kohtaamisten vetämistä”, Larivaara-Heikkala tähdentää.
Larivaara-Heikkala näkee myös maahanmuuttajat ja juuri nyt ukrainalaiset pakolaiset asiakaskunnassaan.
Uusiin tiloihin muitakin museolehtoreita
Larivaara-Heikkala on alun perin oululainen Kellon Kiviniemen ala-astelainen ja Haukiputaan koulun yläastelainen. Oulun lyseon lukiosta hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna -91.
Oulun yliopistosta Larivaara-Heikkala valmistui kasvatustieteiden maisteriksi sekä luokanopettajaksi. Sen jälkeen hurahti muutama vuosi Espoossa luokanopettajana.
Helsingin Taideteollisesta korkeakoulusta Larivaara-Heikkala valmistui kuvataiteen opettajaksi vuonna 2001. Sitten kutsuivatkin työt vajaan vuoden verran Hailuodossa yläasteen kuvataiteen lehtorin sijaisena.
Museolehtorina istun alas ja saan olla yhden asian äärellä kerrallaan.
Oulun kansainvälisen koulun kuvataiteen lehtorin virassa Larivaara-Heikkala oli 14 ja puoli vuotta, joten työmatka ei nyt muuttunut kuin 100 metriä.
Larivaara-Heikkala ei ole taidemuseon ainoa museolehtori. Ensimmäinen toimi perustettiin vuonna 2012 ja sitä on hoitanut Laura Lampinen.
Tietomaan ja Pohjois-Pohjanmaan museon uusi tuleva näyttely- ja tapahtumakeskus laajentaa tulevaisuudessa myös Larivaara-Heikkalan työyhteisöä: museolehtorit eri taloista työskentelevät tiiviimmin yhdessä uusissa tiloissa. Sen myötä Larivaara-Heikkala toivoo Ouluun tulvahtavan aidosti ison kaupungin tunnelmaa.