Koukuttava ja viihdyttävä bridge kerää taktikot jälleen pöydän ääreen – pääkirjastossa palattiin maailmanluokan urheilulajin pariin

Bridge on kansainvälinen peli. Pelin kieli on kaikkialla sama. Sitä voi pelata missä päin maailmaan tahansa, kunhan osaa säännöt. Kuvat: Joel Ollikkala

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: carita marion forsman

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Syyskuun yhdeksännen päivän varhainen iltapäivä pääkirjastolla ei ollut synkkä eikä myrskyinen, Oulu-huoneen ikkunat antoivat upean näkymän meren ympäröimään Pikisaareen. Salissa on alkamassa vuoden toinen bridgeilta koronasulun jälkeen, tilaisuuden vetäjät Ritva Puolakka ja Ritva Tolonen valmistelevat pöytäkuntia pelaamiseen.

Bridge on viihteellinen, koukuttava ja taktinen korttipeli. Se on kaukana savuisessa satamakapakassa läiskittävästä rahapelistä, ollen enemmän urheilulaji. Kansainvälinen olympiakomitea KOK onkin tunnustanut bridgen urheilulajiksi. Niinpä KOK:n alaisiin turnauksiin osallistuvat pelaajat joutuvat osallistumaan myös WADA:n huumetestiin.

Tilaisuuden alku viivästyy hieman, sillä pelaajilla on taipumus saapua paikalle täsmällisesti – joskin viimetingassa. Suurin osa pelaajista on eläkeikäisiä, ja heillähän ei tunnetusti kiireitä ole.

”Bridgeillat aloitettiin vuonna 2019 ja varsin pian ne loppuivat koronasulkuun. Nyt toiminta on käynnistynyt uudelleen elokuun lopulla. Osaa entisistä pelaajista kaipaillaan takaisin. Kaikki eivät ole vielä hahmottaneet, että ollaan koronarajoitusten jälkeisessä ajassa ja live-pelaaminen on taas mahdollista”, Ritva Puolakka toteaa ja harmittelee, että osa vakiopelaajista puuttuu tänään.

Bridge on tasa-arvon silta

Pelaajat pitävät Bridgen hienoutena sitä, että peli kohtelee pelaajia tasa-arvoisesti. Samassa pelissä kohtaavat ihmiset täysin eri yhteiskuntaluokista. Peli tarjoaa pelaajilleen kohtaamisia ja sosiaalisia hetkiä yli yhteiskuntarajojen, joten se sopii myös kirjaston arvoihin erinomaisesti.

Pelaajat ovat istuneet pöytiinsä keskittyen tulevaan koitokseen. He odottavat pääsevänsä pian aloittamaan ja he ovat hiljaisia. Kahvitaukojakaan ei pidetä, sillä kahvila Tarina ehtii sulkeutua pelin kiihkeimmässä tuoksinassa. Pelaajia asia ei näytä haittaavan mitenkään.

Innokkaita pelaajia bridgekerholaiset toki ovat, koronaviruksen suljettua kirjaston ovet, bridgekerho siirtyi verkkoon. Kun viralliset ”kirjastobridget” oli netissä pelattu, monet jatkoivat pelaamista omalla ajallaan. Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että mikään ei korvaa live-pelin tunnelmaa ja sosiaalisen kohtaamisen merkitys on koronaeristyksen myötä korostunut.

Kansainvälisenä pelinä bridge-harrastajilla on maailmassa yhteinen kieli, sillä varsinaiset pelikortit ovat kansainvälisiä. Uuteen maahan saavuttuaan, monet ovatkin löytäneet ystäviä Bridgekerhon avulla, sillä pelin kieli

Bridgen maailmaan matalalta kynnykseltä

”Kirjastossa pelataan bridgeä Oulun parhaalla paikalla. Peliin koukuttuu hyvällä tavalla. Kirjasto on matalan kynnyksen paikka tulla opettelemaan bridgen saloja”, toteaa bridgeä parisen vuotta pelannut Harri Pihlajaniemi.

Harri Pihlajaniemi on ennen pelannut tuppea. Bridge tuntui heti tutulta ja vei mukanaan pari vuotta sitten.

Matalaa kynnystä tarvitaan, sillä neljän hengen taktiikka- ja tikkipelin salat eivät hetkessä valkene. Bridgen koukuttavuus piilee monimutkaisessa pistelaskussa sekä tarjousvaiheessa, joka voi olla hengästyttävä. Bridgen pelaajalta vaaditaan hyvää keskittymiskykyä, taitoa lukea peliä ja pystyä kommunikoimaan parin kanssa sujuvasti. Hyvin tärkeää on myös positiivinen asennoituminen itse peliin. Sen, minkä nuorena oppii, sen sitten taitaa lopun elämäänsä.

Ritva Puolakka kertoo Helsingin Bridge-areenalla pelanneesta dementoituneesta yli 90-vuotiaasta pelaajasta. Sairaudesta huolimatta pelitaidot pysyivät muistissa ja tarjosivat mahdollisuuden sosiaaliseen kokemukseen, vaikka hänen maailmankuvansa oli jo muutoin sirpaleinen.

Pelin saavuttaa kierroksen kohokohdan, taivas Pikisaaren yllä hämärtyy ja äänet vaimenevat. Sali on täysin hiljainen, joten korttien läpse pöytiin kuuluu selkeästi. Pelaajat näkevät vain kortit. Tämä on se hetki, jolloin murha voisi tapahtua.

Kirjaston pelaajat ovat leppoisaa ja mukavaa väkeä, jotka suhtautuvat peliin lähinnä ajanvietteenä. Kierrosten jälkeisestä tunnelmasta voi kuitenkin päätellä, että tätä maailman arvostetuinta ja vanhinta tunnettua korttipeliä on vuosien saatossa pelattu myös murhaavissa tunnelmissa. Bridge on paripeli, parina voitetaan tai hävitään. Eikä kukaan kirjastonkaan peleissä halua hävitä.

Todellinen bridgen pelaaja ei koskaan pelin päätteeksi myöskään huudahda: ”Bridgehän on vain peli.”