Koreografi ja esiintyjä Elssa Antikainen: ”Monimuotoisuuden arvostaminen on avannut uusia mahdollisuuksia”
Oulussa asuva Elssa Antikainen kehittää suomalaista kansantanssia rohkeasti eteenpäin, tehden töitä eri ryhmien kanssa ympäri Suomea. Kuva: Elssa Antikainen
Siitä lähtien, kun Elssa Antikainen vietiin 2-vuotiaana kansantanssiharjoituksiin, on laji kuljettanut häntä ympäri Suomea. Kulttuurin keitaissa kasvaneelle Antikaiselle työ näyttämötaiteen ja ohjauksen parissa on ollut täysin luonnollinen valinta, jota on ohjannut pienestä asti sisältä kummunnut intohimo esiintymistä kohtaan.
Äitinsä ansiosta Antikainen pääsi jo lapsena tutustumaan ryhmien ohjaamiseen ja teatterin maailmaan.
”Äiti oli Kuopiossa aktiivinen nuorisoseuratoimija ja ohjaaja. Kuljin hänen mukanaan treeneissä ja festareilla. Siellä se innostus on alkanut ja vienyt mukanaan”, Antikainen kertoo.
Tanssikärpäsen surinaa kuunnellen nuoren Elssan tie kulki ala- ja yläasteella tanssiluokille, jolloin askelia soviteltiin myös uusien lajien rytmeihin. Kansantanssi ei kuitenkaan unohtunut, ja kun lehdessä ilmoitettiin Rovaniemellä järjestettävästä tanssijakoulutuksesta, olivat Antikaisen kassit nopeasti pakattu, ja juna kohti pohjoista odotti Kuopion asemalla.
”Sitten sitä vaan lähdettiin Lappiin! En ollut edes ikinä käynyt siellä päinkään”, Antikainen muistelee.
Makupaloja ammattilaisuudesta
Rovaniemellä Antikainen opiskeli päivät Santasportilla tanssijan perustutkintoa, ja iltaisin jalka nousi kansantanssiryhmä Rimpparemmin harjoituksissa sekä hip hop -tunneilla. Pian myös teatterin ovet avautuivat nuorelle taiturille.
”Pääsin Rovaniemen teatterille mukaan musikaaleihin, ja silloin teatterin maailma imaisi täysin sisäänsä. Oli upeaa päästä tekemään ammattitanssijan hommia”, Antikainen muistelee.
Kun musikaalien liekki oli syttynyt, siihen täytyi puhaltaa lisää voimaa. Tanssiopintojen päätyttyä Antikainen kuljetti tossunsa Kuopion kaupunginteatterille Chicago-musikaalin pyörteisiin. Siitä liekki kasvoi roihuksi, eikä tanssijaa pysäyttänyt enää mikään.
”Lähdin Laajasaloon vuoden kestävälle näyttelijälinjalle ja sieltä Joensuuhun, jossa tein erilaisia töitä. Sitten kuljin mutkan Rovaniemelle opetushommiin, jonka jälkeen tein Lahdessa töitä usean eri ryhmän kanssa”, kertoo Antikainen.
Kohti tv-tuotantoja
Vaikka Antikainen oli jo pitkään työskennellyt ohjaajana ja koreografina, häneltä puuttui tanssinopettajan pätevyys. Asian muuttamiseksi luonnollinen siirto oli astuminen sisään Oulun ammattikorkeakoulun ovista.
Oulussa Antikainen on kehittänyt vahvasti tanssiteatteria, niin koreografina kuin esiintyjänäkin. Hänet on nähty tanssiteatterin Hämyn tuotannoissa sekä muun muassa suurteos Owla -tanssiseikkailun pääroolissa.
Laajasalon opintojen aikaan Antikainen löysi tv-maailman, jonka kutsu alkoi kuulua selkeämmin Ouluun muuton jälkeen.
Tv-näytteleminen on paljon hienovaraisempaa, pienetkin eleet ja ilmeet tulevat helposti esiin.
”Sain pienen roolin Jos rakastat -elokuvasta, joka vahvisti sen, että haluan kehittyä näyttelijänä. Olen ollut mukana myös Marja Pyykön Paratiisi-sarjassa, joka kuvattiin Oulussa, sekä Ylen Pala sydämestä -sarjassa”, kertoo Antikainen.
Hän sai pian huomata, että tv-tuotannoissa näytteleminen on osittain erilaista verrattuna siihen, mitä tehdään teatterin lavalla.
”Olin tottunut elehtimään isosti ja käyttämään vahvasti ääntä, joten puhuin aluksi mikkiin tarpeettoman lujaa”, muistelee Antikainen.
”Tv-näytteleminen on paljon hienovaraisempaa, pienetkin eleet ja ilmeet tulevat helposti esiin. Se on mielenkiintoista ja mukavasti haastavaa”, hän lisää.
Mainoksia ja mallin töitä
Antikainen tunnetaan rohkeana ja omaleimaisena koreografina, joka uskaltaa venyttää kansantanssin tavanomaisia rajoja, ja joskus jopa rikkoakin niitä. Samalla rohkeudella ja päättäväisyydellä Antikainen on myös päässyt sisään mainosnäyttelijän-, sekä vaatemallin hommiin.
”Olen aktiivisesti mukana eri someyhteisöissä, joissa ilmoitetaan, kun haetaan näyttelijöitä ja malleja. Sieltä bongasin myös mäkkärin mainoksen hakuilmoituksen. Pyrin siihen ja sain roolin. Silleen niitä haetaan”, toteaa Antikainen.
Mainostöitä onkin kertynyt mukavasti muun muassa Me Naisille, Fazerille ja Sanoma Magazinelle. Myös äänimainosten maailma on tullut Antikaiselle tutuksi.
”Minulla on kotona tarvittavat välineet, joilla voin tehdä videoita, joita rekrytointitilanteissa usein vaaditaan. Olen myös Helsinki Casting -listoilla mukana, ja heidän kautta olen päässyt tekemään monipuolisesti erilaisia töitä.”, hän jatkaa.
Lehtikuvaukset ja haastattelut ovat tulleet Antikaiselle tutuksi vuosien varrella monien taideproduktioiden kautta. Varsinaisiin vaatemallin töihin hakeutuminen tuntui siltä osin luontevalta. Tällä hetkellä hän työskentelee mallina muun muassa YOZEN- sekä Taiko Clothing -vaatemerkeille.
Rohkeutta ja monimuotoisuutta
Antikainen näkee, että monipuolisten töiden saamista helpottaa, kun on itse aktiivinen ja suuntautuu rohkeasti sinne, mihin haluaa mennä. Hän puhuu vahvasti myös hyvän verkostoitumisen puolesta.
”Kun tekee paljon, oppii tuntemaan ihmisiä, ja sana kiertää. Saan nykyään paljon töitä siten, että joku on suositellut minua, ja he ottavat yhteyttä tarjotakseen hommia”, Antikainen sanoo.
”Kun Stepa teki Oulu Anthem -musiikkivideon, hän laittoi minulle suoraan viestiä, ja kysyi, tulenko mukaan. Pääsin myös mukaan Justimuksen sketsiin toisen henkilön suosituksen ansiosta”, hän jatkaa.
Antikainen on tyytyväinen, että monimuotoisuuden arvostus on lisääntynyt niin esittävien taiteiden parissa kuin mainos- ja tv-maailmassakin.
”Nykyään halutaan palkata eri kokoisia ja eri näköisiä ihmisiä, ja arvostetaan myös kansainvälisyyttä. Se avaa myös itselle uusia latuja”, yksivuotiaana Afrikasta Suomeen muuttanut Antikainen sanoo.
”Koen, että juuri minun näköisiäni esiintyjiä ja näyttelijöitä ei välttämättä ole kovin paljon. Sekin on varmaan avannut uusia mahdollisuuksia”, hän pohtii.
Työroolien tasapainottelua
Antikaisen viimeisin projekti Oulussa oli elo-syyskuun vaiheessa Valveella esitetty suurtanssiteos Viimeinen Sapiens. Jarkko Martikaisen lauluihin tehty kokonaisuus vetosi oululaisiin ja loppuun myyty -kyltti nostettiin lippuluukulle useaan kertaan. Teos oli Antikaisen ja tanssinopettaja- ja koreografi Hanna Poikelan yhteistyön tulos.
”Koreografin työ on usein yksinäistä puuhaa, ja on luxusta, kun pääsee tekemään hommia jonkun kanssa kahdestaan”, Antikainen toteaa.
Sitä antaa itsestään niin paljon muille, että kaipaa vastapainoksi omaa esiintymiskokemusta.
Vaikka taiteilija rakastaakin työtään, löytyy siitä myös haasteita.
”Tietty epävarmuus rahoitusten suhteen ja tiedottomuus aiheuttavat joskus huolia. Sitä roikkuu koko ajan jollain rajalla”, Antikainen kuvailee.
”Välillä myös tuntuu, että sitä antaa itsestään niin paljon muille, että kaipaa vastapainoksi omaa esiintymiskokemusta. Rakastan olla lavalla ja minun täytyy päästä toteuttamaan itseäni myös sillä tavalla”, hän painottaa.
Antikainen kokee vahvasti, että hänen tekemä työ merkitsee paljon muutakin kuin koreografian opettamista ja teoksen luomista.
”Se on ihmisten kohtaamista ja jälkien jättämistä. Se on onnea, iloa ja mahdollisuuksia. Ja sitä, että antaa itsensä unelmoida”, hän kuvailee.