Konservaattorit taistelevat kulttuuriperinnön tuhoutumista vastaan
Vasemmalla konservaattori Marja Halttunen työssään Pohjois-Pohjanmaan museolla huoneessa, jonka esineistö on 1880-luvulta uusrenessanssin aikakaudelta. Oikealla konservaattori Marja Höyhtyä käsittelee Pienet sydämet -näytelmän rekvisiittaa vuodelta 1949. Kuvat: Merja Haukipuro
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Pohjois-Pohjanmaan museon kahta konservaattoria työllistää tällä hetkellä museon muutto Ainolasta, mikä tarkoittaa, että museon koko valtava kokoelma pitää pakata, kuljettaa ja käsitellä varastointia varten. Konservaattorit Marja Höyhtyä ja Marja Halttunen kertovat olevansa unelmatyössään, jonka ytimenä on kulttuurihistorian tuhoutumisen ehkäiseminen.
Mun Oulussa on viime aikoina esitelty museon eri ammatteja, ja tällä kertaa ovat vuorossa Pohjois-Pohjanmaan museon konservaattorit. Ainolan museon perusnäyttelyn poispakkaus työllistää tällä hetkellä molemmat konservaattorit.
”Tämänhetkinen työ on erittäinkin käytännönläheistä. Puramme Ainolassa perusnäyttelyitä, ja siinä menee koko kevät, kesäkuun loppuun saakka”, kertoo konservaattori Marja Höyhtyä.
”Käsittelemme kaiken tavaran, joka on ollut näytteillä, kuten tekstiilit, huonekalut, korut ja astiat”, konservaattori Marja Halttunen sanoo.
Nyt Halttunen on ollut pakkaamassa opiskelijoiden elämään liittyviä kirjoja ja vihkoja.
”Tänne on eräs lahjoittaja lahjoittanut kaikki opiskelumateriaalinsa 60-luvulta, kuten kansakoulun ja keskikoulun aikaisia kirjoja ja vihkoja. Näyttelyssä olleet vihkot ja kirjat imuroidaan ja pakataan laatikoihin, jotka odottavat sitten kuljetusta kuljetuskaapeissa kevään aikana. Kirjojen jälkeen siirrymme huonekaluihin, ne imuroidaan ja niille ommellaan lisäksi suojahuput”, Halttunen kertoo.
Höyhtyä on puolestaan pakannut viime päivien aikana kansatieteen osaston tekstiilejä.
”Pakkaan tekstiilit Ainolassa kuljetuspakkauksiin, ja säilytystiloissa puran ne niistä pois. Tarkistan kunnon, puhdistan ja pakkaan varastopakkauksiin”, Höyhtyä kertoo.
Samalla hän tarkistaa luettelointitiedot kokoelmanhallintajärjestelmästä, tarvittaessa täydentää tietoja sekä lisää digikuvan tietojen yhteyteen.
Konservaattorien parhaillaan tekemää työtä kutsutaan ennaltaehkäiseväksi konservoinniksi. Esineet puhdistetaan ja pakataan sekä kuljetetaan lopuksi pitkäaikaiseen säilytykseen. Ennaltaehkäisevässä konservoinnissa edistetään esineiden säilymistä laadukkailla materiaaleilla ja mahdollisuuksien mukaan oikeilla säilytysolosuhteilla.
Kulttuurihistoriallinen unelmatyö
Konservaattorit Marja Höyhtyä ja Marja Halttunen ovat kertomansa mukaan unelmatyössään.
”Olen valmistunut Vantaan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta puurakenteiden konservaattoriksi vuonna 1989 ja täydentänyt tutkintoni amk-tasolle Seinäjoen ammattikorkeakoulussa vuonna 2011”, Halttunen muistelee.
Hän kertoo hakeneensa aluksi konservaattorin toimen sijaisuutta Pohjois-Pohjanmaan museossa vuonna 1995, silloisen konservaattorin lähtiessä opetustyöhön Seinäjoelle. Myöhemmin samainen toimi tulikin avoimeksi, ja Halttunen valittiin Pohjois-Pohjanmaan museolle konservaattoriksi.
Konservaattori Marja Halttunen käyttää esineiden puhdistuksessa muun muassa vuohenkarvasivellintä ja imuria. Tässä hän puhdistaa työpisteellään vanhoja C-kasetteja.
Halttunen kertoo pitävänsä työstään paljon ja kokee tekevänsä merkityksellistä työtä. Konservaattorin työ on haasteellista: se sisältää ongelmanratkaisua, tiedonhakua ja uuden oppimista sekä edellyttää kädentaitoja. Halttunen on työskennellyt museon konservaattorina 29 vuotta.
Marja Höyhtyä on työskennellyt 39 vuotta nykyisessä työssään. Hän on valmistunut vuonna 1985 Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitoksesta kudonnan ohjaajaksi. Ennen kuin konservointikoulutus alkoi Suomessa, museoiden tekstiilikonservaattorit olivat useimmiten käsi- ja taideteollisen koulutuksen saaneita henkilöitä.
”Pääsin heti valmistumiseni jälkeen Pohjois-Pohjanmaan museoon tekstiilikonservaattorin määräaikaiseen toimeen. Toimi vakinaistettiin 1988”, Höyhtyä kertoo ja jatkaa työn olevan todella mukavaa, vaihtelevaa ja itsenäistä.
”Viihdyn työssäni erittäin hyvin”, Höyhtyä tuumii.
Oulussa muutama ammattikonservaattori
Konservointi on poikkitieteellinen tieteenala, joka tähtää kulttuuriperinnön tuhoutumisen hidastamiseen tai ehkäisemiseen.
”Laajat kokoelmat vaativat perehtyneisyyttä. Joka kerta tulee arvioida uusi tilanne aina alusta ja miettiä, miten pystyn ratkomaan tämän konservoinnin eettisten sääntöjen sisällä. Mitä konservaattori voi tehdä ja millä mahdollisilla menetelmillä”, Halttunen sanoo.
”Pitää olla pitkäjänteinen ja tarkka. Jokin työvaihe, joka vaatii paljon tekemistä, voi kestää kuukaudenkin. Yksi työ voi olla kesken ja sivussa tehdään myös muuta”, Höyhtyä lisää.
Konservaattorin työtä tehdään välillä mikroskooppisen tarkasti. Mikroskooppia käytetään esimerkiksi materiaalitunnistuksessa ja puhdistuksen apuvälineenä. Kuvassa Marja Höyhtyä.
Konservaattoreita työskentelee Oulussa Oulun museo- ja tiedekeskuksessa ja Oulun yliopistolla.
”Teemme maksutonta neuvontatyötä ja ohjaamme mahdollisuuksien mukaan, mutta emme tarjoa konservointipalvelua”, Halttunen kertoo.
Pohjois-Pohjanmaan alueella ei valitettavasti ole yksityisiä konservointipalveluja, kuten pääkaupunkiseudulla. Konservaattorit ovat tarpeen mukaan mukana alueellisessa vastuumuseotyössä.
”Työtä on paljon museoalalla ja tekijöitä liian vähän. Tässä joudumme priorisoimaan, mitä kaikkea pystymme tekemään”, Halttunen sanoo.
Pohjois-Pohjanmaan museolla on laajat kokoelmat.
”Vain alle kymmenen prosenttia on meillä näyttelyssä, ja suurin osa esineistä ja tekstiileistä on säilytystiloissa. Esimerkiksi tekstiilikokoelma on niin suuri, etten ole 39 vuoden aikana nähnyt kaikkia tekstiilejä, koska ne ovat pakattuina laatikoihin ja rullille”, kertoo Höyhtyä.
Pohjois-Pohjanmaan museon esineistö ja tekstiilit ovat tutkijoille käytettävissä.
”Esimerkiksi kun tutkitaan tietyn ompelimon valmistamia tekstiilejä, ja jos meillä sattuu olemaan kyseisen ompelimon tuotteita, tulevat tutkijat tutkimaan niitä meille”, Höyhtyä kertoo.
Pohjois-Pohjanmaan museon ulkomuseokohteet ovat konservaattorin näkökulmasta haasteellisia. Kohteiden olosuhteisiin ei juurikaan voida vaikuttaa ja ne nopeuttavat esineistön kunnon heikkenemistä.
Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmista löytyy esimerkiksi radionauhuri vuodelta 1969.
Pohjois-Pohjanmaan museolla on säilytystiloja noin 3000 neliömetriä. Museoiden kokoelmapolitiikka ohjaa museoiden tallennustoimintaa. Tällä hetkellä museot ympäri maailmaa joutuvat miettimään tarkasti mitä tallennetaan, koska säilyttäminen on kallista ja tilaa vievää.
Pohjois-Pohjanmaan museon näyttelytilat Ainolassa tyhjenevät parhaillaan ja ovat tyhjät kesäkuun 2024 loppuun mennessä. Pohjois-Pohjanmaan museon uudet näyttelytilat rakennetaan vuoden 2026 aikana valmistuvaan Oulun museo- ja tiedekeskukseen, jossa museo tulee toimimaan yhdessä Tiedekeskus Tietomaan kanssa.
Museo- ja tiedekeskus rakentuu vanhan Tietomaan yhteyteen. Vanhaan osaan tehdään muun muassa opetus- ja työpajatiloja, lasten museo ja ravintola. Pohjois-Pohjanmaan museon ja Tietomaan näyttelytilat sijoittuvat vanhan osan viereen rakennettavaan uudisosaan.
Kokoelma esille internetiin
Konservaattorit ovat osa museon kokoelmatiimiä, joka suunnittelee yhdessä näyttelytiimin kanssa museon näyttelyjen sisältöjä ja osallistuu esinevalintoihin. Konservaattorit valmistelevat valitut näyttelyesineet näyttelykuntoon.
Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat eivät ole yleisölle julkisia muulloin kuin näyttelyiden aikana. Tämä pidentää esineiden ja tekstiilien säilyvyyttä. Pohjois-Pohjanmaan museolle on tulossa kuitenkin oma julkinen käyttöliittymä kokoelmien selailuun verkossa, ja myöhemmin museokokoelmien osia liitetään myös Finna.fi-sivustoon, jonka hakupalvelusta kävijä löytää kiinnostavia aineistoja arkistoilta, kirjastoilta, museoilta ja muilta toimijoilta.
Konservaattorin työ
- Metropolia-ammattikorkeakoulussa voi opiskella konservaattoriksi amk- ja yamk-tasolla. Tutkinto-ohjelman opetussuunnitelma jakautuu orgaanisten materiaalien, kuten tekstiilien ja paperin, ja epäorgaanisten materiaalien, kuten arkeologiset löydöt ja metallit, sekä maalaustaiteen konservointiin.
- Konservointi jaetaan tekniseen eli käytännön konservointiin sekä säilyttävään eli ennaltaehkäisevään konservointiin. Museoiden, kirjastojen ja arkistojen kokoelmanhallintatyö on merkittävä osa konservaattorin toimenkuvaa, kuten myös yksittäisten esineiden konservointi.
- Konservointiin liittyy olennaisesti esineiden dokumentointi, johon kuuluvat materiaali- ja menetelmäanalyysit, analyyttinen valokuvaus, vauriokartoitukset sekä kulttuuri- ja taidehistoriallisten kontekstien selvittäminen. Jokaisesta konservointikohteesta tehdään konservointiraportti.
- Kemiaan ja biologiaan pohjautuvat materiaalianalyysit ovat konservoinnin ongelmanratkaisussa keskeisiä. Tämän lisäksi opinnot sisältävät museologiaa.
