Kirjailija Tommi Kinnunen innostui oopperan tuulettamisesta
Kirjailija Tommi Kinnunen (oik.) kirjoitti libreton Oulussa ensi viikolla esitettävään kamarioopperaan Ihminen parhaan kykynsä mukaan, jonka rooleissa ovat baritori Waltteri Torikka ja näyttelijä Pihla Penttinen. Kuvat: Turun kaupunginteatteri & Ofer Amir / WSOY
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulun teatterissa esitetään ensi viikolla uusi kamariooppera Ihminen parhaan kykynsä mukaan. Libreton kirjoittanut kirjailija Tommi Kinnunen kertoo, että hänen oopperafaniutensa syttyi jo lapsena, ja siinä oli suuressa roolissa käänteentekevä kokemus nimenomaan Oulun teatterissa.
Pohjoissuomalaisilla oopperan ystävillä on 20. ja 21. maaliskuuta harvinainen tilaisuus nähdä uusi oopperateos, kamariooppera Ihminen parhaan kykynsä mukaan, jonka tähtiä ovat baritoni Waltteri Torikka ja puheroolissa näyttelijä Pihla Penttinen.
Oopperaseurue Saaristo-oopperan tuottama teos kantaesitettiin viime huhtikuussa Turun kaupunginteatterissa loppuunmyydyille saleille, ja se on ehdolla vuoden 2025 Thalia-palkinnon voittajaksi. Oulussa ooppera esitetään Oulun teatterissa osana Oulun Musiikkijuhlien ohjelmaa, ja mukana on myös Oulu Sinfonian muusikoita. Teoksen on ohjannut Penttisen isä Pertti Sveholm ja musiikista vastaa säveltäjä Joel Järventausta.
Oopperan libreton on kirjoittanut kuusamolaislähtöinen menestyskirjailija Tommi Kinnunen, joka vastaa puhelimeen kotikaupungissaan Turussa valmistautuessaan ylioppilaskirjoitusten valvontaan. Nyt esitettävää oopperaa ennen hän kirjoitti libreton teokseen Koria täti (2021) Saaristo-oopperaa vetävän Kansallisoopperan sopraanon Päivi Nisulan pyynnöstä.
”Se oli niin huima kokemus, että Saaristo-ooppera olisi voinut ehdottaa minulle ihan mitä tahansa, niin olisin suostunut, koska halusin tehdä tällaista uudestaan”, Kinnunen kertoo nauraen.
Kuusamossa kasvoi oopperafani
Kinnunen ei lähtenyt mukaan ihan pystymetsästä, sillä hän tunnustautuu pitkäaikaiseksi oopperan ystäväksi. Kirjailijaa naurattaa kysymys, miten hänestä on voinut tulla jo lapsena oopperafani koillismaalaisessa mielenmaisemassa, jossa on yleensä harvemmin ollut tilaa oopperan kaltaisille asioille.
”Minua on siunattu vanhemmilla, jotka veivät meidät neljä lasta katsomaan ihan mitä tahansa. Ensimmäinen kosketukseni oopperaan on tullut telkkarista. 1970-luvun lopussa tai 1980-luvun alussa esitettiin Wagnerin oopperoita, jotka eivät lapsille ole ihan helpoimpia, mutta niissä on paljon satua ja mytologiaa, joka tehosi minuun”, Kinnunen muistelee.
Hänen ensimmäinen elävä oopperakokemuksensa tapahtui Oulussa.
”Vanhemmat veivät minut Oulun teatteriin katsomaan La Traviataa. Oli aivan silmät avaava, käänteentekevä, mullistava kokemus nähdä ja kuulla se kokonaisuutena silmien edessä. Jotain aivan huikeata! Silloin minusta tuli oopperafani.”
Perinteitä murtamaan
Kinnunen myöntää, että hänen oma proosatyylinsä on hyvin kaukana oopperan klassisesta muotokielestä ja maailmasta. Häntä kiehtoi projektissa mahdollisuus sekä kokeilla oopperan keinoja että rikkoa sen traditioita.
”Kun tein ensimmäistä oopperaa, säveltäjä lähetti minulle malliksi kahden tekemänsä oopperan libretot. Toisessa oli viisi liuskaa ja toisessa muistaakseni 13 liuskaa. Sanoin hänelle, että ’kai sä ymmärrät, että kirjoittelen normaalisti 300 liuskaa, en pysty tällaiseen’”, Kinnunen muistelee nauraen.
”Mutta siinäpä onkin se tiivistämisen jalo taito! Nykyään kun kuuntelen oopperoita, kiinnitän koko ajan huomiota siihen, kuinka minimissä teksti on ja kuinka vähällä libretisti on osannut kertoa isoa tarinaa.”
Ihminen parhaan kykynsä mukaan -kamarioopperaa kuvataan rakkaustarinaksi miehen ja naisen välillä, mutta ilman perinteistä romanssia. Kumpikaan oopperan henkilöistä ei tarvitse toista selviytyäkseen, muuttuakseen tai edes eheytyäkseen kokonaiseksi, vaan yhdessäolon syynä on jokin muu.
”Oopperahan on naisen kannalta tylsää. Jos miettii mitä tahansa klassista oopperaa, siinä nainen kuolee lopussa ja sillä kuolemallaan jotenkin pelastaa miehen. Nyt kuitenkin eletään 2020-lukua, ja vieläkin veivataan oopperoita, joissa sopraanon on pakko kuolla lopussa!” Kinnunen päivittelee.
Ihminen parhaan kykynsä mukaan -kamariooppera sai alkunsa Waltteri Torikan ehdotuksesta. Kuva: Turun kaupunginteatteri
Saaristo-oopperalla oli taiteellisen johtajan Päivi Nikulan mukaan teoksen tilaajana myös halua kokeilla, miten teatteri ja ooppera voitaisiin yhdistää lavalla, ja siksi esityksessä on laulun ohella myös puhuttua tulkintaa. Nisulan mukaan teosta on kiitelty siitä, miten tällainen tulkinta on madaltanut kynnystä tulla oopperaan.
Hahmot eloon
Kinnusen romaaneistakin on tehty useita näyttämösovituksia, myös Oulun teatterissa, jossa Ei kertonut katuvansa -näytelmä oli ensi-illassa puolitoista vuotta sitten. Kirjailijan mukaan on aina kiinnostavaa nähdä katsojan roolissa, minkälaisia tulkintoja muut taiteilijat tekevät hänen luomistaan maailmoista.
”Nehän eivät toisaalta ole minulle muuta kuin aivojen sähkökemiallisia sykäyksiä omassa päässäni. Ei minulla ole niille hahmoille kasvoja tai ääntä. Siksi niitä on niin jännittävä katsoa lavalla. ’Jumalauta, nyt ne elää ja liikkuu!’”, Kinnunen havainnollistaa nauraen ja korostaa, että haluaakin antaa muille tekijöille täysin vapaat kädet tulkintoihin.
Kinnusen edellinen romaani Kaarna (WSOY) ilmestyi viime vuonna, mutta seuraavakin on jo hyvällä jalalla. Hän kertoo, että se täydentää kahden ensimmäisen romaanin Neljäntienristeyksen (2014) ja Lopotin (2016) aloittaman trilogian. Tulevan teoksen nimi on Pitkä aukea, mutta sen julkaisu venynee ensi vuoden puolelle.
”Justiin kirjoitin muuten kohdan, jossa juostiin Oulun läpi!”
Ihminen parhaan kykynsä mukaan Oulun teatterin suurella näyttämöllä torstaina 20.3. kello 19 ja perjantaina 21.3. klo 13.