Kinky Boots -musikaalin lavastus syntyy moniammatillisen työryhmän käsissä

Pienoismalli, jonka mittasuhde on 1:25, esittelee lavastajan ajatukset niin taiteelliselle työryhmälle kuin lavastamon ammattilaisille. Kalle Nurmisen luomaa estetiikkaa ovat ruokkineet niin Kinky Boots -musikaalin maailma kuin sen edellyttämä toteutus. Kuva: Pia Kaitasuo

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: Pia Kaitasuo

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Oulun teatterin paja tekee Kalle Nurmisen Kinky Boots -musikaaliin ideoimat illuusiot todeksi. Helmikuun 1. päivänä ensi-iltansa saavaan musikaaliin, kenkätehtaan arjen ja drag-taiteen yhdistävään maailmaan, on rakentunut paljon uutta, mutta näyttämöllä nähdään joitakin lavaste-elementtejä myös aiemmista produktioista.

Laaja valikoima erivahvuista vaneria, melkoinen määrä metalliputkia hitsattavaksi, maalikartat ja sekoitusastioiden kirjo.

Ihan tavanomaisessa työpaikassa ei olla, selviää siinä vaiheessa, kun keskellä korkeaa tilaa huomaa katselevansa jonkun kerrostalokodin ikkunasta sisään.

Kyse ei ole betonielementtitehtaasta, vaan Oulun teatterin lavastamosta, jossa toteutetaan oleellinen osa sitä maailmaa, johon näytelmän katsojat pääsevät aisteillaan sukeltamaan.

”Täällä luodaan illuusioita”, Oulun teatterin lavastaja Kalle Nurminen toteaa.

Lavastamo on ollut työnjohtaja Hannu Kiurun kotipesä jo 27 vuoden ajan. Kiurun alaisina pajassa, kuten teatterilaiset lavastamoa kutsuvat, työskentelee viisi erikoisammattilaista sekä lavastemestari ja lavastemaalari.

”Erikoisammattilaisilla on yleensä puusepän tai metallityöntekijän koulutus ja jonkin verran kokemusta toisesta. Niitäkin on, joilla on koulutus molempiin.”

Pajassa työskentelee niin miehiä kuin naisia. ”Sukupuolella ei ole merkitystä, työkokemus ja osaaminen ratkaisevat.”

Kuusi henkilöä seisoo työpaikallaan suuressa verstaassa.

Oulun teatterin näytelmien lavastus syntyy Hannu Kiurun (vas.), Marko Heikkisen, Essi Ratilaisen, Elisa Koivupuron, Kalle Nurmisen ja Jussi Hukkasen ammatillisen yhteistyön tuloksena. Kuva: Kaisa Tiri / Oulun teatteri

Osa on tullut pätkätöihin harjoittelun kautta ja myöhemmin valittu työnhaussa tehtäväänsä kuten Kiuru itsekin.

”Tulin seitsemäs tammikuuta vuonna 1998 työkokeiluun, ihan ilmaistöihin ja omasta halusta”, puusepän koulutuksen hankkinut Kiuru muistelee. Koulutus oli ollut monipuolinen, joten Kiurun taidot kattoivat niin kalusteiden valmistamisen kuin rakenteiden rakentamisen.

”Tämähän on käsityötä”, hän sanoo viittoen pajassa samanaikaisesti käynnissä olevaan työhön.

Kun pajalla selvisi, että puuntyöstökalujen ohella Kiurulla käytti hitsaaminenkin, jalansija lavastamossa vahvistui.

”Pääsin hitsaamaan suuria lavastusrakenteita. Olin aivan innoissani.”

Työkokeilun jälkeen tuli työjaksoja työllistämistuella ja vuorotteluvapaan sijaistamista mutta myös lyhyitä katkoja. Kiuru kuitenkin palasi aina takaisin kuin heiluri. Vakinaistamista seurasi viimein syksyllä 2003 ehdotus työnjohtajan pestistä, joka alkaisi vuoden 2004 helmikuussa.

”Pitkin hampain”, hän toteaa suostumisestaan huumorilla. Kiuru paljastaa toki olleensa tarjouksesta hyvillään, mutta sanoo tunteeseen sekoittuneen myös hieman pelkoa. Halu kokeilla olisiko hänestä vaativaan tehtävään oli niin kova, että hän päätti kokeilla.

”On tässä ollut monenlaista mutkaa välillä, mutta kyllä minä rakastan tätä työtä. Yhtään samanlaista päivää ei näiden vuosien aikana ole ollut.”

Lavastuksen pienoismalli mittasuhteessa 1:25

Lavastaja Kalle Nurminen toi suunnitelmansa pienoismallin lavastamon palaveriin toukokuussa 2024. Kuva: Pia Kaitasuo

Ennen työkokeilua Kiuru oli käynyt teatterissa yhden kerran elämässään. ”Vieläkin olen vähän liian huono käymään.”

Nyt hän on työnsä kautta osallisena kaikissa Oulun teatterin produktioissa.

Kuukin tuodaan taivaalta

Kinky Boots -musikaali saa ensi-iltansa helmikuun 1. päivänä. Lavastus on lähtenyt kirjaimellisesti pienestä: lavastaja Kalle Nurminen on tehnyt suunnitelmiensa pohjalta 1:25- mittakaavaisen pienoismallin.

”Muistan tehneeni pienoismallia joulun 2023 aluspäivinä”, Nurminen toteaa. ”Vuoden alussa esittelin sen teatterin taiteelliselle johtajalle, ohjaaja Alma Lehmuskalliolle ja muulle taiteelliselle työryhmälle eli pukusuunnittelija Veera-Maija Murtolalle, äänisuunnittelija Jari Niemelle ja valosuunnittelija Jukka Kyllöselle. Mukana oli myös kapellimestari Eeva Kontu.”

Tämän palaverin perusteella Nurminen hioi suunnitelmaa. Viimein toukokuussa 2024 pidettiin malliesittely pajalla.

Kaksi miestä, toinen istuu ja toinen seisoo, neuvottelee paperilla olevista suunnitelmista pöydän ääressä.

Kalle Nurminen (vas.) ja Hannu Kiuru toteavat yhteistyönsä olevan hyvin sujuvaa. Se selittyy heidän mukaansa sillä, että kumpikin tuntee toisen työtavat. Kuva: Pia Kaitasuo

”Keskeisiä kysymyksiäni näissä palavereissa lavastamon kanssa ovat esimerkiksi, miten tämän voi toteuttaa ja onko jokin tietyn suunnitelman osan toteuttaminen ylipäänsä mahdollista”, Nurminen kertoo.

”Minä taas lähden miettimään heti resurssejamme: miten lavastajan suunnitelma onnistuisi tällä työporukalla ja tällä budjetilla”, Kiuru jatkaa.

”Sekin on heti esillä, onko jotain, missä pitää pohtia turvallisuutta”, hän mainitsee. Turvallisuus onkin yksi lavasterakentamisen peruslähtökohdista. Haastavia toteutuksia on paljon.

Poika Manciniin tehtiin lentokoneen siipi, jonka päällä oli bändi soittamassa”, Kiuru muistelee vuonna 2014 ohjelmistossa ollutta Kauko Röyhkän musiikkinäytelmää.

Hän paljastaa, että joskus ammattilaisten on myös pakko tehdä ”vähän väärin”.

Pieleen meni -farssin koko lavastus romahti lopussa näyttämölle – tarkoituksella. Sen tekninen toteuttaminen oli turvallisuuden huomioinnin suhteen todella vaativa.”

Kumollaan oleva teatterilavaste, jota on juuri maalattu.

Kenkätehtaan tiiliseinä on todellista kevytrakenteisempi: metalliputket on katettu levyin, joiden pintoihin on levitetty massaa tiili-sabluunan avulla. Lavaste-elementin alla on pyörät, jolloin se on siirrettävissä mahdollisimman vaivattomasti. Kuva: Hannu Kiuru / Oulun teatteri

Neuvoteltavaa on Kiurun mukaan yleensä paljon. ”Joskus halutaan suorastaan kuu taivaalta”, hän naljailee. ”Se on siinä, minkälaisen kuun pystyy lavastajalle tarjoamaan.”

Pajan palautteen jälkeen Nurminen pääsee tekemään mallipiirustukset tietokoneella. Niiden perusteella alkaa lavastuksen toteuttaminen.

Varsinaista varastotetristä

”Oulun teatteri on repertuaariteatteri eli sen näyttämöillä on useita samanaikaisia produktioita. Tämä aiheuttaa suunnitteluun ja toteutukseen rajoitteita”, Nurminen kertoo.

”Suuret installaatiot ovat hankalia. Esimerkiksi hiekan tai veden käyttäminen vie aikaa.”

Lavastusten on joustettava ja vaihtojen on oltava nopeita. Keskustelua siitä, millaiset ratkaisut toimivat päivittäisarjessa, käydään Kiurun mukaan näyttämötekniikan väen kanssa ahkeraan.

”Lavastuksen pystyttämiseen on näytelmien välissä yleensä aikaa kaksi tuntia. Suurin osa lavaste-elementeistä liikkuukin pyörillä”, Kiuru selittää.

”Tämä onkin välillä varsinaista varastotetristä. Yhden viikonlopun aikana samalla näyttämöllä voi olla kolmenkin näytelmän lavasteet”, Nurminen valottaa.

Mies seisoo suunnattoman suuren hissin oviaukossa.

Hannu Kiuru esittelee, miten lavastamoon saadaan sen suunnattomalla hissillä tarvittaessa vaikka kuorma-auto. Kuva: Pia Kaitasuo

Oulun teatterin lavastamolla on yksi suuri etuoikeus: teatterirakennuksen laajennusosan arkkitehti Sampo Valjus piirsi suunnitelmiinsa suuren liukuoven lavastamon ja näyttämötilojen välille.

”Me siirrämme lavasterakennelmat ovesta näyttämölle, kun joissain paikoin niitä kuskataan paikalle kuorma-autolla lavastamon ollessa eri puolella kaupunkia”, Kiuru toteaa.

Kaikkea ei tehdä ihan alusta, vaan lavasteita pyritään kierrättämään mahdollisuuksien mukaan.

”Kinky Bootsissa on My Fair Ladyn kierreportaikko ja Varjoja paratiisissa -lavastuksen seiniä ja lavoja. Myös suorat portaat ovat varastosta”, Nurminen luettelee.

”Ne portaat ovatkin olleet useissa näytelmissä”, Kiuru kommentoi. ”Perusrakennelmia yritetään säilyttää, mutta ne ovat kookkaita ja varastotilat rajallisia.”

Suuri teatterilavaste, joka esittää vanhanaikaisen kenkätehtaan tuotantopistettä.

Kinky Boots -musikaalin tapahtumaympäristönä on kenkätehdas. Osana lavastusta on kotimaisen Jalaksen kenkätehtaan perinteisiä miestenkenkiä. Ne muodostavat kontrastin musikaalissa keskeisessä tehtävässä oleville vähemmän perinteisille jalkineille, niille kinky bootseille. Kuva: Hannu Kiuru / Oulun teatteri

Jotain joudutaan välillä myös teettämään muualla.

”Kinky Bootsin tapahtumat sijoittuvat kenkätehtaaseen, ja lavastuksessa tarvittavat liukuhihnat ulkoistettiin”, Nurminen selittää.

”Teknisesti olisimme pystyneet tekemään nekin”, Kiuru huomauttaa. ”Aikataulut eivät vain olisi antaneet periksi.”

”Työn ja työnteon korostaminen näyttämöllä on haastavaa toteuttaa”, Nurminen toteaa. Kengäntekemisen todellisuudesta häntä on konsultoinut suutari Esa Kotkaranta.

Elementti kerrallaan

Työ Kinky Bootsin lavasterakennelmien kanssa alkoi heti työryhmän palatessa lomilta 27. heinäkuuta.

Jos Kiuru onkin työnjohtaja, hän ei ole ainoa äänivaltainen. ”Pajan porukka on moniosaajia ja alansa asiantuntijoita, joten heidän mielipidettään kysytään ja kuunnellaan.”

Aluksi keskustellaan, kuka lähtee viemään mitäkin eteenpäin ja Kiuru sanoo olevan hyvin tavallista, että tehtäviä jaetaan sillä perusteella, mikä kutakin kiinnostaa.

Mies käyttää rälläkkää työstäessään metallia.

Lavaste-elementeissä suositaan metallirakenteita, koska ne ovat puurakenteisia kevyempiä mutta myös turvallisempia. Erikoisammattilainen Marko Heikkinen rälläköi rakentaessaan huhtikuussa ensi-iltansa saavan näytelmän lavastetta. Kuva: Kaisa Tiri / Oulun teatteri

”Lavasteet tehdään elementti kerrallaan valmiiksi. Niitä sitten pulpahtelee kuin sieniä sateella.”

Kun harjoitukset alkavat, lavastuksen tulee Kiurun mukaan olla sellaisessa valmiudessa, että niistä selviää esimerkiksi näyttelijöiden kulku näyttämöllä.

”Visuaalisesti riittää siinä vaiheessa vielä paljon tekemistä.”

Marraskuun puolessa välissä vuorossa oli tuotantoprosessiin olennaisesti kuuluva lavasteiden koepystytys. Sen jälkeen tehtiin viilauksia kuten aina, mutta seuraavat produktiot painoivat jo päälle.

Joulun alla, kun tätä juttua tehtiin ja Kinky Bootsin harjoitukset olivat täydessä vauhdissa, lavastamon ammattilaiset loivat jo uutta: huhtikuun alussa ensi-iltaansa tulevien Nälkävuoden ja Perillä – Destination -näytelmien illuusiot olivat hyvää vauhtia konkretisoitumassa.

Fakta

Kinky Boots – hauska ja puhutteleva

Harvey Fiersteinin käsikirjoittama Kinky Boots, jonka musiikin sävelsi ja sanoitti Cindy Lauper, sai ensi-iltansa vuonna 2012. Se voitti vuoden 2013 parhaan musikaalin Tony-palkinnon.

Musikaalin tarina kertoo Lontooseen haikailevasta Charliesta, joka joutuukin jäämään kotikaupunkiinsa ja ottamaan vastuulleen perheyrityksen, kenkätehtaan. Charlie kohtaa drag-artisti Lolan, ja heidän maailmojensa yhdistyminen saa aikaan muutoksen, jota Kinky Boots kuvaa värikkäästi ja vaikuttavasti.

Kinky Boots -musikaalin Oulun teatteriin ohjaa Alma Lehmuskallio. Koreografina on toiminut Henry Sarajärvi.

Päärooleissa Charliena, Lolana ja Laurenina nähdään Väinö Riihimäki, Pekka Hiltunen ja Titta Toivanen. Kaikkiaan näyttämöllä nähdään 30 näyttelijää.

Musikaalin ensi-ilta on 1. helmikuuta ja esitykset jatkuvat 17. toukokuuta saakka. Ikäsuositus on 10 vuotta.