Laskiaisen perinteet elävät ajan mukana – kumpi laitettiin pullaan ensin, hillo vai mantelimassa?
Laskiaisajelu reellä oli yleinen tapa maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa, jolloin maalaistaloissa oli hevosia kotieläiminä. Kuva: Journalistinen kuva-arkisto. Museovirasto
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Vanhoihin laskiaisperinteisiin kuuluneet rasvarieska, rekiajelut ja valoisan aikaan saunominen ovat jääneet nykyaikana vähemmälle, mutta pulkkailu ja pullat pitävät paikkansa. Alkujaan paastonajan aloittanut juhla on Suomessa edelleen suosittu ulkoilupäivä ja siitä alkaa laskeutuminen kevääseen.
Vanhaan suomalaiseen laskiaisperinteeseen on liittynyt monenlaisia tapoja, joista osa on säilynyt näihin päiviin saakka. Vaikka laskiaistiistain jälkeisestä tuhkakeskiviikosta alkava paastonaika saattaa jäädä nykyään toteuttamatta, lähdetään Suomessa edelleen riemulla pulkkamäkeen ja kahvipöydissä keskustellaan, laitetaanko pullaan hilloa vai mantelimassaa. Tänä vuonna laskiaista juhlistetaan sunnuntaina 11. helmikuuta sekä tiistaina 13. helmikuuta.
Laskiaisena juhlitaan ennen paastoa
Laskiaiseen liittyvät sellaiset perinteet kuin ulkoilu ja laskiaisruokien syöminen. Laskiaisen suosittuja ulkoiluharrastuksia ovat olleet mäenlasku pulkkamäessä ja napakelkan pyörittäminen joko hangella tai vesistön jäällä. Laskiaisena ulkoillaan, koska pimeä sydäntalvi on väistymässä valoisan kevättalven tieltä.
Laskiainen juontaa juurensa jo pakanalliselta ajalta, jolloin on juhlittu vuodenajan vaihtumista. Kristinuskon leviämisen vaikutuksesta siitä tuli juhla, jolloin valmistauduttiin paastonaikaan. Muualla Euroopassa laskiainen on muistuttanut karnevaalia, johon ovat kuuluneet naamiaisasut.
Koska Suomessa on vielä talvi laskiaisena, suomalaisesta laskiaisesta tuli ulkoilupäivä. Maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa harrastettiin laskiaisajelua reellä, sillä hevoset olivat vielä yleisiä maalaistaloissa. Kaupungistumisen myötä laskiaisajelu muuttui harvinaisemmaksi, mutta mäenlasku pulkalla säilyi.
Naiset lopettivat laskiaisena pellavien, hamppujen ja villojen muokkaamisen ja kehräämisen langoiksi. Uskomuksen mukaan pellavan kasvu varmistettiin sillä tavalla, että naiset antoivat tukkansa olla auki. Työnteko täytyi lopettaa laskiaisena jo iltapäivällä, minkä jälkeen saunaan oli mentävä jo valoisana aikana. Saunassa täytyi myös istua hiljaa.
Rasva oli hyvä enne
Suomalaisia laskiaisruokia ovat olleet perinteisesti hernekeitto ja rasvarieska. Hernekeitto oli keitetty herneistä ja rukiinjyvistä ja sitä oli höystetty siansorkilla tai sian päällä. Rasvarieska oli ohrajauhoista tehty leipä, jota oli höystetty sianihralla.
Laskiaisena syötiin paljon rasvaisia liharuokia, koska laskiaistiistaita seurasi paastonaika. Lihaa sai syödä seuraavan kerran paastonajan jälkeen. Ruokaan liittyi myös uskomuksia. Niiden mukaan rasvan kiiltely sormissa ja suupielissä merkitsivät sitä, että lypsivät lehmät hyvin ja siat lihoivat.
Laskiaisen perinneruokiin nykyisin kuuluva kermavaahdolla ja hillolla täytetty laskiaispulla on myöhäinen tulokas Suomessa. Laskiaispullia oli syöty Ruotsissa 1700-luvulta alkaen, jolloin ne oli täytetty mantelimassalla ja kermalla. Kun laskiaispullat yleistyivät Suomessa 1900-luvulla, mantelimassan oli korvannut hillo.
Laskiaisesta alkaa pääsiäisen odottaminen
Kristinuskon näkökulmasta laskiaisen jälkeen alkaa valmistautuminen pääsiäiseen. Laskiaisen nimi todennäköisesti merkitsee sitä, että laskiaisesta alkaen lasketaan päiviä pääsiäiseen. Laskiaissunnuntai muistuttaa siitä, kuinka kristittyjen Messiaan Jeesuksen vaellus kohti Jerusalemia alkoi.
Laskiaistiistaita seuraavan keskiviikon nimi on tuhkakeskiviikko, joka aloittaa lankalauantaihin kestävän paastonajan. Paastopäivien lukumääräksi on laskettu 40, koska paastonajan sunnuntait ja palmusunnuntai eivät ole paastopäiviä. Paastonaika muistuttaa siitä, kuinka Jeesus paastosi autiomaassa Raamatun mukaan 40 päivää ja 40 yötä.
Tuhkakeskiviikko on myös katumuspäivä kristikunnassa. Keskiajalla omaksuttiin tapa ripotella ylle tuhkaa katumuksen merkiksi. Tämä perinne muuttui aikanaan sellaiseksi, että pappi piirsi veteen sekoitetulla tuhkalla katumuksentekijän otsaan ristin. Tuhkakeskiviikon viettäminen katosi Suomesta sen jälkeen, kun roomalaiskatolisuudesta siirryttiin luterilaisuuteen reformaation myötä 1500-luvulla. Tuhkakeskiviikon viettäminen on kuitenkin jälleen omaksuttu luterilaisessa kirkossa.
Pulkkamäessä huudettiin perinteisesti: ”Pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, räätikkäitä kun nurkanpäitä ja nauriita kuin lautasia!”
Juttu on julkaistu Mun Oulussa ensimmäisen kerran 24. helmikuuta 2022. Sisältöä on muutettu ajankohtaiseksi.